2. Minni tuli meille lahjana pyytämättä ja yllättäen. Äiti kertoi tavanneensa Tupsun kanssa
lenkillä vanhan rouvan, jolla oli mukanaan myös pieni silkkiterrieri. Se oli tullut äidin
luokse ja katsonut anovin silmin nousten polvea vasten. Rouva kertoi, että oli saanut
koiran tyttäreltään, joka taas oli saanut Minnin mukana ostaessaan sen pennun. Minni
ei vain jostain syystä sopinut samaan taloon sen pennun ja pienten lasten kanssa ja se
oli annettu rouvalle hoidettavaksi. Rouva kuitenkin sanoi ettei jaksa pitää siitä oikein
huolta. Myöskään kasvattaja ei enää halunnut sitä takaisin, joten sillä e ollut mitään
paikkaa mihin mennä. Oman koiran kaipuu oli kasvanut tässä vaiheessa meillä (tai siis
Mellillä) niin kovaksi, että loppujen lopuksi Minni päätyi muuttamaan meille 1.
helmikuuta 2009.

3. Minni oli hyvin silkkiterrieri
luonteeltaan eli seurallinen,
utelias ja terrierimäinen. Se
seurasi omistajaa kaikkialle
(vessaan asti) ja vieläpä usein
suihkuunkin mennessä oven
raosta pisti pieni nenä esiin.
Vaikka Minni inhosi vettä niin sen
oli pakko varmistaa, että onhan
joku varmana vielä siellä
suihkussa.

4. Minni rakasti palloja yli kaiken. Se sai ensimmäisen pallonsa oltuaan meillä
muutaman päivän. Se katseli vierestä ihmeissään kun vingutimme palloa ja
yritimme saada sen innostumaan siitä. Minnillä ei varmaan ollut koskaan
aiemmin ollut vinkuleluja. Äkkiä se sitten tajusi hetken palloa tökittyään, että
sehän vinkuu! Tämän jälkeen kämpässämme vinkui yhteen putkeen monta
tuntia ja vinkuminen loppui vasta kun pallon meni ottamaan pois. Tuo
ensimmäinen pinkki pallo kesti koko sen elämän ajan, eikä se saanut sitä
koskaan rikottua, vaikka tuhosikin suuren läjän vinkuleluja.

5. Kaikkein jännin pallo oli lumipallo, koska lumipalloja
tuntui syntyvän sen ihmetykseksi aina kun joku meni
vain ottamaan sellaisen maasta. Ja ne katosivat
osuessaan maahan!

6. Vaikka Minni ei pitänyt oikein vedestä, niin
talvi ei koskaan sen menoa haitannut.

7. Joskaan se ei pitänyt talvilenkkien jälkeisestä
sulatusoperaatiosta suihkun muodossa.

8. Ja välillä tuli kylmä ja
piti päästä
lämmittelemään.

9. Paras paikka
maailmassa oli
tietenkin mökki.

10. Mökillä sai olla kaikki
kesät Tupsun kanssa.
Ja myöhemmin
myös Sirun kanssa.

11. Minni tykkäsi paljon
kantaa asioita suussaan
ja melkeinpä aina sillä oli
jotain mukanaan. Ne
olivat sille suuria
aarteita.

12. Kaikkein eniten Minni kuitenkin
rakasti ruokaa ja välillä se päätyi
houkutuksen uhriksi ottamaan
asioita, mitkä eivät olleet tarkoitettu
sille. Usein kotoa saattoi löytyä
puoliksi jyristty leipä kotiin tullessa.
(Yllä olevasta juustokuorrutteisesta
leivästä oli ovelasti jyystetty vain
päältä kaikki juusto.)

13. Minni oli myös mukana meidän
tekemisissä ja harrastuksissa kuten
sienireissuilla, joista se suuresti piti.

14. Se myös kokeili uraa
rakettikoirana.

15. Mutta ensimmäisen raketin nähtyään, se lähti vastakkaiseen
suuntaan niin pitkälle kuin pääsi eikä suostunut tulemaan takaisin.

16. Minni myös aina yritti auttaa kun Melli
ompeli ja asetteli kankaat lattialle.

17. Se oli myös
mukana kun
ompelutuotoksia
kuvattiin.

18. Minni piti myös tempuista ja
koulutuksesta.

19. Se ei oikein aluksi ymmärtänyt
mitä tassun antamisella
tarkoitettiin, joten se opetteli
nostamaan tassun vain pystyyn
tai ojentamaan sitä eteenpäin.

20. Sen lempitemppuja oli kuitenkin
kahdella jalalla seisominen ja siinä
istumaan meneminen.

21. Kaikkea ei kuitenkaan voi
suunnitella etukäteen ja
lokakuussa Minnille ilmestyi
patti päähän.

22. Kahdenkaan patologin lausunnon jälkeen ei ollut aivan selvää mikä
patti oli, mutta päädyimme leikkaamaan sen. Minni joutui
luopumaan toisesta korvastaan tässä operaatiossa.

23. Minni toipui hyvin ja pääsimme viettämään kaikkien kolmen
koiran kanssa joulua mökille. (Yritä saada kaikki hauvat
katsomaan samaan aikaan kameraan...)

24. Tupsu oli kuitenkin tullut jo
vanhaksi ja 30.12. se
pääsi viimeiseen lepoonsa
mökille, jossa se oli aina
rakastanut olla.

25. Samoihin aikoihin
huomasimme, että
Minnille oli alkanut
kasvaa uusi patti
kaulaan.
Lääkärit yrittivät vielä
lääkitä sitä
antibiooteilla, mutta
kasvainta ei oltu saatu
pois. Kasvain päätyi
uusimaan ainakin
neljässä eri paikassa.
Minni sai kuitenkin
viettää kaikki viimeisen
kuukautensa viikonloput
maalla, mistä se ei olisi
halunnut lähteä pois.

26. Se jaksoi viimeiseen
asti lohduttaa meitä. Se
ei enää kuitenkaan
leikkinyt ja ruokakin
maistui vähän heikosti.
Se ei oikein jaksanut
kävellä ja viimeisen
viikon ajan oli selkeästi
kivuissaan. Minni lähti
luotamme
lauantaiaamuna 18.1.
oltuaan meillä lähes
viisi vuotta.

27. Keväällä kun maa
sulaa, Minni pääsee
Tupsun viereen
mökin pihaan
katajamme oksien
alle. Nyt kukaan ei
enää käske sitä
lähtemään pois
mökiltä.

28. Halusin jakaa tämän kaiken
teidän kanssanne, koska
Minni oli ensimmäinen oma
koiramme ja elämäni paras
sattuma. Se oli enemmän
kuin koira - vietin sen kanssa
viimeisen viiden vuoden
aikana varmaan enemmän
aikaa kuin kenenkään muun
kanssa.
Mietin pitkään, mikä olisi
paras tapa kertoa Minnistä
muille ja päädyin kertomaan
sen kuvina.
Kiitos Minni kaikesta. Olit
paras asia, mitä meille on
koskaan tapahtunut.

29. Nyt on Sinun vuorosi levätä.