1. Lapin yliopisto
Kasvatustieteet
Vaihto-opiskelun antamat valmiudet ja hyödyt elämälle
18.5.2015
KKAS2008
Proseminaari sivuaineopiskelijoille
Tehtävä: Proseminaarityö
Emilia Nypelö (0333654)
enypelo@ulapland.fi
Vastuuopettaja: Virpi Vaattovaara
KANSAINVÄLISYYSOSAAMINEN
SOSIAALISEN PÄÄOMAN KERRYTTÄJÄNÄ

2. 2
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO................................................................................................................... 3
2. AIEMPI TUTKIMUS KANSAINVÄLISYYSOSAAMISEN HYÖDYISTÄ.............. 5
3. TEOREETTINEN VIITEKEHYS ................................................................................. 7
3.1 Kansainvälisyysosaaminen ..................................................................................... 7
3.2 Sosiaalinen pääoma................................................................................................. 9
4. AINEISTO JA MENETELMÄT ................................................................................. 11
4.1 Tapaustutkimus..................................................................................................... 11
4.2 Haastattelu ............................................................................................................ 12
4.3 Tutkimusetiikka .................................................................................................... 13
5. VAIHTO-OPISKELU KASVATTAVANA KOKEMUKSENA................................ 14
5.1 Vaihto-opiskelun antamat valmiudet.................................................................... 14
5.2 Vaihto-opiskelusta saatava sosiaalinen pääoma ................................................... 17
6. YHTEENVETO ........................................................................................................... 19
LÄHTEET ........................................................................................................................... 21

3. 3
1. JOHDANTO
Suomalaiset matkustavat paljon. Matkustusinto näkyy perinteisen lomamatkailun lisäksi
Suomesta ulkomaille lähtevien vaihto-opiskelijoiden määrässä. Vuosittain yli 10 000
korkeakouluopiskelijaa matkustaa maailmalle suorittamaan eri pituisia vaihto-ohjelmia ja
miltei 6000 opiskelijaa tekee tutkintonsa kokonaan ulkomaisessa korkeakoulussa. Tilastot
on koottu vuoteen 2013 mennessä ja niihin on laskettu mukaan kaikki yli kolme kuukautta
kestävät opiskelu- ja harjoitteluvaihdot. (CIMO, 2014.)
Eläminen täysin uudenlaisessa kulttuurissa voi olla parhaimmillaan rikastuttava ja avartava
kokemus. Vaihdossa ihastutaan, rakastutaan, tutustutaan uusiin ihmisiin sekä opitaan
vierasta kieltä, kulttuuria ja tapoja. Kotiinpaluun jälkeen oma maa ja paikkakunta saatetaan
nähdä aivan uudessa valossa. Osataan ehkä arvostaa joitakin asioita omassa kulttuurissa
aiempaa enemmän ja toisaalta nähdään, että elämää on monenlaista, eikä toisen tapa ole
aina toista huonompi. Aina kaikki kokemukset eivät ole pelkästään myönteisiä, vaan
joskus täysin toisenlaiseen ympäristöön sopeutuminen voi olla vaikeaa. Tällöin ulkomailla
oleskelua saattaa varjostaa yksinäisyyden tunne ja eristäytyminen, jotka ovat osa
kulttuurishokkia. Oli kyse sitten millaisista kokemuksista tahansa, vaihtokokemuksen
voidaan nähdä kasvattavan ihmistä monella tavalla.
Vaihto-opiskelun hyötyjä voidaan arvioida eri perspektiiveistä, kuten taloudellisesta,
poliittisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta. Seminaarityössäni keskityn ensisijaisesti
siihen, millä tavoin kansainvälisyysosaaminen lisää vaihto-opiskelijan sosiaalista pääomaa
eli taituruutta verkostoitua ja luoda sosiaalisia suhteita niin, että niistä on opiskelijalle
jotakin hyötyä elämässä. Kansainvälisten kokemusten arvon ymmärtäminen onkin tärkeää,
sillä esimerkiksi yritysmaailma on viime vuosikymmenten aikana selkeästi kansainvälis-
tynyt kotimaisten yritysten laajentaessa toimintaansa ulkomaille. Vastavuoroisesti
Suomessa toimii aiempaa enemmän ulkomaisia yrityksiä. Näiden kansainvälisten yritysten
johtoporras ja henkilökunta koostuu usein monista eri kansallisuuksista, mistä johtuen
työntekijältä odotetaan osaamista ja ymmärrystä kulttuurienvälisestä viestinnästä. (Viitala,
2002, s. 46.)

4. 4
Kansainvälisten kokemusten myötä opitut taidot ja niiden kytkös työelämätaitoihin on ollut
paljon esillä mediassa kuluneena vuonna (ks. esim. Kun oppii ymmärtämään toisen...;
Motivaatio ja persoonallisuus ovat...). Lehdissä kirjoitetaan yhteiskunnan ja
yritysmaailman vallitsevista arvoista sekä siitä, millaisia ominaisuuksia uusilta työnteki-
jöiltä nykypäivänä edellytetään. Silti kansainvälinen kompetenssi jää työnantajilta yhä
helposti huomaamatta (Siivonen, 2013). Olen seurannut aiheen käsittelyä mielenkiinnolla,
sillä omalta taustaltani löytyy kansainvälisiä kokemuksia muun muassa ulkomailla
asumisesta, työskentelemisestä ja opiskelusta. Erityisesti minua kiinnostaa yksilön
henkilökohtainen kasvu kulttuurienvälisten kohtaamisten kautta sekä se, miten nämä
kohtaamiset muovaavat näkökulmiamme ja ajatusmaailmaamme.
Seminaarityössäni kysynkin, millä tavoin vaihto-opiskelun aikana opittu
kansainvälisyysosaaminen lisää opiskelijan sosiaalista pääomaa. Etsin vastauksia
pääkysymykseen selvittämällä, millaisia kansainvälisyysosaamisen taitoja vaihto-
opiskelijan on mahdollista oppia ulkomailla sekä millä tavoin nämä taidot hyödyttävät
opiskelijaa kotiinpaluun jälkeen. Aineisto koostuu ilmiötä käsittelevästä kirjallisuudesta
sekä toteuttamastani tapaustutkimuksesta, jotka esittelen tarkemmin luvuissa kaksi ja neljä.
Tarkastelen aihetta kansainvälisyysosaamisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden pohjalta,
joista muodostuu seminaarityöni teoreettinen viitekehys. Avaan näitä käsitteitä laajemmin
luvussa kolme. Aineiston analyysissä luvussa viisi vastaan seminaarityön pää- ja
osakysymyksiin ja lopuksi päätän tutkielmani yhteenvetoon.

5. 5
2. AIEMPI TUTKIMUS KANSAINVÄLISYYSOSAAMISEN HYÖDYISTÄ
Kansainvälisyysosaamisen yhteyttä sosiaalisen pääoman lisäämiseen on tutkittu melko
vähän. Kansainvälisyysosaamista on kyllä tarkasteltu omana erillisenä ilmiönään ja sen
hyötyjä esimerkiksi työelämässä on pohdittu, mutta vain harva tutkija yhdistää sosiaalisen
pääoman käsitteen kansainvälisten kokemusten tuomiin hyötyihin.
Annie Murphy Paul julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jossa hän käsittelee vaihto-
opiskelun aikana kerrytetyn kansainvälisyysosaamisen tuomia etuja yksilön tasolla.
Hänkään ei aivan sosiaalisesta pääomasta puhu, mutta yhdistää kansainvälisen
kompetenssin tietopääoman lisääntymiseen ja näkee nämä työelämässä erittäin
hyödyllisinä taitoina. Murphy Paul kertoo Time-lehden nettiartikkelissa tutkimuksen
tuloksista, joiden mukaan ulkomailla kerrytetyt kokemukset tekevät ihmisistä luovia,
joustavia ja syvällisiä ajattelijoita. Hän perustelee väittämää sillä, että vieraassa
kulttuuriympäristössä ihmisen on sopeuduttava ja kyettävä tekemään luovia ratkaisuja
selvitäkseen uusista tilanteista. Tutkija löysikin yhteyden kansainvälisyysosaamisen ja
työelämätaitojen väliltä. Esimerkiksi luovaa ajattelua hän pitää erityisen tärkeänä taitona
uusia tuotteita ja bisnesideoita kehiteltäessä. Työelämässä on myös olennaista kyetä
omaksumaan uudet työtilanteet ja muuttuva työkulttuuri joskus jopa todella nopealla
aikavälillä. Kansainvälistymiskokemusten kautta näitä kallisarvoisia työelämätaitoja
voidaan oppia. (Murphy Paul, 2014.)
Anna Niemelä (2009) käsittelee Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön julkaisussa
kansainvälistä opiskelua kotimaassa ja ulkomailla. Hän ehdottaa, että vaihto-opiskelun
hyötyjä voitaisiin tarkastella kahdenlaisina valmiuksina: työelämävalmiuksina eli
kilpailukykynä työmarkkinoilla sekä elämänvalmiuksina eli ihmisen henkilökohtaisena
kehityksenä. Niemelän mukaan vaihto-opiskelijat tavoittelevat kansainvälistymiskoke-
muksilla usein toista tai molempia edellä mainituista valmiuksista. Työelämävalmiuksina
kansainvälisyysosaaminen tuo kykyä työskennellä monikulttuuriessa työyhteisössä ja
taitoa vastata globaalin yhteiskunnan luomiin haasteisiin. Etenkin vaihto-opiskelijat itse
uskovat kansainvälisten kokemusten auttavan heitä erottautumaan työmarkkinoilla muista
muuten yhtä korkeasti koulutetuista kilpailijoista, joilla vastaavia kokemuksia ei ole.
Henkilökohtaiset elämänvalmiudet puolestaan koostuvat vahvistuneesta kielitaidosta,

6. 6
kognitiivisesta kasvusta, aikuistumisesta sekä kulttuurintutemuksen lisääntymisestä.
Ulkomailla verkostoituminen ja kansainvälisten suhteiden luominen koetaan elämää
rikastuttavana. (Niemelä, 2009, s. 50–54.)
Ilona Tikka (2004) on tutkinut niin sanottuja kansainvälisiä aikuisia, jotka ovat muuttaneet
Suomesta ulkomaille syystä tai toisesta. Hänen tutkimuksensa osoittavat, että
kansainvälisiä kokemuksia omaavat suorittavat tilastollisesti useimmin korkea-
koulututkinnon, ovat motivoituneita ja muutenkin aktiivisia monella eri elämän osa-
alueella yhtäaikaisesti. Kansainväliset aikuiset sopeutuvat helposti uusiin tilanteisiin ja
ovat mestareita tulemaan toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Tikka näkeekin
kansainvälisyysosaamisen ehdottomana voimavarana ja etuna elämässä. Hän tuo esiin
kansainvälistymisen myötä opittavat kyvyt, kuten empatiataidon, ennakkoluulottomuuden,
joustavuuden, suvaitsevaisuuden ja aikuiseksi kasvamisen. (Tikka, 2004, s. 103–104.)
Lapin yliopiston kansainvälinen yksikkö julkaisi vuonna 1998 katsauksen, jossa
vuosikymmenen aikana Lapin yliopistosta opiskelijavaihtoon lähteneet kertovat
kokemuksistaan ulkomailla opiskelun ajalta. Katsauksessa ei varsinaisesti keskitytä
pohtimaan kansainvälisyysosaamisen hyötyjä tulevaisuudessa, mutta vinkkejä näistä
tekijöistä voidaan havaita. Huolimatta siitä, että kertomukset ovat miltei kahdenkymmenen
vuoden takaisia, niiden sisältö voisi hyvin olla verrattavissa nykypäivän vaihto-
opiskelijoiden kokemuksiin. Opiskelijoiden kertomuksissa käy ilmi, että vaihtoon
lähtemisen syyt olivat monilla samankaltaisia. Osalla oli tavoitteenaan opiskelu- ja
työvalmiuksien kasvattaminen, kuten kielitaidon vahvistaminen. Toisille taustalla
vaikuttivat henkilökohtaiseen kognitiiviseen kasvuun liittyvät tekijät ja itsensä
haastaminen. Tästä esimerkkinä kiinnostus nähdä, miten selvitä yksin vieraassa
kulttuurissa ja vieraalla kielellä. Vaihdon aikana kohdatut ilon hetket ja vastoinkäymiset
nähtiin kasvattavina ja avartavina kokemuksina. Opittiin arvostamaan Suomea ja
suomalaista kulttuuria ja toisaalta nähtiin, että asiat voidaan tehdä monella eri tavalla, eikä
yksi tapa ole toista huonompi tai parempi. Ulkomailla asuminen, opiskelu ja vieraaseen
kulttuuriin sopeutuminen opetti kärsivällisyyttä sekä nöyryyttä ja arvostusta omaa
kulttuuria kohtaan. Useammassa kertomuksessa korostuu vaihto-opiskelun olleen
ensisijaisesti matka itseen ja vasta toisena matka vieraaseen kulttuuriin. Lisäksi vaihto-

7. 7
opiskelun nähtiin lisäävän intoa opiskella ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä
myös tulevaisuudessa. (Alaluusua & Mäkinen, 1998.)
3. TEOREETTINEN VIITEKEHYS
3.1 Kansainvälisyysosaaminen
Kansainvälisyysosaamista (intercultural competence) kertyy ihmiselle sitä mukaan, mitä
useammin hän altistaa itsensä uusien kulttuurien kohtaamiselle. Osaaminen ei muodostu
ihmiselle siis aivan itsestään, sitä ei voi oppia pelkkää kirjallisuutta lukemalla, eikä se ole
synnynnäistä, vaan kansainväliseksi kasvetaan. Ketään ei myöskään voida vastentahtoisesti
kansainvälistää, vaan prosessi edellyttää tekijältä motivaatiota, aktiivisuutta ja sopeutumis-
kykyä uusien tilanteiden edessä. Vaihto-opiskelujakson kaltaisen ulkomailla oleskelun
aikana näitä kulttuurienvälisiä kohtaamisia on mahdollista toteuttaa ja siten kerryttää omaa
kansainvälisyysosaamistaan. Ulkomailla oleskelun lisäksi kansainvälistyä voi kotimaassa
esimerkiksi osallistumalla korkeakoulun kansainväliseen toimintaan tai opiskelemalla
englanninkielisessä koulutusohjelmassa. (ks. esim. Niemelä, 2009.)
Yksi kansainvälisyysosaamisen tutkimuksen keskeisimmistä piirteistä on jakaa opitut
taidot niin sanottuihin koviin taitoihin ja pehmeisiin taitoihin. Kovat taidot edustavat
teknistä osaamista ja ne voidaan rinnastaa Niemelän (2009) aiemmin esitettyihin
työelämävalmiuksiin, kuten kilpailukykyyn ja taitoon vastata kansainvälistyvän yhteis-
kunnan tai työyhteisön haasteisiin. Pehmeät taidot ilmenevät sosiaalisissa tilanteissa
esimerkiksi vuorovaikutustaitoina, arvoina ja asenteina sekä ongelmanratkaisutaitona,
joustavuutena ja sopeutumiskykynä, jotka Niemelä esittää elämänvalmiuksina. (Brighton,
2013; Prince & Hoppe, 2000; Ting-Toomey, 1999.)
Stella Ting-Toomey (1999) pitää kansainvälisyysosaamisen kovia taitoja erityisen tärkeinä,
sillä niiden hallitseminen voi tuoda yritysmaailmassa suurta etua niin yksilön kuin koko
organisaation tasolla. Hänen mukaansa bisnesmaailman ymmärtäminen ja organisointitaito
ovat sellaisia piirteitä, jotka jokaisella johtajalla tulisi olla. (Ting-Toomey, 1999, s. 53,
244.) Arkielämän näkökulmasta teoreetikot näkevät kansainvälisyysosaamisen pehmeät

8. 8
taidot ensisijaisina elämän voimavaroina, jotka rakentuvat ihmisen kognitiivisen kasvun
myötä. Kovat taidot seuraavat vasta toissijaisina. (ks. esim. Byram, 2006, s. 236–239.)
Christopher Brighton (2013) välttää kansainvälisyysosaamisen jakamista yksin koviin ja
pehmeisiin taitoihin. Sen sijaan hän jakaa kompetenssin kuuteen pääelementtiin, joissa
molemmat taidot yhdistyvät. Näitä elementtejä ovat: (1) yhteiskunnallinen ymmärrys
(knowledge of society), (2) kulttuurienvälinen tietoisuus (intercultural awareness), (3)
kyky sopeutua ja vastaanottaa uutta kulttuurisidonnaista tietoa (the ability to adapt and
learn new cultural information), (4) ymmärrys identiteetin merkityksestä kulttuurien-
välisissä tilanteissa (mindfulness of identity in intercultural events), (5) kyky toimia
joustavasti uusissa kulttuureissa (flexibility to new cultures) ja (5) empaattisuus kulttuu-
risia toimijoita kohtaan (empathy to different cultural communicators). Kansainvälisellä
osaajalla on siis kyky ymmärtää paikallista kulttuuria ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä,
kuten paikallista politiikkaa, talouselämää ja sosiaalisia toimintatapoja. Hän kykenee
sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin ja tiedostaa, kuinka kulttuuriset tekijät vaikuttavat
yksittäisen ihmisen identiteettiin. Lisäksi hän osaa olla joustava ja avoin uusien, joskus
jopa outojen tai hämmentävien tilanteiden edessä. Empaattisuus eli taito kokea
myötätuntoa toisia kohtaan on myös yksi kansainvälisyysosaamisen peruselementeistä.
(Brighton, 2013, s. 60.)
Eeva Kohonen (2007) esittää, että ihminen voi kohdata monenlaisia tunteita ja kokemuksia
vieraaseen kulttuuriin kotoutumisen aikana. Tunnetilat voivat vaihdella sopeutumisesta
kulttuurishokkiin, eivätkä kaikki kokemukset ole aina positiivisia. Hänen mukaansa tutusta
ja turvallisesta ympäristöstä poistuminen saattaa olla vaikeaa, mutta mahdollistaa
henkilökohtaisen kasvun ja uusien taitojen oppimisen. Uudet tilanteet opettavat paljon
itsestämme ja omasta kulttuuriympäristöstämme. Kasvu ja kehitys vaatii sen, että ihminen
on valmis haastamaan itsensä ja kohtaamaan avoimin mielin kaiken uuden ja ihmeellisen,
mitä vieraalla kulttuurilla on tarjottavana. (Kohonen, 2007, s. 38–43.)

9. 9
3.2 Sosiaalinen pääoma
Sosiaalisella pääomalla (social capital) tarkoitetaan sellaisia ihmisten välillä tapahtuvien
kanssakäymisen piirteitä, jotka edistävät ryhmän jäsenten välistä yhteistyötä ja sosiaalista
vuorovaikutusta, ja sitä kautta vahvistavat yksilön toimintamahdollisuuksia yhteisön
jäsenenä. Sellaiset sosiaalisista taidoista riippumattomat tekijät, kuten köyhyys, alhainen
koulutus tai syrjäytyminen voivat alentaa yksilön mahdollisuuksia luoda sosiaalisia
verkostoja ja näin heikentää yksilön valtaa ja vapauksia itsensä toteuttamisen suhteen.
(Burt, 2005, s. 16; Peavy, 2006, s. 34–35; Ruuskanen, 2001, s. 1; ks. myös Bourdieu, 1984;
Bourdieu, 1986; Putnam, 2000.)
Pierre Bourdieutä (1973; 1986) pidetään yhtenä sosiaalisen pääoman merkittävimmistä
teoreetikoista. Hänen mukaansa sosiaalinen pääoma on yksi kolmesta ihmistenvälistä
vuorovaikutusta kuvaavasta käsitteestä. Sosiaalisen pääoman lisäksi yksilön toiminta-
mahdollisuuksia lisäävät kultuurinen pääoma ja taloudellinen pääoma. Bourdieun
esittelemistä pääomista lähinnä toisiaan lienevät sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, joista
molempia voidaan toteuttaa niin yhteisön kuin yksilön tasolla. Yhteisöllinen sosiaalinen
pääoma näkyy yhteisön jäsenten välisenä luottamuksena ja kykynä toimia keskenään.
Yksilön tasolla tällainen verkotoitumistaito konkretisoituu yhteisön jäsenen sosiaalisen
aseman paranemisena ja näin ollen toimintamahdollisuuksien laajenemisena. Bourdieun
mukaan kulttuurinen pääoma on yksi sosiaalista pääomaa lisäävistä tekijöistä. Mitä
enemmän yksilöllä on kulttuurista pääomaa, kuten koulutusta tai ammattitaitoa, sitä
laajemmaksi käyvät hänen henkilöhtaiset sosiaaliset verkostonsa. Pääomia yhdistävänä
piirteenä voidaan nähdä myös vallan lisääntyminen sosiaalisten verkostojen avulla.
(Bourdieu, 1973, s. 64; Bourdieu, 1986, s. 82.)
Robert D. Putnam (2000) näkee, että sosiaalista pääomaa on mahdollista lisätä virallisten
työ- tai opiskelutilanteiden ohessa erityisesti epävirallisten kohtaamisten kautta. Jo pienet
eleet, kuten toisen huomioiminen ja tervehtiminen voivat kasvattaa yksilön sosiaalista
pääomaa. Putnam tuo esille huolen egosentrisestä nyky-yhteiskunnasta, jossa verkos-
toitumisen tärkeys jää helposti ymmärtämättä tai se unohtuu kokonaan. Tästä johtuen olisi
hyvä muistaa, että parhaimmillaan hyvät verkostoitumistaidot voivat luoda turvaa ja
vakautta elämälle ja toimia etuna esimerkiksi työuralla. Putnamin mukaan verkostoitu-

10. 10
minen on tärkeä yhteiskuntaa kasassa pitävä tekijä. (Putnam, 2000, s. 93–94, 98, 107, 350–
351, 363.) Millainen maailma olisikaan ilman sosiaalisia suhteita ja verkostoja?
Ronald S. Burt (2005) on perehtynyt sosiaalisten suhteiden laatuun pääomaa lisäävänä
piirteenä. Hänen mukaansa yksi nykypäivän suurimmista erheistä on keskittyä lisäämään
sosiaalisten suhteiden määrää, vaikka ensisijaisesti olisi panostettava suhteiden laatuun.
Suhteen laatu määrittyy sen mukaan, missä kontekstissä suhde esiintyy ja millaista arvoa
se yksilölle antaa. Suhdetta on hoidettava ja ylläpidettävä, jotta se voi lisätä ihmisen
sosiaalista pääomaa. (Burt, 2005, s. 10–11, 14–18.) Kuva 1 havainnollistaa Burtin
näkemystä siitä, miten sosiaaliset suhteet voivat olla laadultaan hyvinkin erilaisia riippuen
Kuva 1 Suhdeverkostojen kartta sosiaalisten suhteiden laadun kuvaajana (Burtia, 2005, s.
14 mukaillen).
niiden kontekstisidonnaisuudesta eli siitä, missä ne sijaitsevat suhdeverkostojen kartalla.
Kuvan esimerkissä esiintyy kaksi henkilöä, joista toinen seisoo keskellä ryhmää A ja
toinen ryhmien A, B ja C välissä. Ensimmäiseksi esitelty on käyttänyt paljon aikaa
sosiaalisten suhteiden luomiseen ja onnistunut verkostoitumaan hyvin ryhmän A sisällä.
Hän on aktiivinen ja suosittu oman tuttavapiirinsä keskuudessa. Hänen verkostonsa eivät
kuitenkaan ulottaudu muihin ryhmiin, mikä rajaa yksilön mahdollisuuksia toteuttaa itseään
laajemmin. Ryhmien keskellä seisova henkilö puolestaan on luonut niin sanottuja
ryhmä A
ryhmä Cryhmä B

11. 11
siltasuhteita sekä ryhmään A, B että C. Hän tuntee ihmisiä eri aloilta ja eri yhteyksistä,
minkä vuoksi hän on ainakin jokseenkin tuttu jokaisen ryhmän toimintatapojen ja
menettelyjen suhteen. Sen lisäksi, että keskeinen asema suhdeverkostojen kartalla lisää
yksilön henkilökohtaisia toimintamahdollisuuksia, siitä voi olla hyötyä myös työnantajalle.
Tällaiset siltasuhteet nimittäin voivat osoittautua työyhteisössä erittäin kallisarvoiseksi
voimavaraksi, sillä moniin suuntiin verkostoitunut työntekijä on ensimmäisenä tietoisena
uusista innovaatioista ja voi jakaa näin uusia ideoita ja menettelytapoja työyhteisönsä
sisällä. (Burt, 2005, s. 14–18.)
4. AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Tapaustutkimus
Seminaarityöni tavoitteena on havainnollistaa sitä, miten kansainvälisyysosaaminen lisää
vaihto-opiskelijan sosiaalista pääomaa. Tapaustutkimuksen informanttina toimii Lapin
yliopistosta jo valmistunut, opiskeluaikanaan opiskelijavaihdossa ollut taidealan opiskelija.
Heijastelen opiskelijan kansainvälistymiskokemuksia aiempien tutkimusten havainnoin-
teihin, joiden mukaan ulkomailla oleskelu kerryttää yksilön kansainvälisyysosaamista,
kasvattaa ihmisenä ja lisää kykyä soveltaa osaamista myös kotiinpaluun jälkeen.
Tapaustutkimus (case study research) menetelmänä tutkii yhtä uniikkia tapausta tai
selkeästi rajattua kokonaisuutta. Tutkimusmenetelmän kokonaisvaltaisena tavoitteena on
löytää vastauksia kysymyksiin miten ja miksi. Toisin sanoen yritetään ymmärtää, mikä
tekee tapauksesta ainutlaatuisen ja muista poikkeavan. (Saaranen-Kauppinen & Puus-
niekka, 2006; Simons, 2009, s. 3–4.) Tapaustutkimus on aina kontekstisidonnaista ja siksi
sitä tulisi tarkastella aiemman tutkimuksen valossa (Piekkari & Welch, 2011, s. 184–185).
Tämän seminaarityön tulokset eivät siis ole tapaustutkimuksen osalta yleistettävissä, mutta
aiempien tutkimusten rinnalla tapaustutkimus mahdollistaa ilmiön yksityiskohtaisemman
tarkastelun.

12. 12
4.2 Haastattelu
Haastattelu sopii hyvin aineistonkeruumenetelmäksi tapaustutkimuksen rinnalle. Päädyin
käyttämään seminaarityössäni haastattelua, koska sen avulla käsiteltävästä ilmiöstä on
mahdollista saada vahvistusta kirjallisuudessa korostuneille merkityksille. Toisaalta
haastatteluaineistolla voidaan myös kumota joitakin väittämiä, joita kirjallisuuden pohjalta
on saattanut muodostua. Laadullisen haastattelututkimuksen tarkoituksena on kerätä
sellainen aineisto, jonka avulla voidaan muodostaa tutkittavaa ilmiötä koskevia päätelmiä.
Tutkittavasta aiheesta tehtävät tulkinnat eivät siis ole tutkijan omia tulkintoja, vaan
haastateltavan eli informantin tekemiä tulkintoja, jotka pohjautuvat hänen subjektiivisiin
kokemuksiinsa, ajatuksiinsa ja käsityksiinsä asioista ja tapahtumista. Haastatteluainesto on
näin ollen aina tilannesidonnaista, mistä johtuen se ei ole helposti yleistettävissä.
Avoimessa haastattelussa tutkimuksen viitekehys ei rajoita haastattelun suuntaa, vaan sallii
aiheen rönsyilyn. Haastattelukysymysten tulisi kuitenkin olla sellaisia, että ne auttavat
tutkijaa vastaamaan tutkimuksen pää- ja osakysymyksiin. (Alasuutari, 2011, s. 81; Eskola
& Vastamäki, 2010, 26–29; Juuti, 2011, s. 83; Puusa, 2011, s. 73; ks. myös Moilanen &
Räihä, 2001, s. 48–51 Tuomi & Sarajärvi, 2013, s. 75–76.)
Toteutin haastattelun sähköpostikyselyn avulla, jossa esitin informantille suuntaa antavia
kysymyksiä. Jaoin haastattelun rungon kolmeen osa-alueeseen: kokemukset ennen matkaa,
matkan aikana ja matkan jälkeen. Ensimmäisessä osiossa kysyin, mikä sai informantin
tavoittelemaan vaihtokokemusta ja millaisia ennakko-odotuksia hänellä oli matkan
suhteen. Toisessa osiossa pyysin informanttia kertomaan vapaasti vaihdonaikaisista
kokemuksistaan. Viimeisessä osiossa kysyin, olivatko ennakko-odotukset vastanneet
vaihtokokemusta. Vaihdon jälkeisiin kokemuksiin liittyen kysyin lisäksi, kokeeko
informantti vaihdon muuttaneen häntä ja onko vaihtokokemuksesta ollut hänelle hyötyä
myöhemmin elämässä. Haastattelun kysymykset valitsin aiemmissa tutkimuksissa
käsiteltyjen aiheiden perusteella. Pohdin esimerkiksi sitä, millaisiin kysymyksiin Lapin
yliopiston opiskelijat olivat kansainvälisen yksikön vuoden 1998 katsauksessa
mahdollisesti vastanneet.

13. 13
4.3 Tutkimusetiikka
Etiikasta ja eettisestä ajattelusta puhutaan silloin, kun omien ja yhteisössä hyväksyttyjen
arvojen perusteella voidaan arvioida sitä, onko jokin asia oikein vai väärin. Tieteellisessä
tutkimuksessa etiikan toteutuminen on ensisijaisesti tutkijan itsensä vastuulla, jolloin hänen
tulee olla tietoinen siitä, miten tutkimusetiikkaa toteutetaan hyvien tieteellisten käytäntöjen
mukaisesti ja tutkimuksen kaikkia osapuolia kunnioittaen. Tutkimusetiikalla tarkoitetaan
käytäntöjen, arvojen ja normien noudattamisen lisäksi tutkimuksen avoimuutta ja
läpinäkyvyyttä sekä pyrkimyksiä hyvään ja totuudenmukaiseen tutkimuksen tekoon.
(Kuula, 2011, s. 21, 23–24; Tuomi & Sarajärvi, 2013, s. 125–127; Tutkimuseettinen
neuvottelukunta, 2012, s. 6–7.)
Haastattelututkimusta tehdessä on otettava huomioon tietyt moraaliohjeet ja eettiset
säännöt, jotka voidaan jakaa neljään pääkohtaan: (1) tutkittavan on oltava mukana omasta
vapaasta tahdostaan, (2) haastattelun aikana kerätty tieto on luottamuksellista ja tutkijan
tulee ottaa se huomioon tutkimusta tehdessä, (3) tutkimus tai haastattelu ei saa olla sen
luontoinen, että se tuottaisi harmia yhdellekään osapuolelle, (4) tutkijan ja haastateltavan
välillä tulee vallita molemminpuolinen luottamus. (Silverman, 2006, s. 323; Simons, 2009,
s. 96–97.)
Seminaarityötä varten haastatattelemani informantti esiintyy tutkimuksessa nimettömänä.
Henkilökohtaisista tiedoista esitän vain tutkittavan koulutusalan ja tuon esiin, että hän on
jo saanut opintonsa päätökseen. Haastattelun alussa kerroin informantille, mihin
tarkoitukseen haastattelua tullaan käyttämään ja millaisesta tutkimuksesta ylipäätään on
kysymys. Proseminaarityöni noudattaa tiedeyhteisön arvoja ja periaatteita myös muilta
tutkimusetiikan osa-alueilta, eikä turvaudu vilppiin, haastattelutulosten vääristelyyn tai
plagiointiin.

14. 14
5. VAIHTO-OPISKELU KASVATTAVANA KOKEMUKSENA
5.1 Vaihto-opiskelun antamat valmiudet
Opiskeluvaihtoon lähteminen on prosessi, joka koostuu kolmesta päävaiheesta: vaihtoon
hakeutuminen, ulkomailla opiskelu ja kotiin palaaminen. Jokaisen vaiheen aikana
opiskelija kokee jonkinlaisia vaihtokokemukseen liittyviä tunnetiloja. Alussa saatetaan
kokea innostusta, jännitystä tai jopa kauhua tulevaa vaihtoa kohtaan. Vaihdon aikana nuo
tunnetilat joko vahvistuvat tai niiden tilalle tulee aivan uudenlaisia ja ennen kokemattomia
tuntemuksia. Vaihdon jälkeen opiskelija palaa takaisin kotimaahansa yleensä monia
kokemuksia rikkaampana. Nämä kokemukset kasvattavat ihmistä ja niiden myötä on
mahdollista laajentaa omaa kansainvälisyysosaamistaan sekä kasvattaa omia sosiaalisia
verkostojaan.
Lapin yliopistosta vaihtoon lähtenyt taideopiskelija muistelee, millaisia tunteita hänellä oli
ennen matkaa:
”[...] minua jännitti ihan hirveästi lähteä! Valitsin koulun aika intuitiolla, tuli
vain tunne, että tämä on minun paikka [...]”
Haastattelemani opiskelija valitsi kohdeyliopiston hetken mielijohteesta. Vaihtoon
lähteminen on silti monelle opiskelijalle iso ja pitkään harkittu päätös. Kodin arjesta ja
rutiineista irtaantuminen sekä tuttujen opiskelukavereiden, ystävien ja perheen jättäminen
taakse vaatii rohkeutta. Rohkeus kuitenkin usein palkitaan, kun opiskelija pääsee vaihdon
aikana tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin.
”Asunnon hankinta oli alussa hankalaa, mutta löysin kivan kimppakämpän ja
meistä tuli tavallaan pieni perhe. Oli todella hyvä, etten asunut yksin, sillä
kämppiksistä tuli ystäviä ja o[l]tiin aina toistemme tukena ja apuna.”
Opiskelijan kokemukset osoittavat, miten suuri merkitys sosiaalisilla suhteilla on erityisesti
vaihdon alussa, kun uusi kulttuuri ja paikalliset tavat tuntuvat vielä vierailta. Ystävien

15. 15
kanssa vastoinkäymisetkään eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä, vaan niistä selvitään
yhdessä.
”Koulussa alkuun kaikki oli tottakai outoa, rutiinit eivät vastanneet ollenkaan
Lapin yliopiston käytäntöjä, kaikki tuntui sekavalta, kirjastossa ei päässyt
katsomaan kirjoja vaan ne piti pyytää kirjastonhoitajalta [...] Meillä oli tuutori
joka auttoi löytämään sopivia kursseja ja oli muutenkin suurena apuna ihan
kaikessa. Ilman tuutoria olisi ollut todella hankalaa. Meitä vaihtareita
akatemiassa oli vain kuusi, joten meistäkin muodostui aika tiivis porukka ja
oltiin paljon yhdessä.”
Muiden vaihto-opiskelijoiden tavoin opiskelijatuutoreilla on merkittävä rooli yksittäisen
opiskelijan kotoutumisen kannalta. Tuutorit ovat paikallisia opiskelijoita, jotka tuntevat
kohdeyliopiston opiskelukäytännöt ja osaavat neuvoa saapuneita vaihto-opiskelijoita
opiskelukäytäntöihin sopeutumisen lisäksi aivan arkipäiväisissä asioissa. Paikallisiin
opiskelijoihin tutustuminen on mitä parhain keino oppia ymmärtämään maan kulttuuria ja
tapoja.
”Myös se, että meitä oli niin vähän auttoi tutustumaan myös paikallisiin
opiskelijoihin ja monesti olin ainoa vaihtari luokalla, minkä koin hyväksi. Pääsin
mukaan myös paikallisten opiskelijoiden juttuihin ja tutustumaan heihin.”
Opiskelu ja asuminen vieraassa kulttuurissa ilman sosiaalisten suhteiden syntymistä voi
olla opiskelijalle vaikeaa. Sosiaalisten verkostojen puuttumisen tuloksena opiskelija saattaa
eristäytyä muista ja tuntea yksinäisyyttä. Yksin kohdattuna pienimmätkin vastoinkäymiset
tuntuvat suurilta. Jos jatkuvista vastoinkäymisistä tulee osa vaihtokokemusta, tilanne
ruokkii negatiivisia tunteita. Tällöin opiskelijan tunteista päälimmäiseksi jää
kulttuurishokki. (Kohonen, 2007, s. 38–43.) Mikään ongelma ei kuitenkaan ole
ylitsepääsemätön, vaan näiden vaikeiden tilanteiden edessä opiskelija joutuu turvautumaan
mitä luovempiin ratkaisuihin selvitäkseen eteenpäin. Tilanteista selviytyminen kehittää
yksilön ongelmanratkaisutaitoja ja lisää luovaa ajattelua, mikä voidaan nähdä merkittävänä
kasvukokemuksena.

16. 16
Haastattelemani opiskelija oli onnistunut luomaan sosiaalisia suhteita muihin opiskelijoihin
jo vaihdon alussa, joten yksinäisyys ei varjostanut hänen vaihtokokemustaan. Siitä
huolimatta paikalliset tavat ja käytännöt vaativat uuden opettelua. Opiskelija jakoi asunnon
useamman vaihto-opiskelijan kanssa, jolloin hänen oli opittava olemaan joustava,
kärsivällinen ja ottamaan toisten tavat ja tarpeet huomioon. Monikulttuurisessa ympäris-
tössä näiden niin kutsuttujen pehmeiden elämäntaitojen oppiminen onkin välttämättömyys
jo yksin arjen sujuvuuden kannalta.
”Vaihto antoi tosi paljon, paljon enemmän kuin alkuun osasi odottaa. Se oli
kasvattava kokemus [...] Se antoi paljon itsevarmuutta, ja sai tunteen että pärjää
myös Suomen ulkopuolella. H[u]omasi, että asioita voi tehdä toisellakin
tavalla.”
Elämänvalmiuksina kansainväliset kokemukset kehittävät ihmisen kognitiivisia taitoja,
kuten empatiakykyä, syvällistä ajattelua, kypsää tunteiden käsittelyä, avoimuutta ja
ennakkoluulottomuutta sekä avartaa omaa maailmankuvaa. Usein myös kielitaito
vahvistuu.
”[...] hyötyä vaihdon kannalta oli siinä, että ei enää pelännyt puhua englantia ja
rohkaistui muutenkin. Ehkä työelämän kannalta vaihto ei antanut itselleni niin
paljoa kuin esimerkiksi harjoittelu ulkomailla. Vaihto oli enemmänkin omien
siipien kokeilua ulkomailla, ja muutenkin opinnoissa valitsin sellaisia aineita
mitä [L]apin yliopitossa ei ollut mahdollista ottaa. Hyöty oli oman elämän
kannalta todella suuri, mutta urapolun kannalta ei niin merkittävä.”
Opiskelija ei itse kokenut, että vaihto-opiskelu olisi suoranaisesti tuonut hänelle työelämän
kannalta merkittävää etua valmistumisen jälkeen. Kansainvälisyysosaamisen tunnis-
taminen saattaakin osoittautua yllättävän vaikeaksi. Niemelän (2009) mukaan vaihto-
opiskelun on silti mahdollista kehittää henkilökohtaisia työelämävalmiuksia, kuten
vuorovaikutustaitoja, muuntautumiskykyä ja suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan eli
sellaisia sosiaalis-kulttuurisia taitoja, joita nykypäivän työyhteisöissä tarvitaan.

17. 17
Ihmiset, jotka ovat onnistuneet kehittämään omaa kansainvälisyysosaamistaan ja
kasvamaan ihmisenä ovat monesti motivoituneita, aktiivisia, mukautuvaisia, puolueettomia
ja monella tavalla tunnetaidoiltaan rikkaita. Tällaisten ihmisten on helppo luoda sosiaalisia
suhteita ja tutustua uusiin ihmisiin. Voidaan siis todeta, että vaihto-opiskelu ulkomailla on
erittäin rikastuttava ja kasvattava kokemus. Siitä huolimatta, että korkeakoulun
näkökulmasta kurssisuoritusten ja opintopisteiden kertyminen on edellytys vaihto-
opiskelulle, opiskelijalle ulkomailla oleskelu merkitsee paljon enemmän kuin pelkkiä
suoritusmerkintöjä opinto-otteessa. Vaihto-opiskelun aikana opiskelija kerryttää itselleen
kauaskantoista pääomaa, josta hänelle voi olla hyötyä vielä pitkälle elämässä.
5.2 Vaihto-opiskelusta saatava sosiaalinen pääoma
Suomessa korkeakoulutus ei ole taannut varmaa työllistymistä sitten 1990-luvun laman
jälkeen ja ilmiön voidaan nähdä vain vahvistuneen 2010-luvun aikana. Enää kilpailukykyä
ei siis ylläpidetä pelkällä korkealla koulutustasolla, vaan kilpailuetuna erottuu työntekijän
henkilökohtaiset ominaisuudet ja sosiaaliset taidot. (Ståhle, 2006, s. 14–15; Penttilä, 2009,
s. 6–10.) Vaihto-opiskelun voidaan nähdä kehittävän ihmisessä juuri niitä valmiuksia, jotka
ovat omiaan vastaamaan globaalin kilpailuyhteiskunnan haasteisiin. Yksilön näkökulmasta
vaihto-opiskelun aikana opittu kansainvälisyysosaaminen lisää opiskelijan tietopääomaa,
kulttuurista pääomaa ja sosiaalista pääomaa. Tämän seminaarityön lähtökohtana on ollut
tunnistaa ne tekijät, jotka kerryttävät vaihto-opiskelijan sosiaalista pääomaa eli valmiuksia
laajentaa toimintamahdollisuuksiaan vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisten verkostojen
avulla.
Kulttuurienväliset kohtaamiset opettavat suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja
joustavuutta, jotka ovat hyvien vuorovaikutustaitojen peruspilareita. Vaihto-opiskelun
aikana opiskelijat verkostoituvat ennakkoluulottomasti muiden kansainvälisten
opiskelijoiden kanssa ja rakentavat suhteita yli kansallisten rajojen. Parhaimmassa
tapauksessa opiskeluvaihdon aikana syntyy ainulaatuisia ystävyyssuhteita, jotka kantavat
läpi elämän.

18. 18
Haastattelemani Lapin yliopiston opiskelija onnistui luomaan vaihdon aikana niin syviä
suhteita muihin kansainvälisiin opiskelijoihin, että suhteet ovat pysyneet vahvoina vielä
vaihdon jälkeen:
”Vaihto rikastutti tottakai omaa ajatusmaailmaa, antoi uusia ystäviä joihin olen
vieläkin yhteyksissä [...] myös metallin laitoksen porukka oli tosi tiivistä ja
vietimme yhdessä monesti niin opiskelijat kuin professorit nimipäiviä yms.
Yhteishenki oli tosi hyvä, kun vain pääsi sinne sisälle!”
Kansainväliset kokemukset innoittavat opiskelijoita monesti jatkamaan verkostoitumista
takaisin Suomeen palattuaan. Opiskelu- tai harjoitteluvaihdossa ulkomailla olleet
opiskelijat ovat tilastollisesti muita opiskelijoita aktiivisempia ja motivoituneempia
ottamaan osaa korkeakoulun kotikansainvälistymisprojekteihin, kuten tuutoritoimintaan ja
ystävyystoimintaan (Niemelä, 2009, s. 44). Vaihdon aikana ja sen jälkeen luodut
sosiaaliset suhteet voidaan nähdä Burtin (2005) teorian mukaisina siltasuhteina. Opiskelija
on siis laajentanut verkostojaan kansainvälisiin mittakaavoihin ja sijoittuu näin
suhdeverkostojen kartalla eri ryhmien keskiöön, mikä voidaan nähdä otollisena paikkana
sosiaalisen pääoman lisäämisen kannalta.
Työelämässä vuorovaikutustaidoista on suurta hyötyä, sillä avoin ja ennakkoluuloton
työntekijä tulee helposti toimeen taustoiltaan monenlaisten ihmisten kanssa. Tässä kohtaa
lieneekin tärkeää huomauttaa, että myös täysin suomalainen työyhteisö koostuu erilaisista
yksilöistä, joilla on jokaisella omat tapansa, mielipiteensä ja näkökulmansa. Rikkautta on
se, että pystyy ymmärtämään näiden ihmisten lähtökohdat ja toimimaan heidän kanssaan
erilaisista taustoista huolimatta. Terveet ja hyvinvoivat ihmissuhteet parantavat yhteisön
jäsenten välistä luottamusta ja toimintakykyä, mikä lisää koko työyhteisön hyvinvointia,
sosiaalista pääomaa ja samalla valmiuksia pärjätä yritysten välisessä kilpailussa.
(Bourdieu, 1973, s. 64; Bourdieu, 1986, s. 82; Tikka, 2004, s. 103–104 .)

19. 19
6. YHTEENVETO
Vaihto-opiskelun hyötyjä elämälle on käsitelty jonkin verran niin suomalaisessa kuin
englanninkielisessä tiedekirjallisuudessa. Aiempien tutkimusten valossa kansainvälisten
kokemusten nähdään opettavan ihmiselle monenlaisia taitoja, jotka Niemelän (2009) tavoin
voidaan jakaa työelämävalmiuksiin ja elämänvalmiuksiin. Työelämävalmiuksina vaihto-
opiskelu opettaa taitoja, joiden pohjalta ihminen kykenee sopeutumaan monikulttuuriseen
työyhteisöön ja vastaamaan työmarkkinoiden haasteisiin. Näitä taitoja ovat esimerkiksi
ymmärrys eri kulttuureita kohtaan sekä muuntautumiskyky. Elämänvalmiuksia opitaan
kulttuurienvälisten kohtaamisten yhteydessä ja ne liityvät selkeämmin yksilön kogni-
tiiviseen kasvuun. Tällaisia taitoja ovat muun muassa joustavuus, ennakkoluulottomuus,
suvaitsevaisuus, empaattisuus sekä syvällinen ajattelu. Elämänvalmiuksina voidaan nähdä
lisäksi hyvä kielitaito ja vuorovaikutustaidot.
Alan tutkimuksissa kansainvälisyysosaaminen on jaettu perinteisesti niin sanottuihin
koviin ja pehmeisiin taitoihin, joista kovat taidot heijastelevat työelämävalmiuksia ja
pehmeät elämänvalmiuksia. Joskus valmiuksien tunnistaminen ja erottaminen toisistaan
voi osoittautua yllättävän haastavaksi. Valtavirran teoreetikoista poiketen Brighton (2013)
välttääkin näin suoraviivaisen jaon tekemistä. Hänen teoriassaan kansainvälisyys-
osaaminen muodostuu useammasta yksityiskohtaisesta ulottuvuudesta, joissa korostuu
yhteiskunnallinen ja kulttuurienvälinen ymmärrys, sopeutumiskyky sekä joustavuus ja
empaattisuus.
Sosiaalisen pääoman tarkastelukulmasta vaihto-opiskelu opettaa vuorovaikutustaitoja sekä
laajentaa opiskelijan sosiaalisia verkostoja. ”Kimppakämpässä” asuminen, tutustuminen
paikallisiin opiskelijoihin, tosiin vaihto-opiskelijoihin ja kohdeyliopiston opettajiin sekä
osallistuminen kansainväliseen toimintaan kotimaassa lisäävät opiskelijan valmiuksia
pärjätä hyvin moninaisissa sosiaalisia taitoja vaativissa tilanteissa. Heijastelen
seminaarityön analyysiosiossa näitä opiskeluvaihdon myötä syntyneitä sosiaalisia suhteita
Burtin (2005) siltasuhdeteoriaan. Toisin sanoen opiskelijan laajentaessa sosiaalisia
suhteitaan yli kansallisten rajojen hänen asemansa suhdeverkostojen kartalla paranee.
Asettuessaan suhdeverkostojen keskiöön opiskelijalla on mitä parhaimmat valmiudet
hyödyntää verkostojaan omien toimintamahdollisuuksiensa lisäämisessä.

20. 20
Käytännön tasolla sosiaalisista verkostoista voi olla hyötyä esimerkiksi työelämän
kannalta. Mitä laajemmalle opiskelija on verkostoitunut, sitä herkemmin hän tulee
tietoiseksi uusista työmahdollisuuksista. Työelämässä hyvät vuorovaikutustaidot, yhteisön
henkinen hyvinvointi ja yhteenkuuluvuuden tunne lisäävät työyhteisön sosiaalista
pääomaa. Työnantajan näkökulmasta paljon matkustanut ja elämää ulkomailla kokeillut
työntekijä onkin mitä kannattavin sijoitus, sillä tällainen ihminen on yleensä avoin,
innovatiivinen, motivoitunut ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas. Mielenkiintoinen
jatkokysymys on se, onko ihmisestä tullut ominaisuuksiltaan erilainen nimenomaan näiden
kansainvälisten kokemusten kautta. Vai olisiko sittenkin niin, että sellainen ihminen, joka
on jo entuudestaan avoin, ennakkoluuloton ja motivoitunut tavoittelee muita herkemmin
vaihto-opiskelun kaltaisia uusia kokemuksia? Vastaus tähän ei liene kovin yksioikoinen.
Mediaa ja aiempia tutkimuksia kansainvälisyysosaamisesta tarkastelemalla voidaan todeta,
että työpaikkojen rekrytointien yhteydessä kansainvälisyysosaaminen työelämävalmiutena
jää työntantajalta helposti huomaamatta. Esimerkiksi Duunitorin vuoden 2015 alussa
teettämän tutkimuksen mukaan työnhakijan kansainvälisyys nähtiin vasta 14. tärkeimpänä
ominaisuutena rekrytointipäätöstä tehtäessä. Tulos on erittäin ristiriitainen yritysmaailman
todellisten tarpeiden kanssa (ks. esim. Siivonen, 2013). Jatkotutkimusaiheena voitaisiinkin
miettiä, miksi kompetenssia ei tunnisteta ja millä tavoin tunnistettavuutta olisi mahdollista
lisätä.
Seminaarityössäni olen luonut katsauksen vaihto-opiskelun antamiin valmiuksiin ja
hyötyihin elämässä. Työssä on korostunut kansainvälistymiskokemusten kasvattava voima,
ainutkertaisuus ja unohtumattomuus. Tästä johtuen haluankin lopettaa yhteenvedon
haastattelemani taideopiskelijan yksinkertaisiin sanoihin, joissa hienosti tiivistyy se, mistä
vaihto-opiskelussa todella on kyse:
”Kaiken kaikkiaan vaihto oli tosi hieno kokemus, opiskelut, ihmiset ja kaupunki,
josta jäi tosi mukava fiilis.”

21. 21
LÄHTEET
Alaluusua, E. & Mäkinen, M. (toim.). (1998). Risteyksiä – Lapin yliopiston opiskelijoiden
kokemuksia ulkomailta. (Kansainvälisten asiain yksikön julkaisuja). Rovaniemi:
Lapin yliopistokustannus.
Alasuutari, P. (2011). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Bourdieu, P. (1986). The Forms of Capital. Teoksessa Imre Szeman & Timothy Kaposy
(2011), Cultural Theory – An Anthology (s. 81–93). Oxford: Wiley-Blackwell.
Bourdieu, P. (1984). Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Cambridge,
MA: Harvard University Press.
Bourdieu, P. (1973). Cultural Reproduction and Social Reproduction. Haettu 1.5.2015
osoitteesta https://edu301s2011.files.wordpress.com/2011/02/cultural-reproduction-
and-social-reproduction.pdf
Brighton, C. (2013). Interfaces: Socio-Cultural Values in the Development of Intercultural
Communication Competence. Frankfurt am Main: Peter Lang Edition.
Burt, R. S. (2005). Brokerage and Closure: An Introduction to Social Capital. Oxford
University Press.
Byram, M. (2006). Living and Studying Abroad: Research and Practice. (Languages for
Intercultural Communication and Education 12). Clevedon, UK: Multilingual
Matters.
CIMO. (2014). Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus. Opiskelijaliikkuvuus
infografiikkana. Haettu 22.3.2015 osoitteesta
http://www.cimo.fi/nakokulmia/tietoa_ja_tilastoja/opiskelijoiden_ja_oppilaitosten_k
v-liikkuvuus/opiskelijoiden_liikkuvuus
Eskola, J. & Vastamäki, J. (2010). Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa Juhani
Aaltola & Raine Valli (toim.), Ikkunoita tutkimusmetodeihin I – metodin valinta ja
aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle (s. 26–44). Jyväskylä: PS-
kustannus.
Kohonen, E. (2007). Essays on the Consequences of International Assignments on
Expatriates’ Identity and Caree Aspirations. (Vaasan yliopiston julkaisuja 170).
Vaasan yliopistokustannus.
Kun oppii ymmärtämään toisen tapaa tehdä töitä, myös bisnes kukoistaa – ”Ei riitä, että on
hyviä tuotteita ja osataan englantia”. Haettu 16.5.2015 osoitteesta
http://yle.fi/uutiset/kun_oppii_ymmartamaan_toisen_tapaa_tehda_toita_myos_bisnes
_kukoistaa__ei_riita_etta_on_hyvia_tuotteita_ja_osataan_puhua_englantia/7979740
Kuula, A. (2011). Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:
Vastapaino.
Motivaatio ja persoonallisuus ovat aikaisempaa työkokemusta tärkeämpiä. Haettu
16.5.2015 osoitteesta http://tyoelama.duunitori.fi/2015/05/12/rekrytointipaatokseen-
vaikuttavat-tekijat/

22. 22
Murphy Paul, A. (2014). How Studying or Working Abroad Makes You Smarter. Haettu
5.4.2015 osoitteesta http://time.com/79937/how-studying-or-working-abroad-makes-
you-smarter/
Niemelä, A. (2009). Kansainvälistä opiskelua ulkomailla ja kotimaassa. Tutkimus
korkeakoulujen englanninkielisistä koulutusohjelmista. Opiskelu ja koulutuksen
tutkimussäätiö Otus 31/2009.
Peavy, R. V. (2006). Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Helsinki: Psykologinen kustannus.
Penttilä, J. (2009). Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen. Oppisisällöt,
uraohjaus ja tulevaisuuskuvat. Opiskelu ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 30/2009.
Piekkari, R. & Welch, C. (2011). Tapaustutkimuksen erilaiset tyypit. Teoksessa Anu Puusa
& Pauli Juuti (toim.), Menetelmäviidakon raivaajat – perusteita laadullisen
tutkimuslähestymistavan valintaan (s. 183–195). Vantaa: Johtamistaidon opisto.
Prince, D. & Hoppe, M. (2000). Communicating across cultures. Greensboro: Center for
Creative Leadership.
Putnam, R. D. (2000). Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community.
New York: Simon & Schuster Paperbacks.
Puusa, A. (2011). Haastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä. Teoksessa Anu Puusa
& Pauli Juuti (toim.), Menetelmäviidakon raivaajat – perusteita laadullisen
tutkimuslähestymistavan valintaan (s. 73–87). Vantaa: Johtamistaidon opisto.
Ruuskanen, P. (2001). Sosiaalinen pääoma – käsitteet, suuntaukset ja mekanismit. (VATT-
tutkimuksia 81). Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. (2006). Tapaustutkimus. KvaliMOTV –
Menetelmäopetuksen tietovaranto. Haettu 24.3.2015 osoitteesta
http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L5_5.html
Siivonen, R. (2013). Piilotettu osaaminen. Emme tunnista nykyajan kansainvälisiä osaajia
– mutta juuri heitä jokainen työnantaja tarvitsee muuttuvassa maailmassa. Demos
Helsinki.
Silverman, D. (2006). Interpreting Qualitative Data. London: SAGE Publications.
Simons, H. (2009). Case Study Research in Practice. London: SAGE Publications.
Ståhle, P. & Wilenius, M. (2006). Luova tietopääoma – tulevaisuuden kestävä kilpailuetu.
Helsinki: Edita.
Tikka, I. (2004). Suomalainen lapsi maailmalla. Kolmannen kulttuurin kasvatit. Helsinki:
Kansanvalistusseura.
Ting-Toomey, S. (1999). Communicating across cultures. New York: Guilford
Publications.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2013). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen
loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Haettu 24.3.2015 osoitteesta
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf
Viitala, R. (2002). Henkilöstöjohtaminen. Helsinki: Edita Prima.