3. Kirkon jäsenyys ei ole enää
itsestään selvä, sosiaalinen
välttämättömyys:
kirkkoon kuuluminen on
koettava mielekkääksi
4. Kirkko ei voi asettua
yhteiskunnan ulko- tai
yläpuolelle, vaan sen on elettävä
osana sen hetkistä todellisuutta
ja osallistuttava siinä ihmisen
hyvää edistäviin prosesseihin
5. Kirkon uudistus alkaa meistä.
Piispat, komiteat, kirkkohallitus
voivat edistää sitä, eivät aloittaa
eivätkä estää sitä.