SlideShare uma empresa Scribd logo

Pentuopas

•
•
H
handskes
Estilo de vida
1 de 69
Baixar para ler offline
PENTUOPASHANDSKES-KOIRAN OMISTAJALLE @kennel Handskes, kopiointi ja luvaton levittäminen kielletty Tarja Peltola Vihteljärventie 454 38720 Vihteljärvi 050-5660352 tarja.peltola@handskes.net
Pennun tulo uuteen kotiin ....................................................................................................................3 Koiran ruokinta ....................................................................................................................................8 Käytännön ruokinta..........................................................................................................................9 Koiraruuan raaka-aineet ja sulavuus..............................................................................................11 Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen...........................................................................................16 Luoksetulo..........................................................................................................................................19 Eroahdistus.........................................................................................................................................20 Corgien ja gööttien sairaudet .............................................................................................................25 Nivelrikko ......................................................................................................................................29 Kennelyskä.........................................................................................................................................33 Koiran sisäloiset.................................................................................................................................35 Koiran ulkoloiset................................................................................................................................37 Täi ja väive.....................................................................................................................................37 Kirput .............................................................................................................................................37 Sikaripunkki...................................................................................................................................38 Kapi................................................................................................................................................38 Hilsepunkki....................................................................................................................................38 Punkki ............................................................................................................................................39 Borrelioosi..................................................................................................................................39 Erlichioosi..................................................................................................................................40 Ruskea koiranpunkki......................................................................................................................40 Nenäpunkki ja korvapunkki...........................................................................................................41 Koiran allergia....................................................................................................................................42 Koirien yleisimmät iho-ongelmat ......................................................................................................47 Atooppinen dermatiitti...............................................................................................................47 Furunkuloosi ..............................................................................................................................47 Koiran rokotussuositus.......................................................................................................................49 Parainfluenssa ............................................................................................................................49 Yhdistelmärokotteet.....................................................................................................................49 Parvo ..........................................................................................................................................50 Rabies.........................................................................................................................................50 Mitä tehdä kun koira katoaa...............................................................................................................51 Ikääntyvä koira...................................................................................................................................52 Koiran rukous.....................................................................................................................................53 Rotumääritelmä Cardigan Welsh Corgi.............................................................................................61 Länsigöötanmaanpystykorvan rotumääritelmä..................................................................................63 Koiran vakuutus .................................................................................................................................66
Pennun tulo uuteen kotiin Kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat, kaikki ne ovat koettelemuksia pienelle pennulle, joka on tottunut nukkumaan suurimman osan päivästä pentuesisarustensa kanssa. Tästä syystä koti on rauhoitettava pennun saapuessa. Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon: -Anna pennun tulla rauhalliseen kotiin. Ei vieraita heti ensimmäisenä päivänä, ei ihmisiä, jotka kaikki haluavat hukuttaa sen taputuksiin ja hyväilyihin. -Anna pennun tutkia rauhassa uutta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut. -Älä rankaise pentua, jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle sanomalehtiä, joille pentu voi tehdä tarpeensa. -Älä jätä pentua pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Kun pentu vaikuttaa väsyneeltä, voit jättää sen yksin vähäksi aikaa. -Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, sillä pikkupentu väsyy kovin helposti, ja nukkuu paljon. Pidä paikka samana, älä siirtele sitä. Pennuista mieluinen paikka on suojaisa esim. sängyn alla, avoinainen pahvilaatikko tms. joka tarjoaa rauhaa ja suojaa. Muista, ettei pentua koskaan saa häiritä sen nukkuessa tai ollessa makuupaikallaan. Opeta tämä myös lapsille. -Jos talossa on pieniä lapsia, valvo tarkoin kun esittelet pennun lapsille. Älä puuhaile "liikaa" sen kanssa kun lapset ovat läsnä. Jos lapset tulevat mustasukkaisiksi, he voivat kostaa pennulle. Opeta heille, ettei pentua saa käsitellä kovakouraisesti jne. ENSIMMÄINEN YÖ Edellä oli puhetta siitä, ettei pentua saa erottaa perheen muista jäsenistä. Yksin jääminen säikäyttää rohkeankin pennun, joka alkaa haukkua ja ulista. Tämä on pennun ainoa keino houkutella emo luokseen. Pentu on hyvin riippuvainen perheeltä saamasta turvasta, joten kohtele sitä sen mukaisesti. Paras nukkumapaikka on jonkun perheenjäsenen läheisyydessä, jolloin pennulla on kuulo, haju ja tuntoyhteys tähän. Jos pentu on rauhaton, voi sille puhella ja ojentaa kätensä hyväilläkseen sitä. Jos pentu nukkuu ensimmäiset yöt jonkin perheenjäsenen huoneessa se ei merkitse sitä, että se nukkuu siellä lopun ikäänsä. Vanhempana koiran voi totuttaa nukkumaan jossakin muualla. Älä nosta pentua sänkyyn, se voi hypätä tai pudota ja satuttaa itsensä,. Jos välttämättä haluat nukkua pennun vieressä voit nukkua lattialla. YKSIN KOTONA Pentu joutuu ennen pitkää jäämään yksin kotiin. Suositeltavaa on, että pentua tai vanhempaakaan koiraa ei jätettäisi yksin yli 5 tunniksi. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Kun pentu on pieni, eikä vielä ole tottunut yksinoloon, on hyvä käydä esimerkiksi työpäivän aikana ulkoiluttamassa pentua. Harjoitelkaa hyvissä ajoin yksinoloa ja totuttakaa pentu vähitellen olemaan aina pidempiä aikoja yksin. Koiran ollessa yksin kotona sen oleskelualuetta on syytä ensin rajata ja kasvattaa siitä vähitellen. Pienessä häkissä koiraa ei kuitenkaan saa pitää. Häkittäminen on eläinsuojelulain vastaista. Yksin jäävälle koiralle kannattaa jättää toivottua ja turvallista puuhasteltavaa, ettei se ikävissään rupea tekemään tuhojaan. Yksin jäämistä voivat helpottaa tietyt "lähtörutiinit", joista koira heti tietää mitä on tapahtumassa. PENNUN OPETTAMINEN SISÄSIISTIKSI Opetettaessa pentua sisäsiistiksi on huomattava seuraavat seikat: -Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.
-Älä ala leikkiä pennun kanssa ennenkuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotain tiettyä kehoitusta.) -Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa. -Vältä rankaisua. Vasta silloin on oikein vaatia pennulta siisteyttä, kun se on oivaltanut asian, ts. oppinut, että on oikein tulostaa pihalle. -Ulkoiluta pentua alussa samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksissä ja rauhallinen. -Tarkkaile pentua, opit nopeasti miltä se näyttää ennen "tulostusta" ja voit viedä sen ulos tekemään tarpeensa. KOIRAN LUONTEEN KEHITYKSEN PÄÄKAUSIA 4-7 viikko -leimautumiskausi -oltava paljon ihmisen kanssa 8-12 viikko -nopean oppimisen kausi -opittava ihmisen eleet ja sanat 13-17 viikko -arvojärjestyksen muovautumiskausi 5-6 kk -lauman järjestäytymiskausi -kaikki yhteistyö tuottaa koiralle suurta mielihyvää, pentu on auktoriteeteille altis 7-12 kk -puberteetti-ikä: luonne ailahtelee, varsinkin uros uhoaa -pentuun suhtauduttava asiallisesti ja ymmärtäen, kuitenkin määrätietoisesti MATOLÄÄKITYS Pentusi on saanut kasvattajan luona matolääkityksiä, joten seuraava on 11 viikon iässä, ennen ensimmäisiä rokotuksia. Matolääkitys annetaan jatkossa puolivuosittain. Hyviä ajankohtia ovat kevät ja syksy. ROKOTUKSET Penun kanssa tulee käyttää maalaisjärkeä. Älä anna sen tavata vieraita koiria joita et tunne, ennenkuin kaikki rokotukset ovat kunnossa. Sitä ei pidä myöskään viedä paikoille, joilla liikkuu paljon muita koiria esim. koirapuistoihin, koulutuskentälle ym. tartuntavaarojen vuoksi. Seuraavat rokotukset: 12 viikon iässä - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä 16 viikon iässä (kuukauden kuluttua edellisistä) - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä - raivotautirokotus
Vuoden kuluttua - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä - raivotautirokotus HUOM! Rokotusmääräykset saattavat muuttua tautitilanteen mukaan. Voimassa olevat määräykset selviävät eläinlääkäriltä tai Suomen Kennelliitosta. PENTU JA LAPSET Pennusta ei saa koskaan tulla leikkikalua lapsille. Se on perheenjäsen ja sellaisena sitä myös kohdellaan. Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, lapset eivät ainakaan alussa saa jäädä sen kanssa yksin. Aikuisen on aina oltava läsnä neuvomassa, miten pennun kanssa seurustellaan rauhallisesti ja maltillisesti. Pentu ei saa riehua lasten kanssa, sillä se jatkaa samalla menetelmällä kasvaessaan eikä ymmärrä voimiensa rajuutta. Lapset eivät saa nostaa pentua syliinsä (terävät hampaat ja arvaamattomat liikkeet). Pennun kanssa leikitään lattiatasolla. Lapsen ei pitäisi mennä yksin ulos pennun tai aikuisen koiran kanssa, sillä hän ei pysty hallitsemaan mahdollisia tilanteita liikenteessä, toisten koirien lähestyessä jne. Viimekädessä SINÄ olet vastuussa molemmista. LIIKUNTA JA ULKOILU Jotta pentua voisi ulkoiluttaa vapaana, aloita luoksetulon opettelu heti ja vahvista sitä aina makupaloilla. Pennulle parasta liikuntaa on vapaana ulkoilu. Remmikävelyllä on syytä kiinnittää huomiota pennun väsymiseen. Se ei välttämättä pysähdy vaan jatkaa kävelyään väsymisestä huolimatta. Pennun annetaan säädellä liikuntatarpeensa esim. pihalla leikkimällä. Sen annetaan leikkiä ja peuhata silloin, kun se itse haluaa. Pentu tarvitsee paljon unta vielä päivälläkin, joten sen on annettava olla rauhassa. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä! TURKINHOITO Turkinhoitoa aloitetaan pennusta. Pentu kammataan/harjataan aika ajoin, jotta se tottuisi siihen. Pentu ei saa karata kampaushetkestä - te päätätte koska lopetetaan. Tämäkään EI ole kamppailulaji, vaan onnistuu parhaiten kun rauhallisesti pidät koiran paikallaan. Koira pestään, kun se on likainen. Turhaa pesua on syytä välttää, koska se kuluttaa koiran ihon luontaista rasvakerrosta. Märkä koira ei saa oleskella ulkona. Korvat kuivataan heti pesun jälkeen. Syöpäläiset ovat nykyään melko yleisiä. Jos koira alkaa vimmatusti raapia itseään saaden omituisia raapimispuuskia on syytä tarkastaa varsinkin korvanjuuret ja kauluskarvat, mitkä ovat syöpäläisten tavallisimpia esiintymispaikkoja. Syöpäläiset on tärkeää hoitaa heti pois, muuten koira tartuttaa ne muihin koiriin. KORVAT, SILMÄT, TASSUT, KYNNET JA HAMPAAT Korvat tarkastetaan silloin tällöin. Jos ne ovat puhdistuksen tarpeessa, niin korvan näkyvät osat puhdistetaan kostealla vanulla. Puhtaita korvia ei tarvitse putsata eikä korvakäytävään saa työntää vanupuikkoa tms. Korvatulehdusta poteva koira raapii korviaan jatkuvasti ja ravistelee päätään. Korvat ovat punoittavat ja kuumeisen tuntuiset. Niistä voi valua ruskeaa pahanhajuista eritettä. Korvatulehdus on aina eläinlääkärin hoidettava.
Terveet silmät eivät pahemmin vuoda eivätkä punoita. Silmänurkkaan kertyvä erite poistetaan puhtaalla vanulla. Tassut pitää hoitaa. Kurakelillä ne huuhdotaan vedellä ja kuivataan myös tiesuolan takia. Pennun maitohampaat alkavat lähteä noin 3-4 kuukauden iässä. Luut ja kova leipä auttavat. Jos hampaat eivät tahdo irrota, on ne syytä vetää pois, jotta pysyvät hampaat eivät kasvaisi virheellisiin asentoihin. TARKKAILKAA! Kynnet leikataan noin kerran viikossa. Millinkin poistaminen on tärkeää Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Jos pentu rimpuilee, pidä se sylissä, kunnes se rauhoittuu ja leikkaa vaikka vain yksi kynsi, ennen kuin päästät sen pois. Muuten se oppii, että rimpuilemalla se pääsee tilanteesta Koira hoitotoimet kannattaa tehdä pöydällä ja koiraa muutenkin nostetaan silloin tällöin pöydälle ja katsotaan esim hampaat. Näin koira tottuu pöydällä käsittelyyn ja eläinlääkärikäynnit ja mahdollinen näyttelyssä pöydällä tutkiminen on helpompaa. KASVATUS Vähin, mitä koiralta vaaditaan on asiallinen kotikasvatus. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat hyvin vaativia uudelle koiranomistajalle. Tämä aika edellyttää lähes täydellistä keskittymistä pentuun. On niin paljon helpompaa olla välittämättä pienistä huonoista käyttäytymisistä, tai olla viemättä pentu ajoissa ulos tarpeitaan suorittamaan. Nämä laiminlyönnit saattavat myöhemmin kostautua vakavina ongelmina. Koira kasvatetaan lempeydellä ja ystävällisyydellä. Sille on näytettävä, että siitä pidetään. Puhu pennulle paljon ja opeta se kuuntelemaan. Käytä apuna äänensävyä, ei voimakkuutta. Koiraa ei saa käsitellä liian lujin käsin. Se on herkkätuntoinen ja oppii parhaiten, kun sitä kohdellaan ystävänä ja perheenjäsenenä. Pentu on kuin lapsi, mutta älkää kuvitelko sille ihmisen ominaisuuksia. Sen käyttäytyminen pohjautuu vaistoihin ja vietteihin. Teistä riippuu, millainen yksilö siitä kasvaa. Missään tilanteessa koiraa ei saa härnätä eikä ärsyttää! Teillä on aina kaikissa tilanteissa vastuu koirastanne! Johdonmukaisuus on koirankasvatuksen tärkeimpiä asioita. Se, mikä on kiellettyä, on kiellettyä jo silloin, kun pentu tulee taloon. Kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja sääntöjä. Koira ei saa missään tilanteessa olla se, joka määrää. Olkaa oikeudenmukaisia koirallenne. Opeta pennulle heti kieltosana EI. Kun pentu tekee jotakin kiellettyä asiaa, sano sille rauhallisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi EI ja ohjaa se sallittuihin puuhiin ja kehu sitä. Pentu ei saa pureksia ihmisten vaatteita, käsiä eikä jalkoja. Se ei myöskään edes iloissaan saa hyppiä ihmistä vasten vaan me kumarrumme alas pientä pentua kohti. Jos pentu pureksii huonekalun jalkaa tai muuta kiellettyä, sitä kielletään ja annetaan sille luvallista purtavaa, esimerkiksi sen oma lelu. Kielto pitää tapahtua juuri sillä hetkellä kun pentu tekee tuhmuutta. Jälkikäteen se on täysin hyödytöntä, sillä koira ei ymmärrä sitä. Koiraa opetetaan parhaiten kiittämällä ja kehumalla. Jos opetatte koiraanne kehumalla, teillä tulee olemaan koira,
joka iloisesti ja palvelunhaluisesti tottelee; jos sen sijaan turvaudutte alituiseen kieltämiseen ja torumiseen, siitä tulee nujerrettu ja masentunut kanssakumppani. Ensimmäisinä päivinä käytätte pennun nimeä toistamiseen aina tilaisuuden tullen, aina ystävällisessä mielessä, ei koskaan kiellon yhteydessä. Nimeä käytetään: - pentua kutsuttaessa - pennun tullessa luoksenne - antaessanne namupalan - hyväillessänne pentua - pennun hyväillessä teitä - ruokaa annettaessa Näin pentu oppii ikioman nimensä. Kun se hetki tulee, että pentu heti reagoi hännänheilutuksella ja tarkkaavaisella katseella, silloin tiedätte saavuttaneenne tämän tärkeän päämäärän. Pentua kutsuttaessa käytetään alussa vain sen nimi, jotta se oppii ja sen tultua luoksenne puhutaan sille aina kehuvassa sävyssä ja muutenkin kiitetään hyväilyillä. Alussa on oltava hyvin kärsivällinen, koska pentu ei vielä tiedä mitä totteleminen on. Pennun perään ei saa lähteä juoksemaan, mieluummin vastakkaiseen suuntaan, muuten siitä kehittyy hauska leikki, joka ei olekaan hauskaa silloin, kun pentu pitäisi saada kiinni. Koiran tullessa luoksenne sitä ei saa koskaan torua, vaikka se olisi ollut karkuteillä. On tärkeää että pentu totutetaan vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Se pitää totuttaa uusiin asioihin, hälyyn, meluun ja liikenteeseen jne. Pentuna koira on oppivaisimmillaan. Omasta kekseliäisyydestäsi riippuu, mitä ja miten pentusi oppii. Tärkeää on totuttaa se hoitotoimiin ja kosketteluun. Leikin ohessa sille voidaan opettaa luoksetuleminen ja taluttimessa kulkeminen. Täsmälliset harjoitukset voidaan aloittaa noin vuoden iässä. Monilla paikkakunnilla järjestetään koulutustilaisuuksia. Niissä koira tottuu lajitovereihinsa ja omistaja saa hyödyllisiä vihjeitä koiransa koulutuksesta. Muista aina palkita pentu, kun se on tehnyt oikein jonkun asian, runsaat kehumiset ja hyväily, joskus makupala. Rankaisu on keinona paljon vaarallisempi. Lyömällä koiraa osoitat itsellesi ja muille, että olet epäonnistunut sen kasvatuksessa. Kun keinot loppuu, alkaa väkivalta. SINULLA ON VASTUU KOIRASI HYVINVOINNISTA. HUOLEHTIMALLA, ETTÄ SILLÄ ON HYVÄ OLLA SEN ELÄMÄN JOKAISENA PÄIVÄNÄ, OSOITAT OLEVASI SEN KIINTYMYKSEN ARVOINEN. Ja muistathan, että pentu on ollut perheenjäsenemme yli kahden kuukauden ajan. Toivomme siis saavamme siitä kuulumisia aika ajoin!
Koiran ruokinta Aterioiden lukumäärää tärkeämpää on päivittäisen ravinnon määrä ja koostumus. Ravinnon määrästä on vaikea antaa tarkkoja ohjeita, koska ravinnontarve on yksilöllistä. Pentukoira ruokitaan kolmesti päivässä ja noin 4 kk:den iässä voidaan siirtyä kahteen kertaan. Koira on luonnostaan sekaravinnonsyöjä. Koira pärjää siis kasvisravinnollakin, mutta eläinperäisiin raaka-aineisiin perustuva ruokinta on ehdottomasti suositeltavampaa. Koirat eivät kuitenkaan syö raakoja vihanneksia tai kasviksia, sillä ne eivät sula koiran suolistossa Terveellinen koiran ruokinta perustuu koiran ruuansulatuksen erityispiirteisiin. Koiraeläimet ovat ensisijaisesti lihansyöjiä, ja niiden ruuansulatuskanava on lyhyt verrattuna sekasyöjiin. Koiran ruuansulatuskanava on myös tilavuudeltaan pieni, mikä tarkoittaa että koiran tulisi saada korkeaenergistä ruokaa, jotta ruuan päiväannos ei olisi kooltaan liian suuri. Koiran ruuansulatus perustuu entsyymien toimintaan ja ravinteiden imeytyminen tapahtuu pääasiassa ohutsuolessa. Paksusuolessa ravintomassasta imeytyy elimistöön enää lähinnä nestettä. Koiran hampaisto on erikoistunut ruuan paloittelemiseen, ei hienontamiseen, toisin kuin kasvissyöjillä. Jos koiralle antaa pureskeltavaksi porkkanan, se nielee sen isoina paloina eikä hyödy ravitsemuksellisesti mitenkään, sillä kasvisten soluseinämät tulisi rikkoa joko mekaanisesti tai kypsentämällä, ennen kuin koira hyötyisi kasvin ravintoarvosta jotenkin. Porkkanat eivät hienonnettunakaan riittäisi koiran ravinnontarvetta tyydyttämään, sillä koiran täytyy saada ravinnostaan myös rasvoja ja hyvälaatuista proteiinia. Aikuinen koira pystyy käyttämään energiakseen tärkkelystä melko tehokkaasti, mutta koiran ravinnon ensisijaisena energianlähteenä tulisi olla rasva. Proteiini taas toimii kudosten rakennusaineena ja auttaa soluja uusiutumaan. Ruokinnassa monia tapoja Koiranruokinnassa on monia eri tapoja, ja ruokinta-asiat aiheuttavat koiramaailmassa paljon keskustelua. Koira voidaan ruokkia monin eri tavoin, joko pelkillä teollisilla valmisruuilla tai ns. kotiruokinnalla. Koiran ulosteen laatu kertoo paljon sen ruokinnan onnistumisesta. Koirat ovat yksilöitä, joten omistajan täytyy osata havainnoida kuinka koira voi. Joissain tapauksissa heikkolaatuinen ruokinta voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä, vastustuskyvyn laskua ja myös lisääntymisvaikeuksia. Hammaskiven muodostumisen ehkäisemiseksi on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että koira saa säännöllisesti riittävän karkearakenteista, pureskelua vaativaa syötävää. Ravinnon koostumuksesta ja määrästä voi neuvotella myös eläinlääkärin kanssa esimerkiksi rokotuskäynneillä. Maittavaa ja täyttävää ruokaa Ruuan maittavuus on tärkeää, sillä koskemattomassa kupissa ruuan ravintoarvo on nolla. Koiran ravinnon tulee myös olla täyttävää, sillä kylläisyyden tunne on miellyttävää myös koiran mielestä. Koiran tulevan elämän kannalta tärkeää on myös keskittyä oikeaan ruokintaan sen kasvuaikana. Rodusta riippuen se tarkoittaa noin vuotta tai puoltatoista vuotta. Koirille monipuolisia ravintoaineita
Koirat tarvitsevat ravinnossaan samoja ravintoaineita kuin ihminenkin. Niitä ovat valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet, vitamiinit sekä vesi. Kotiruuan koostumus vaihtelee paljon, mutta yleensä tarvitaan sekä kivennäis- että vitamiinitasapainotusta varsinkin pentua ruokittaessa. Koirille on saatavana useita valmiita kivennäis- ja vitamiinivalmisteita, joita voidaan lisätä ruokaan. Määrät ja suhteet pitää itse laskea ravintotaulukoiden ja kotiruokaan käytettyjen aineiden koostumuksen perusteella. Sopivia kotiruoka-aineksia Koiran herkku on liha. Se kuuluu sen luonnolliseen ruokavalioon. Liha voi olla joko raakaa tai kypsennettyä, sillä ravintoarvo niissä on likipitäen sama. Ruokavalioksi sopii myös kana, kala ja sisäelimet eli maksa ja munuaiset. Näiden lisäksi sopivia kotiruoka-aineksia maitotuotteista ovat piimä, kermaviili, maustamaton jugurtti, maitorahka, raejuusto ja kananmuna. Muina tuotteina voivat olla kananmunat, vihannekset, osa kypsennettynä sekä hyvin kypsennetyt viljatuotteet. Tarkkuutta vitamiinien antamiseen Teolliset koiranruuat, kuivamuonat ja säilykkeet ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisten koirien ravitsemuksessa. Tarjolla on runsaasti tuotteita, jotka on räätälöity koiran elämänkaaren eri vaiheisiin. Luotettavat valmistajat antavat tarkat tiedot tuotteistaan. Valveutuneen koiranomistajan on syytä kysyä myyjältä lisätietoja, jos pakkausmerkinnät ovat puutteelliset. Jos pentu saa ravinnokseen yksinomaan tai lähes yksinomaan teollisia tuotteita, ei lisävitamiineja tai -kivennäisaineita tarvita. Ne saattavat jopa haitata pennun kasvua. Käytännön ruokintaKäytännön ruokintaKäytännön ruokintaKäytännön ruokinta Pennut ovat kasvattajan luona syöneet monipuolisesti. Ne ovat saaneet kaikki viljoja (ei ruista) puuron muodossa, raakaa lihaa, kalaa, sisäelimiä, hapanmaitotuotteita sekä Jahti-Vahti- (ja Royal Canin) penturuokaa. Ruokinnan rungoksi voi ottaa esim edellä mainitun kuivamuonan, jonka lisäksi annetaan edellä mainittuja ruokia. Penturuokaa annetaan koko kasvuajan, noin 8-9 kuukauden ikään asti. Sen jälkeen voi siirtyä aikuisille tarkoitettuun ruokaan. Kuivamuonassa on kaikki pennun tarvitsemat vitamiinit. Jos kokemus ja tietotaito riittää raakaruokintaan, se on luonnollisin tapa ruokkia koira. Ruuan määrää on vaikea arvioida, mutta sitä annetaan sen verran, kun pentu kerrallaan jaksaa syödä. Koiralla ei pidetä ruokaa tarjolla koko ajan, vaan kuppi nostetaan noin 5 min sen antamisen jälkeen, oli se syöty tai ei. Ja seuraavaksi ruokaa tarjotaan seuraavalla ruokintakerralla. Palkkaamiseen ja koulutukseen käytetyt namipalat lasketaan päivittäiseen ravintomäärään. Ne ovat myös ruokaa! Koiran sopiva kunto on sellainen, että kylkiluut tuntuvat kylkinahan alla, mutta ne eivät saa näkyä. Lihavan koiran riski sairastua moniin eri vaivoihin on moninkertainen verrattuna normaalikuntoiseen koiraan.
Lihava koira on aina omistajan syytä. Se ei itse pysty valitsemaan, mitä se syö! Sinulla on vastuu koirasi pitämiseen terveenä! Ylipainoinen koira altistuu diabetekselle, iho-ongelmille, kasvaimille, nivel- ja selkävioille, sydän- ja hengitystieongelmille sekä maksantoimintahäiriöille. Nämä ovat yleisimmät koiran ylipainoon kytkeytyvät ongelmat. Erään arvion mukaan noin neljäsosa omistamistamme koirista on liian lihavia. Hellittelemme ja annamme kenties herkkuja sen varjolla, että itsekin niitä syömme, ruokimme koiraa liian tuhdisti sen saamaan liikuntaan verrattuna, koska raukalla tuntuu olevan niin kova nälkä. Tosiasiassa ruualle perso koira tuijottelee sinua ja varsinkin syömisiäsi nälkiintynyt ilme naamallaan, vaikka se saisi kuinka paljon syötävää kuppiinsa. Jotkut mittaavat tunnontarkasti muonapussiin merkityn desimäärän per koirakilo, vaikka koira olisi selkeästi ylipainoinen. Koiranruokien valmistajien antamat suositukset päiväannoksiksi ovat tosissaan suosituksia, viitteitä, jotka eivät ole tarkoitettu orjallisesti noudatettaviksi. Koirat ovat yksilöitä myös aineenvaihduntansa suhteen. Toisilla herkempi stressitaso verottaa kaloreita ja koira pysyy hoikkana vaikka kuinka tuplaisi annoksia, toisilla ruuan imeytyminen ei ole yhtä täydellistä kuin keskivertokoiralla ja koira pysyy hoikkana samalla annoksella kuin samanpainoinen kaverikoira lihoo viikossa vyötärön umpeen. Kaikkein paras mittari koirasi sopivasta ravinnonsaannista on koira itse. On huomattu, että tietyt rodut lihovat helpommin kuin toiset. Riskiryhmään kuuluvat mm. Beaglet ja labradorit ja ylipäätään rodut, joiden ulkomuodossa suositaan massavaa ja tankkimaisen ulkomuodon omaavia yksilöitä. Eläinlääkärille tuodut ylipainoiset koirat kärsivät eniten tuki- ja liikuntaelinten ongelmista, sydänsairauksista ja diabeteksesta. Usein ongelmat alkavat jo pentuiässä. Pentuaikana elimistön rasvasolut lisääntyvät aikuisiän tasolle. Lihavan yksilön rasvasolut ovat kookkaampia kuin hoikemman yksilön. Laihtuminen kutistaa rasvasolut, mutta niiden määrä ei pienene. Jos koiraa pentuna syötetään liian pullukaksi, kasvaa myös rasvasolujen määrä yli normaalin. Yksilö, jolle on muodostunut epänormaalin runsas rasvasoluvarasto, tulee kärsimään paino-ongelmista läpi koko koiranelämänsä. Liikalihavuus heikentää eläimen terveyttä, huonontaa elämänlaatua ja lyhentää elinikää. Alussa mainittujen vaivojen lisäksi ylipaino heikentää elimistön lämmönsäätelykykyä, haittaa koiran liikkumista ja aiheuttaa kasvaneen nukutusriskin, jos koiraa täytyy syystä tai toisesta operoida. 20%.n ylipainoon tulisi omistajan tai eläinlääkärin jo reagoida. 25%.n liikapaino on koiralle jo todellinen rasite. Koiralle hyvä ja terveellinen paino on näkyvissä parhaiten koiran muotoa tutkimalla. Kun koirasi seisoo normaaliasennossa ja katsot sitä suoraan ylhäältä päin, tulisi vyötärön olla kehossa kapein kohta. Sormilla tunnustelemalla tulisi kylkiluiden ja selkärangan tuntua lihasten alta, muttei selkeästi näkyä. Koiran lihomisen ennaltaehkäisyssä ja koiran laihduttamisessa on kaikkein tärkeintä kyetä vastustamaan anelevia nappisilmiä, jotka tuijottavat herkeämättä jokaista ylimääräistä ruokapalaa.
Jos koira liikkuu reippaasti ja saa sen kuluttamaan energiaan nähden sopivan määrän ruokaa eikä ylimääräisiä nameja, ei ole mitään syytä miksi koirasta tulisi lihava, tai miksi se pysyisi sellaisena. Jos omistaja huomaa muutosta pulleampaan päin, on liikuntaa lisättävä ja ruoka-annosta tiukennettava. Laihdutuksessa, aivan kuten ihmisilläkään, poppakonsteja ei ole. Vähemmän energiaa suusta alas ja enemmän energiankulutusta eli liikuntaa. Koiraruuan raakaKoiraruuan raakaKoiraruuan raakaKoiraruuan raaka----aineet ja sulavuusaineet ja sulavuusaineet ja sulavuusaineet ja sulavuus • Raaka-aineiden laadun ja koostumuksen tuntemus on onnistuneen koiranruokinnan edellytys • Lähes poikkeuksetta ruokaan on tehtävä kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinilisäyksiä • Tässä suhteessa asiantuntijoiden suunnittelemat, hyvälaatuiset valmisruuat on turvallinen vaihtoehto • Koiran ruuan eläinperäinen valkuainen sulaa koiran suolistossa hyvin • Eläinperäisistä valkuaislähteistä lihan, sisäelinten ja maitovalkuaisen keskimääräinen sulavuus on hyvin korkea, edellyttäen että ne ovat tuoreita eikä niitä ole voimakkaasti käsitelty esimerkiksi kuumentamalla • Näiden raaka-aineiden sulatus tapahtuu pääasiassa ohutsuolessa • Liha • Sulavuus • Eri eläinlajeista saatava liha on sulavuudeltaan samaa luokkaa, ainoastaan hevosenlihan sulavuus on jonkin verran heikompi • Jauhatus saattaa heikentää lihan sulavuutta, koska se viipyy vähemmän aikaa ruuansulatuskanavassa • Rasva • Lihan rasvapitoisuudet vaihtelevat eri eläinlajin, teuraseläimen iän ja ruhonosien mukaan • Kanan-, hevosen- ja kaniininliha on vähärasvaisempaa • Vanhat teuraseläimet ovat rasvaisempia • Rinta-, niska-, kylkipalat ovat rasvaisimpia ruhonosia • Valkuainen • Lihan raakavalkuaispitoisuus on korkea, 60% kuiva-aineesta, samoin sen biologinen arvo (noin 75 %) • Valkuaisen laatua heikentävät metioiniinin, haaraketjuisten aminohappojen ja fenyylialaniinin alhainen pitoisuus • Kivennäiset • Kalsiumin, natriumin, jodin, kuparin, mangaanin sekä A- ja D-vitamiinin määrät ovat liian alhaisia • Ca 10 mg/100g • Ca:P väärä, lihassa fosforia 20-30 kertaa enemmän kuin kalsiumia • Kananlihan rauta- ja kuparipitoisuudet alhaisia • Naudanliha yleisimpien allergian aiheuttajien joukossa • Maksa ja munuaiset • Ovat hyvin sulavia, valkuaispitoisuudeltaan lihan veroisia ja vähärasvaisia • Sulavuus • Ravintoaineiden kokonaissulavuus ja valkuaisen sulavuus molemmat noin 95 % • Kivennäiset ja vitamiinit • Maksassa runsaasti rautaa, kuparia, biotiinia, B- ja A-vitamiinia, Ca alhainen • Maksan liiallinen ja yksipuolinen käyttö voi johtaa A-vitamiinin ja kuparin yliannostukseen, etenkin pennuilla
• Terveysvaikutukset • Sekä yli- että aliannostus aiheuttavat erilaisia ihon ja turkin ongelmia • Maksa sisältää myös 2 % huonosti ohutsuolessa sulavaa glykogeenia • Glykogeeni fermentoituu paksusuolessa, joten suuret kerta-annokset voivat aiheuttaa ripulia • Maksa vapauttaa myös histamiinia, voi aiheuttaa allergisia oireita
Koiralle vaKoiralle vaKoiralle vaKoiralle vaaralliset ruokaaralliset ruokaaralliset ruokaaralliset ruoka----aineetaineetaineetaineet (jo suhteellisen pieninä annoksina hengenvaarallisia): · Xylitoli. Aiheuttaa vaarallisen verensokerin laskun, johtaa shokkiin ja pahimmillaan koiran kuolemaan. Ensiapuna sokerin (mieluiten hunajan tai glukoosin) antaminen koiralle (hierotaan suun limakalvoille) Sokerin annostus on: yksi ruokalusikallinen viittä painokiloa kohti puolen tunnin välein, jotta verensokeri saadaan normaaliksi. Tätä jatketaan niin kauan että oireet häviävät · Suklaa. Erityisesti tumma suklaa. Sisältää teobromiinia mikä aiheuttaa rytmihäiriöitä, sydämen tykytystä ja sydämen pysähdyksen. Suklaamyrkytyksen saanut koira on syytä viedä eläinlääkäriin ja jos suklaan syömisestä on kulunut vähän aikaa: koira kannattaa oksennuttaa. · Nikotiini. Koira saattaa saada nikotiinimyrkytyksen tupakkatuotteita pureskelemalla. Aluksi nikotiini kiihottaa keskushermostoa, mutta myöhemmin hermosto lamaantuu. Hengityslihaksiston ja hengityskeskuksen lamaantuminen aiheuttaa kuoleman. Hengenvaarallinen nikotiiniannos koiralle on 20-100mg. HUOM!! Tupakka-askin kyljessä ilmoitetut nikotiinimäärät kertovat saadun nikotiiniannoksen tupakkaa polttaessa, syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi. Kiireellisesti lääkäriin ja jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennutus. · Alkoholi. Koirat eivät siedä alkoholia samoin kuin ihmiset. Ne saavat alkoholimyrkytyksen jo suhteellisen pienistä alkoholimääristä. Älä juota koiralle alkoholia ja huolehdi etteivät muutkaan pääse sitä tekemään! Jos koira on kuitenkin juonut alkoholia, seuraa sen vointia, oksennuta jos juomisesta on kulunut vain hetki ja vie koira tarvittaessa lääkäriin. · Suola. Nostaa verenpainetta ja suuret kerta-annokset voivat johtaa kuolemaan (huom: myös ihmisellä). Hyvin pieninä pitoisuuksina hyödyllinen (suolaa ei kuitenkaan tarvitse lisätä koiran ruokaan). Yleensä koira oksentaa itse syötyään liikaa suolaa. Paljon suolaa saaneen koiran munuaiset tarvitsevat hoitoa eli koira pitää viedä lääkäriin. · Rotanmyrkky. Voi joutua koiran elimistöön kuolleista jyrsijöistä tai niille jätetyistä pyydyksistä. Valitettavasti jotkut myös levittävät myrkytettyjä ruokia maastoon. Erittäin vaarallinen myrkky! Ensiapuna K-vitamiini. Lisäksi koira on vietävä välittömästi eläinlääkäriin. Koiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruoka----aineaineaineaineetetetet tai aineet joiden sopivuudesta on erilaisia käsityksiä: · Kofeiini. (kahvi, tee, kolajuomat yms). "Keskimäärin 170 ml kupillinen suodatinkahvia sisältää kofeiinia 100 - 150 mg, pikakahvi 60 - 80 mg ja tee 40 - 100 mg... Koira on herkkä kofeiinille, ja sille voidaan saada myrkytystila, vakavakin, aikaiseksi - mutta yo. arvoja suuremmilla annoksilla. Erään lähteen mukaan 75 mg/kg aiheuttaa myrkytyksen, mutta tuo raja vaihtelee lähteittäin." Tarkoittaa myrykytysrajana kupillista kahvia 2 kiloiselle. Muuntuu elimistössä teofylliiniksi (sama aine miksi suklaan teobromiini muuttuu), teofylliini näkyy doping testeissä. Pienten määrien kanssa ongelmaa tuskin tulee, mutta kofeiinia on syytä välttää koiran kanssa. Kisaava koira voi jäädä kiinni dopingista nautittuaan kofeiinipitoisia juomia tms. · Rusinat/viinirypäleet. Näiden on todettu joissain tutkimuksissa aiheuttavan koirille munuaisvaurioita ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mikä ainesosa aiheuttaa ongelmia (mahdollisesti ainakin osasyynä viinirypäleiden kasvatuksessa käytetyt torjunta-aineet) eikä myöskään ole tarkkaan määritelty haitallisen määrän rajaa. Vaikka tutkimustulokset eivät ole varmoja on tuskin syytä syöttää koiralle rusinoita tai viinirypäleitä. Jos koira on näitä nauttinut, niin koiran vointia tulee tarkkailla. · Sipuli. Sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka vahingoittavat koiralla veren punasoluja ja voi aiheuttaa anemiaa. (Lähinnä ongelmat siis pidempi aikaisessa käytössä ja suuremmissa määrissä)
Huom! Valkosipulia voi antaa mutta muut sipulit on parempi unohtaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös valkosipuli aiheuttaisi suurina määrinä anemiaa mutta kyse on luultavimmin aivan käsittämättömistä määristä eli jos ja kun sipuleita ei syötä kilotolkulla niin vaara on luultavimmin pieni. Sipulia toisaalta tuskin on syytä koiran ruokaan lisätä (ruuantähteissä jos on, niin olen ainakin itse antanut surutta) mutta valkosipulista voi olla hyötyä immuniteetin kannalta ja esimerkiksi punkkien torjunnassa. Tällöin valkosipulia voi syöttää 1kynsi/1tl valkosipulirouhetta per 10kg kuuriluontoisesti. · Avokado. Sisältää ainetta, joka vahingoittaa sydänlihasta. Kyse ei ole pelkästään lehdistä tai siemenistä, vaan koko hedelmästä. Haitallisen määrän rajaa ei tiedetä. Myöskään avokadoa tuskin on tarpeen koiralle syöttää. Jos koira on avokadoa kuitenkin saanut, sen vointia pitää seurata. · Pullataikina. Sen sisältämä hiiva alkaa käydä joutuessaan koiran vatsalaukkuun ja synnyttää siten alkoholia mikä on koirille myrkky. Jos taikinan syönnistä on vähän aikaa ja sitä on syöty runsaasti, oksennuttaisin koiran. Jos taas taikinan syönnistä on aikaa niin tarkkailisin koiran vointia. · Raaka makean veden kala. Sisäloisvaara. Raakaa merikalaa voi syöttää, mutta raakaa makean veden kalaa pitäisi kypsentää.Tarkennusta aiempaan: "Leveän heisimadon (Diphyllobothrium latum) voi saada ainoastaan raa'asta järvikalasta, mutta kypsentäminen tai pakastaminen tappaa sen, sillä se ei kestä alle -10 tai yli 55 asteen lämpötiloja. Järvikaloista ahven, hauki, made ja kiiski ovat riskialttiimpia. Tiettävästi lahnassa ja lohessa ei lapamatoa ole. Merikalasta lapamatoa ei voi saada, sillä suolainen vesi estää loisen kehityksen. " Merikalan suhteen kannattaa muistaa sekin, että Itämeren suolaisuus on matala, ja jokien suissa puhutaan makeasta vedestä! Evira kertoo lapamadon tuhoamisesta seuraavaa: • Mädin pakastaminen -10 C 3 vuorokautta tai -18 C 24 tuntia tuhoaa toukan. • Kalan jäädyttäminen tai pakastaminen -18 C:ssa: 1 kg:n kala 8 tunnin ajan ja 4–5 kg:n kala 24 tunnin ajan. C:ssa tai sitä kylmemmässä. • Tuotteet ja jalosteet, jotka on tarkoitettu syötäväksi kuumentamatta, tulee jäädyttää tai pakastaa vähintään 24 tunnin ajaksi -20 C:seen noin viiden minuutin ajaksi (pannulla paistettaessa 700 g:n kalapala noin 10 minuuttia).• Kalan kuumentaminen +56 • Kalan lämminsavustaminen kypsäksi läpikotaisin. Pinaatti, punajuuri ja raparperi. Sisältävät oksaalihappoa mikä sitoo kalsiumia. Näiden kanssa koiran pitäisi saada jotain kalsium pitoista ruokaa samalla jottei kalsiumia imeytyisi koiran luustosta. Lisäksi näitä ei kannata syöttää kovin usein jottei koiran kalsiumin saanti estyisi. Satunnaisesti, pieninä määrinä ja maitotuotteen kera ok. · Maksa. Suurina annoksina tai usein (sisältää paljon a-vitamiinia, joka rasvaliukoisena kertyy elimistöön. Oireina ovat yleensä pahoinvointi, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen ja lihasten toimintahäiriö. Pitkäaikaisessa, useista viikoista vuoteen, kestävä noin 10-kertainen yliannostus voi johtaa krooniseen A-vitamiinimyrkytykseen. Koirat ja ketut kykenenvät kuitenkin erittämään jopa 60 % saamastaan A-vitamiinista virtsaan, joka on ilmeisesti yksi syy, miksi koirilla veren A-vitamiinipotoisuudet voivat olla erittäin korkeita, eivätkä ne silti saa helposti yliannostusoireita (Schweigert et al. 1991). Koirat sietävät jopa 50- kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita (NRC 1985, Golby et al. 1996). " Maksaa on vaikea syöttää niin paljon ja niin usein, että saataisiin yliannostus aikaiseksi! · Tomaatti, munakoiso yms koisokasvit. Joidenkin lähteiden mukaan myrkyllisiä. Myrkyn vaikutusmekanismia en tiedä. Ainakin Yuki reagoi selvästi munakoisoon (voi pahoin) eli itse en uskalla koisokasveja enää syöttää (munakoisoa syötin vahingossa kun en tiennyt sen olevan vaarallista). Tomaatti on ilmeisesti lievempi mutta sitäkään ei suositella syötettäväksi. · Raa'at juurekset. Sellaisenaan, suurina palasina (tai suurina määrinä). Voivat tukkia koiran suoliston. Höyrystettyinä, keitettyinä tai raastettuina (tai soseutettuina) voi antaa.
· Maito. Suuri osa koirista on laktoosi-intolerantikkoja, siksi maitoa (tai kermaa) ei ole syytä antaa koiralla. Sen sijaan hapanmaitotuotteet (esim. piimä, viili, kermaviili) sopivat yleensä hyvin. Hapanmaitotuotteet voivat myös rauhoittaa kipeää vatsaa · Kypsät luut. Kypsentäminen muuttaa luun rakennetta siten että siitä irtoaa purtaessa teräviä säikeitä jotka voivat sitten rikkoa koiran suolistoa. Raaoista luista säikeitä ei pitäisi irrota. · Sokeri. Koiralle tarpeeton. Nostaa verensokeria mikä voi pitkällä tähtäimellä johtaa diabeteksen puhkeamiseen ja sokeutumiseen · Lisäksi useat kasvit (huonekasvit, puutarhakasvit, luonnonkasvit, myös osa sienistä jotka eivät varsinaisia kasveja ole), lääkkeet(mm. ihmisten särkylääkkeet) ja muut kemikaalit (mm. erilaiset pesuaineet) voivat olla koirille myrkyllisiä. Mitä tehdä jos koira on syönyt jotain vaarallista? · Jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennuta koira 1tl suolaa kymmentä painokiloa kohti (huom! suolan määrää ei saa lisätä!) Ja jos koira ei oksenna ÄLÄ anna sille lisää suolaa. Syövyttäviä aineita tai teräviä asioita syönyttä koiraa EI saa oksennuttaa. · Maitotuotteet neutraloivat joitakin myrkkyjä. · Lääkehiili imee itseensä myrkkyjä ja estää siten myrkkyjen imeytymistä. (annostus koiran koosta riippuen) · Teräviä asioita syöneelle koiralle tulee syöttää ensi avuksi tankoparsaa. Koira ei pysty sulattamaan sitä vaan parsan kuidut kietoutuvat terävän asian ympärille ja suojaavat siten suolistoa. Koiran lääkekaapissa olisikin aina hyvä olla purkillinen parsaa. · Ensiavun jälkeen soita aina eläinlääkärille. Samoin epävarmoissa tapauksissa. Jos koiralla on selviä myrkytyksen oireita VIE se lääkäriin.
Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen Pennun koulutus aloitetaan sosiaalistamisen ja tapakasvatuksen muodossa jo muutaman päivän kuluttua sen saapumisesta uuteen kotiin. Samalla luodaan pohja omistajan ja koiran väliselle luottamukselliselle suhteelle, joka kestää läpi koiran elämän. PENTU ALLE 3 KK - TÄSSÄ VAIHEESSA SINUN TÄRKEIN TEHTÄVÄSI ON SOSIAALISTAA KOIRA HYVIN! - TEE JOKA PÄIVÄ JOTAIN SOSIAALISTAMISEN HYVÄKSI! Parasta aikaa siihen on nimittäin vain 12 viikon ikään asti. Kun pentu tulee kotiin, laajenna sen reviiriä vähitellen päivien kuluessa. Älä kutsu vieraita sitä katsomaan ensimmäisinä päivinä. Katso, että pentu on valmis uusiin seikkailuihin, eli käyttäytyy rentoutuneesti, ennen kuin viet sitä uusiin tilanteisiin. 11-viikkoiseksi asti pentu elää ns. "pelkokautta", jolloin se suhtautuu ympäristöönsä varovaisesti. Tässä vaiheessa on tärkeää antaa koiran edetä omaa tahtiaan eikä altistaa sitä liian jännittäville uusille asioille. Pennun itseluottamuksen kehittymisen kannalta on tärkeää, että se selviytyy "voittajana" eteen tulevista tilanteista. Kehu ja innosta pentua aina kun se voittaa pelkonsa ja selviytyy jostakin sille pelottavasta asiasta. Älä koskaan anna pennun huomata esim. äänensävystäsi, että olet itse epävarma. On parempi toimia vaikka reilusti pieleen kuin epäröidä pennun läsnäollessa. 12 viikon ikään mennessä koira oppii sosiaaliseksi yhteiskunnan jäseneksi! Tällöin sitä on kasvatettava johdonmukaisesti ja sille on annettava monivirikkeinen kasvuympäristö. Myöhemmin tapahtuva sosiaalistaminen ei ole enää yhtä tehokasta. Kutsu itsesi pennun kanssa kylään erilaisten tuttavien luo. Ole kylässä niin kauan, että pentu rauhoittuu siellä (lakkaa tutkimasta ja asettuu esim. makaamaan/nukkumaan). Älä anna lasten riehua pentusi kanssa. Älä rankaise ihmisiä vasten hyppivää koiraa, vaan estä se rauhallisesti pitämällä kiinni esim. kaulapannasta. Pyydä ihmisiä rapsuttelemaan koiraa, kun se on kauniisti kaikki neljä jalkaa maassa. Vieraat voivat itsekin pidellä koiraa alhaalla ja samalla rauhallisesti rapsutella sitä rinnasta. Jos koira villiintyy ihmisten huomiosta, pyydä vieraita olemaan kokonaan tervehtimättä koiraa sisääntullessaan. Yritä aina tehdä vieraiden tulosta mahdollisimman rauhallinen tilanne (rauhalliset äänensävyt ym.). Jos tilanteista kuitenkin muodostuu kovin riehakkaita, on parasta ottaa tavaksi pistää pentu toiseen huoneeseen, kunnes vieraat ovat päässeet sisään ja alkutohinat ohi. Vie pentu usein kaupunkiin, jos asut "maalla". Mene ensin rauhallisempiin paikkoihin, joissa voit totuttaa pennun kulkemaan esim. erilaissa rakennuksissa (pysäköintihallit, hiljaiset ostoskeskukset, rappukäytävät, hissit). Kun pentu käyttäytyy itsevarmasti näissä olosuhteissa, voit viedä sen meluisampiin paikkoihin (maantien varteen, asemille, ym. paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä). Odota, että pentu rentoutuu aina ennenkuin lähdet pois uudesta tilanteesta. Opeta pentu ohittamaan kadulla vastaantulevat koirat kiinnittämättä niihin huomiota. Tässä tarvitaan tilanteesta riippuen kahta eri toimintatapaa : 1) Ehdollista pentusi siihen, että kadulla vastaantulevat koirat ovat mukava asia (= älä hermostu äläkä nyi hihnasta tms.), mutta niiden lähestyessä kuuluu ottaa kontakti omistajaan. Tämä tapahtuu seuraavasti: Kun vieras koira on pentusi sen havaitessa niin kaukana, että pentu vain katsoo sitä, eikä vielä reagoi haukkumalla tms., kiinnitä pennun huomio välittömästi itseesi kutsumalla/kielellä naksuttamalla tms. positiivisella keinolla, pidä kontaktia pieni hetki yllä, kehu ja palkitse makupalalla (tai lelulla). Valitse sen jälkeen tarvittaessa kiertotie, jotta pääset toisen koiran ohi riittävän kaukaa, tai vaihda tarpeen vaatiessa tyynesti kävelysuuntaa. Pennun edistyessä voit ohittaa koiria pikkuhiljaa lähempää.
2) Jos joudut niin lähelle toista koiraa, että pentusi alkaa haukkua sille, mene kyykkyyn oman pentusi ja vieraan koiran väliin katkaisemaan näköyhteys. Vaadi pentua kiinnittämään huomionsa sinuun. Kehu innostavasti ja palkitse, kun pentu hiljenee ja se ottaa hetkeksikin kontaktia. Jos joudut "ahtaaseen" paikkaan ja tiedät, ettei pentusi vielä osaa käyttäytyä toisen koiran tullessa vastaan, voit ennakoida katkaisemalla näköyhteyden jo valmiiksi ja pitämällä pentuun kontaktia esim. makupalojen avulla, kunnes toinen koira on päässyt ohi. Ellei pentusi välitä makupaloista, voit ensimmäisillä harjoituskerroilla käyttää esim. litteää, taskuun mahtuvaa pakasterasiaa, jossa on osa koiran ruoka-annoksesta. Tämä toimii yleensä kaikilla pennuilla. Totuta pentu siihen, että myös vieraat ihmiset ulkoiluttavat sitä. Näin se oppii käyttäytymään luontevasti erilaisten ihmisten seurassa. Jos pentu hakee sinulta turvaa jossakin tilanteessa (esim. tulee taaksesi piiloon), sinun on suotava se sille ja suojeltava sitä pelottavalta asialta, vaikkei pennulla oikeasti olisi mitään hätää. Näin välillenne rakentuu luottamus, ja koirasta tulee rauhallinen eri tilanteissa kanssasi, koska se tietää, että sinä suojelet sitä. Et saa kuitenkaan kehua tai lohdutella koiraa näissä tilanteissa. Turvalliset koirakontaktit jonkun sinulle tutun, rauhallisen koiran kanssa ovat suositeltavia. Ota kuitenkin selvää paikkakuntasi parvo-/penikkatauti/kennelyskätilanteesta: Tervekin koira voi olla näiden tautien kantaja ja tartuttaa pentusi! Alle vuoden ikäiset koirat ovat yleensä liian varomattomia pikkupennun (2-5kk) seuraan. Jos kotonasi on ennestään koira, älä anna sen olla pennun kanssa tilanteissa, joissa sen oma käytös on ei-toivottua (esim. suhtautuu vieraisiin ihmisiin tai koiriin varauksellisesti/pelkää ukkosta tms.). Anna pennullesi käskyjä vain silloin, kun pystyt valvomaan niiden toteuttamista! Opeta ensin, vaadi vasta sitten. Kun kiellät koiraasti jostain asiasta, kiellon on aina aiheutettava koirassa reaktio (=lopettaa kielletyn toiminnan). Käytä kieltoja harjoitellessasi aluksi apuna esim. hihnaa/flexiä/pitkää narua (ei nykäisemistä varten, vaan siksi, että voit estää pentua pääsemästä käsiksi "kiellettyyn" asiaan, jos se jostain syystä päättäisi olla tottelematta). Pentua ei saa koskaan nykäistä hihnasta niin, että sen etujalat irtoavat maasta. Aivan pienestä pitäen kannattaa treenata seuraavia asioita: KONTAKTI: Aina ennenkuin annat pennulle jotakin, odota, että se ottaa katsekontaktin. LUOKSETULO: Käytä pennun nimeä aluksi vain todella mukavissa tilanteissa, esim. ruoan antamisen tai leikin yhteydessä. Älä koskaan kutsu pentua, ellet ole varma siitä, että se tulee!! ISTUMINEN: Kun pentu on oppinut istumaan käskystä (ruoan antamisen yhteydessä), opeta se odottamaan paikalla istuen, kun laitat ruokakupin lattialle ja annat luvan syödä. PENTU 3-5 KK Hoitotoimenpiteet: Käytä kaikissa hoitotoimenpiteissä aluksi hyväksesi pennun väsymystä: kun pentu näyttää aikovan nukahtaa, on aika ryhtyä toimeen. Aloita varovasti silitellen ja painellen hoidettavaa kohtaa ja etene sitten varsinaiseen toimenpiteeseen. Keskittymiskyky, rauhoittuminen: Opeta pentu odottamaan ulko-oven edessä rauhallisesti ennen oven avaamista, samoin autossa ennen sieltä poistumista. Totuta pentu odottamaan kytkettynä johonkin: aluksi kotona aivan lähelläsi, poistu harjoitusten edetessä hetkeksi (30 sek. riittää pikkupennulle). Palkitse/palaa koiran luo aina vasta, kun se on istuutunut tai mennyt makuulle eikä ääntele. Älä kuitenkaan vaikeuta liian nopeasti. Opeta pentu rentoutumaan kanssasi (yhdessäolo ei ole aina leikkiä tai paijaamista, vaan vain "olemista"): Rapsuttele pentua rinnasta kunnes se istuu tai menee makuulle (ei nukkumaan). Juttele normaalilla, rauhallisella äänellä, ja käytä koiran rauhoituttua esim. sanaa "odotellaan" tms. Anna
pennun olla hetki aivan rauhassa. Lyhytkin aika rauhallisuutta riittää aluksi. Harjoittele ensin kotona, sitten ihmisten ja toisten koirien parissa, esim. koulutuskenttien laidoilla. Jos pentu riehaantuu liikaa leikkiessään esim. toisten koirien (tai ihmisten) kanssa, tai leikki yltyy tappeluksi, vie pentu hetkeksi sivummalle, että se näkee kaikki ja odota että se rauhoittuu. Edes pentu ei saa hyökkäillä toisten kimppuun eikä haukkua toisille koirille. Kiellä sitä, rauhoita ja päästä sitten takaisin leikkimään. Jos pentu tekee mielellään jotain (juoksee esim. pallojen/keppien perässä), älä heittele kovin usein. Heittoleikit ovat myös rasitus kasvavan koiran etuosan nivelille, joten niitä kannattaa senkin takia välttää.
Luoksetulo Ehdoton luoksetulo on taito, mikä voi pelastaa koiran hengen. Pennun luoksetulon opetuksessa on syytä pitää mukanaan makupaloja. Pentua houkutellaan luokse, ja aina, kun se tulee, se palkitaan. Pennulle luodaan mielikuva, että omistajan luona on maailman paras paikka, siinä ei tapahdu koskaan mitään pahaa. Pentua ei kutsuta luokse rangaistavaksi, vaan kutsulla luoksetuleminen on aina miellyttävä kokemus. Jos pentu puuhailee esim. pihalla omiaan, eikä kiinnitä huomiota omistajan tekemisiin, voi omistaja mennä piiloon siten, että pystyy tarkkailemaan pentua. Ennen pitkään pennulle tulee hätä, ja se etsii omistajan. Tämä on yksi tapa harjoitella koiran kontaktinpitoa – pennulle ei olekaan enää itsestään selvää, että omistaja on siellä jossain perässä, ja juoksee kyllä sitten kiinni, kun tarvis on. Asioiden tulee tapahtua omistajan ehdoilla, ja jos pentu ei tule luokse, omistaja ei automaattisesti mene pennun luokse, vaan esimerkiksi vaikka lähtee toiseen suuntaan karkuun. Tehoaa erinomaisesti varsinkin sellaiseen pentuun, jonka laumavietti on vahva. Kaikilla pennuilla näin ei kuitenkaan ole. Silloin on etsittävä keinoja tehdä luoksetulosta niin ylivoimaisen miellyttävää, että se voittaa koiran itsenäisyyden. Pennun kutsumisessa ja käskemisessä on aina muistettava ajoitus. Jos pentu esim. leikkii muiden pentujen kanssa, on täysin turhaa mennä huutelemaan sitä, ja heikentää näin kutsun ehdottomuutta. Pentu kannattaa pyytää luokse ennemminkin silloin, kun se leikin väsyttämänä ottaa huilitauon. Näin parhaimmillaan vahvistetaan ennestäänkin luoksetulon tehoa. Palkitseminen Koiran palkkauksessa on tärkeää se, että palkkaustapa valitaan koiran mukaan. Jos koira ei ole ahne, vaan tykkää mieluummin leikkiä, sen voi palkata koulutuksessa vaikkapa pallolla tai patukalla. Jos taas leikkiminen ei ole niin iso juttu, ovat makupalat mahdollisesti hyvä vaihtoehto. Joillekin toimii parhaiten laumavietin käyttö.
Teksti: Sari Paavilainen Eroahdistus Kiintymys ja sosiaaliset siteet Jo pieni vastasyntynyt pentu tuntee kiintymystä emoonsa ja hätää jouduttuaan eroon emosta. Emo vastaavasti tuntee kiintymystä jälkeläisiään kohtaan ja hätää niiden puolesta. Tämä on helposti havaittavissa pentulaatikon äärellä: emo vahtii tarkkaan pentulaatikosta pois nostettua pentua ja saattaa olla jopa aggressiiviinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan. Mikäli emo ei näin huolehtisi jälkeläisistään, niiden eloonjäämisen mahdollisuudet luonnossa heikkenisivät radikaalisti. Pienillä vielä sokeilla ja kuuroilla pennuilla eroonjoutumisen hätä ilmenee ääntelyllä, josta emo tunnistaa pennun hädän. Tutkimusten mukaan (Carr and colleagues) [Kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 94] 8-12 viikon iässä luovutettu koira tunnistaa emonsa hajun jopa 10 vuoden eron jälkeen. Kasvattajan koira voi tunnistaa hajun perusteella jopa yhdeksän vuoden eron jälkeen (Appel 1999). Olennaista tässä on havaita, että koiran hajumuisti ja sosiaaliset siteet kestävät läpi elämän. Eroahdistuksen synty Pelottavissa tilanteissa pienen pennun ääntely ja emon lähelle tulo vahvistaa sekä pennun että emon yhteenkuuluvuuden ja kiintymyksen tunteita ja vähentää pennun tuntemaa pelkoa sekä eron aiheuttamaa stressiä. Mikäli herkässä iässä oleva pentu jää pelottavassa tilanteessa ilman emon suomaa turvallisuuden tunnetta, kokemus saattaa muuttua traumatisoivaksi. Pelko kyseistä asiaa, yksinoloa ja/tai vieraita ympäristöjä kohtaan saattaa olla pysyvää. Aina ei kuitenkaan eroahdistuksen syyt ole pennun varhaislapsuudessa. Myös aikuinen koira saattaa kohdata traumatisoivia tapahtumia ja kehittää niistä pelon yksinoloa kohtaan, jos se tapahtumahetkellä on ollut yksin tai ei ole päässyt riittävän nopeasti laumansa luokse turvaan. Syy voi myös löytyä pennun ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Pentua ei pitäisi jättää uudessa kodissaan yksin, ennen kuin se on kotiutunut ja tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu pitää totuttaa yksinoloon vähitellen. Aikuiselle koiralle voi puhjeta eroahditus perheen muuton tai perheen hajoamisen yhteydessä. Uudessa kodissa on aivan erilainen tuoksu kuin vanhassa ja ympäristön äänet ovat erilaisia. Jos koira jätetään uuteen kotiin heti yksin, se saattaa tuntea olonsa turvattomaksi. Laumaeläimenä aikuisellekaan koiraeläimelle ei ole luonnollista olla yksin pitkiä aikoja. Ilman traumatisoivia kokemuksiakin koira kärsii ja stressaantuu yksinolosta. Eroahdistusstressiä pahentaa koiran elämän muut stressaavat tekijät. Erilaisilla ongelmakäyttäytymisen muodoilla onkin tapana ruokkia toinen toistaan, jolloin eläin saattaa olla ikävässä kierteessä erilaisten ongelmien keskellä, jotka pahentavat toinen toistaan. Tästä syystä erilaisiin ongelmiin on hyvä puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen yleisen stressitason nousun aiheuttamia muita ongelmia ilmaantuu. Stressaavat tekijät yksin eivät laukaise eroahdistusta. Tylsyydestä, virikkeiden ja toiminnan puutteesta kärsivä aktiivinen ja toiminnanhaluinen koira saattaa yksin ollessaan lievittää aktiviteettien puutteesta aiheutuvaa pahaa oloaan tuhoamalla asuntoa, mutta tätä ei diagnosoida eroahdistukseksi. On myös esitetty [Mm. Ian Dunbar 1998, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 107], että omistajan poissaollessa ei koiralla ole pelkoa rangaistuksesta ja se pitää vain hauskaa, mutta väitettä ei ole todistettu todeksi tutkimuksilla. Tämä tuskin on syy kovinkaan suurelle osalle tuhovimmasta kärsivistä koirista. Lisäksi yleistä on, että tällaiset hauskaa pitävät koirat toimivat samoin, olivat ne sitten yksin tai omistajansa seurassa.
Domestikaation myötä koira on käynyt läpi muutoksen, jonka myötä se on lisääntymiskykyinen varhaisemmalla kehitysasteella. Sama kehitys on aiheuttanut sen, että koira ikään kuin jää tälle kehitysasteelle aikuistumatta koskaan täysin kuten susi, joka on geneettisesti koiraa melko lähellä oleva laji. Luonnossa sudenpennut itsenäistyvät muun lauman käyttäytymisen myötä samalla kun niiden fyysinen ja psyykkinen kehitys etenee valmistaen pentua itsenäisyyteen. Koiranpennulla ei useinkaan ole mahdollisuutta luontevaan itsenäistymiseen, vaan jopa liian läheisessä kontaktissa ihmiseen ne kasvavat tästä riippuvaiseksi. Aikuinen, eroahdistuksesta kärsivä koira on fyysisestä kehittyneisyydestään huolimatta jäänyt emotionaalisesti varhaiselle kehitysasteelle ja reagoi yksinjäämiseen kuten pieni pentu. Eroahdistus on melko tyypillistä ikääntyneillä (10-vuotiailla ja sitä vanhemmilla) koirilla. Koirat käyvät läpi hyvin samanlaisia degeneroitumisen muotoja hermojärjestelmässään ja käyttäytymisessään kuin ikääntyvät ihmiset. Ikääntyvillä koirilla tämä on ainakin yksi eroahdistuksen puhkeamiseen voimakkaasti vaikuttava tekijä, jollei itse syy. Kipu on merkittävä yksittäinen eroahdistuksen syntyyn vaikuttava tekiä. Koira, jolla puhkeaa eroahdistus, pitäisi aina tutkia (eläinlääkäri, hieroja, osteopaatti). Kaiken kaikkiaan syitä eroahdistuksen puhkeamiseen voi olla useita, eikä aina alkuperäistä syytä saada selville. Tästä huolimatta eroahdistusta voidaan hoitaa ja koiran oloa helpottaa. Oireet Eroahdistuksesta kärsivä koira tietää jo hyvissä ajoin, milloin se on jäämässä yksin. Se osaa ennakoidan isäntäväen toimista, mikä ennakoi heidän poistumistaan. Alkuvaiheessa koira hermostuu vasta, kun ulko-ovi pamahtaa kiinni ja koira huomaa olevansa yksin. Se yrittää lievittää pelon ja ahdistuksen tunteitaan haukkumalla, ulvomalla, pureskelemalla tavaroita, raapimalla ovea tai ikkunanpieliä. Koira voi stressaantuneena myös ulostaa sisään, vaikka se muuten olisikin sisäsiisti. Eroahdistuksen syventyessä oireet alkavat näkyä aina vain aikaisemmin. Pian koira hermostuu ulkovaatteiden pukemisesta, seuraavaksi television sulkemisesta. Koira oppii ennakoimaan isäntäväen poistumisen pienistä huomaamattomista eleistä. Hermostunut koira läähättää, vapisee, pyrkii mukaan, kuolaa ja sen sydämen syke kiihtyy. Ympäristön vaihtuessa esim. muuton johdosta haukkumalla eroahdistustaan ilmentävä koira saattaa hiljentyä. Tämä ei selity eroahdistuksen lievenemisellä, vaan uuteen ympäristöön kohdistuvalla pelolla. Luonnossa ääntely saattaisi johdattaa paikalle ei-toivottuja vieraita, vihollisia. Vähitellen, uuden ympäristön tullessa tutuksi, haukkuminen ja ulvonta palaa ennalleen pelon vierasta ympäristöä kohtaan hävitessä. Stressitason nousu ja muut fysiologiset tekijät Stressitason (kortisolin ja kortikosteroni) nousu koirilla on tutkimuksissa [Tuber and colleagues 1996, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 101] havaittu viidessä erilaisessa yksinolotilanteessa: yksin vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa uudessa ympäristössä yksin tutussa ympäristössä ihmisen kanssa vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa tutussa ympäristössä Oletetusti stressihormonien taso on korkein silloin, kun koira on vieraassa ympäristössä ja vastaavasti alhaisimmillaan tutussa ympäristössä. Mielenkiintoinen löytö oli kuitenkin se, että kortisolin taso oli huomattavasti korkeampi vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa kuin vieraassa ympäristössä ihmisen kanssa.
Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, ettei toisen koiran seura vaikuta eroahdistuksesta kärsivän koiran stressitasoon eikä käyttäytymiseen millään tavalla. Tämä on todettu niin aikuisilla koirilla kuin pennuillakin. Eroahdistuksesta kärsivä koiran voi kyllä hermostuttaa toisen koiran, jolloin lopputuloksena voi olla kaksi eroahdistuksesta kärsivää koiraa. Korkeimmillaan stressitaso on noin puolen tunnin kuluttua yksin jäämisestä. On esitetty, että koiran tervehtiessä innokkaasti omistajaansa sen elimistö erittää hyvänolontunnetta aikaansaavaa endorfiinia [Endorfiini = aivoissa ja muualla keskushermostossa muodostuvia luonnollisia välittäjäaineita, jotka synnyttävät samantapaisia hyvänolon ja tyydytyksen tuntemuksia kuin morfiini ja sen johdokset (”sisäsyntyisiä opiaatteja”); niitä muodostuu mm. ruumiillisten ponnistusten aikana sekä saunassa (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja).], josta koira voi tulla fyysisesti riippuvaiseksi. Itse asiassa koiran eroahdistuksen oireet ovat hyvin samankaltaiset huumeriippuvaisen narkomaanin vieroitusoireiden kanssa. Eroahdistuksesta kärsivät koirat kärsivät usein myös kutinasta, ja koira rapsuttaa itseään tervehtiessä omistajaansa. Tämä johtuu endorfiinin purkauksesta johtuvan kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisesta elimistöön. Pienet annokset morfiinia vähentävät koiran sosiaalista käyttäytymistä, jolloin vastaavasti vastakkainen naloksoni [Naloksoni on morfiinin yms. kipulääkkeiden aiheuttaman keskushermoston lamaantumiseen ja hengitysvaikeuksiin käytetty vastalääke (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja)] lisää sosiaalista käyttäytymistä ja estää histamiinin vapautumisen. Normaalitilassa koiran elimistössä on jonkin verran naloksonia, joka estää histamiinin vapautumisen. Tervehtimisrituaali (tai omistajanhajuinen esine) aikaansaa endorfiinin vapautumisen elimistöön, joka aiheuttaa riippuvuutta aikaansaavan hyvänolontunteen. Samalla endorfiini aikaansaa kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisen. Koiran autonominen hermosto aktivoituu sen hermostuessa yksinjäämisestä. Koira kokee pakene-jähmety-hyökkää –reaktioketjun ja toimii sen mukaisesti yrittämällä paeta tai hyökkäämällä pahan olon aiheuttajaa (omistajan luokse menemisen estäviä asioita kuten ovet) kohti. Ennaltaehkäisy Helpointa tässä ongelmassa kuin niin monessa muussakin on ennaltaehkäisy. Pentu kannattaa totuttaa pikkuhiljaa yksinoloon aloittaen siitä, että pentu jää yksin esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Seuraavassa vaiheessa jätetään pentu suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Tärkeää on, että jokainen harjoitus onnistuu: yhtään epäonnistumista ei tarvita onnistuneeseen lopputulokseen. Päinvastoin, epäonnistuminen vahvistaa epäonnistumista. Yhtä tärkeää kuin maltillinen eteneminen on se, ettei harjoittelu saa jämähtää paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Tässä esimerkki ajallisesta etenemisestä: 1 sekuntti, 2 sekuntia, 4 sekuntia, 9 sekuntia, 14 sekuntia, 19 sekuntia, 30 sekuntia, 41 sekuntia, 1 minuutti, 3 minuuttia, 5 minuuttia, 8 minuuttia, 13 minuuttia, 27 minuuttia, tunti, jne. Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa. Hoito Jo puhjenneen eroahdistuksen hoito on ennaltaehkäisyä huomattavasti työläämpää. Ei riitä, että koira tottuu yksinoloon, vaan taustalla oleva pelkoehdollistuminen pitää saada hallintaan. Pelkoehdollistuminen ei valitettavasti koskaan poistu kokonaan koiran aivoista, mutta siitä huolimatta koiraa voidaan totuttaa yksinoloon.
Harjoitusohjelmaan kuuluu eri vaiheita: eroahdistuksen laukaisevan tekijän vastaehdollistaminen stressitason madaltaminen yleisen turvallisuuden tunteen lisääminen erilaisten toiminnan laukaisevien ärsykkeiden merkityksen muuttaminen yksinoloon totuttaminen 1. Eroahdistus on koiran stressireaktio yksinolon tai traumaattisen tapahtuman aiheuttamaan traumaan. Jos traumaattinen tapahtuma on tiedossa, kannattaa hoito-ohjelma aloittaa siedättämällä ja/tai vastaehdollistamalla koira trauman aiheuttajaan. Esimerkki: koira on yksin ollessaan pelästynyt postilaatikosta tipahtanutta isoa pakettia. Aloitetaan vastaehdollistamaan koira (koira saa namin aina rasahduksen kuullessaan) ovelta ja rappukäytävästä kuuluviin ääniin aloittaen pienimmästä mahdollisesta rasahduksesta edeten koiran sietokyvyn mukaan kovempiin ja lähempää kuuluviin ääniin. Harjoittelua ei kannata lopettaa pelästyksen aiheuttaneelle tasolle, vaan edetä siitä erilaisten ja kovempien kuin todennäköisesti kuuluvien äänien tasolle. Tällä varmistetaan se, ettei jatkossa tule uusia pelästyksiä, jotka aktivoivat pelon uudelleen. Harjoittelussa kannattaa pyrkiä nopeisiin toistoihin pienen ajan sisällä, esim. 12 paukahdusta ja namia minuutissa 3-4 minuutin ajan, jonka jälkeen minuutin parin tauko. Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan vastaavan rytmin mukaisesti noin puolen tunnin ajan. Harjoittelua tehdään puolisen tuntia päivässä niin pitkään, kunnes ollaan halutulla tasolla. Seuraavana päivänä aloitetaan hieman helpommasta, kuin mihin edellisenä päivänä päästiin, muistuttaakseen koiraa edellisen päivän harjoittelusta. Mikäli koira kiihtyy, harjoittelu keskeytetään. Tärkeää on, että koira on maksimissaan hieman levoton, ei missään nimessä pelokas. Tällöin pelokas mielentila vahvistuu. 2. Koiran stressitila on korkealle jatkuvan pelon vuoksi. Mielellään jo muutamaa viikkoa ennen harjoittelun aloittamista, mutta viimeistään samanaikaisesti jätetään koiran elämästä pois stressitasoa nostavat asiat, kuten pallo- ja taisteluleikit, koiran ”kierrokset nostattavat” harrastukset (agility- ja suojeluharjoitukset), vältetään rähinätilanteita muiden koirien kanssa, vältetään tilanteita, joissa koira hermostuu tai pelkää (esim. liikkuminen julkisissa kulkuvälineissä tms.). Stressitasoa vähentävät mm. vapaa ja rentouttava liikkuminen luonnossa ja haistelumahdollisuudet (jälkiharjoitukset). Koiran on saatava olla vain koira, tehdä sille tärkeitä asioita eikä sille saa asettaa liikaa suoritusvaatimuksia eikä sitä saa kouluttaa rangaistuksin. 3. Yleistä turvallisuuden tunnetta parannetaan hyvin pitkälle samalla, kun huolehditaan koiran stressitasosta. Tärkeää on kuitenkin huomioida se, ettei harjoittelun aikana ole suotavaa se, että koira jää yksin minkäänlaiseen pelottavaan tilanteeseen eikä se säikähdä mitään. Turvallisuuden tunnetta parantaa usein myös se, että koira jätetään selkeästi rajattuun pieneen tilaan, esim. yhteen huoneeseen. Myös ennakoitavuus helpottaa aran ja epävarman koiran oloa. Tällaisen koiran elämä kannattaa pitää mahdollisimman säännöllisenä, jotta stressiä aiheuttavia yllätyksiä ei juuri tule. Koiran epävarmuutta voi taas parantaa tehtävissä onnistumisilla koulutuksessa ja arkielämässä. 4. Erilaisten ärsykkeiden merkityksen muuttamisella tarkoitetaan sitä, että eroahdistuksen aikana erilaiset ärsykkeet merkitsivät omistajan poistumista ja hermostumista: takin päälle pukeminen, avaimien kaivaminen, jne. Kun näitä hermostumisen aikaansaavia ärsykkeitä toistetaan riittävä määrä (satoja kertoja), niiden huolestuttava luonne muuttuu merkityksettömäksi. Tarkoitus on lisäksi tehdä koiran ympäristö mahdollisimman samankaltaiseksi riippumatta siitä, onko koira yksin vai ei. Tästä syystä voi olla hyvä idea jättää esim. radio päälle koiran jäädessä yksin jos se on päällä silloinkin, kun koira ei ole yksin. Tähän kuuluu myös se, ettei ihmisten poistumisesta eikä saapumisesta tehdä numeroa:
koiraa ei hyvästellä eikä sitä tervehditä ennen kuin se on rauhallinen. Näin voidaan aikaa myöten vähentää endorfiinin määrää elimistössä ja sen mahdollisesti aiheuttamaa riippuvuutta. 5. Koira totutetaan yksinoloon, kuten kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ jättämällä koira esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Vähitellen edetään jättämällä koira suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Harjoittelu saa jäädä paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Kts. kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ esimerkki ajallisesta etenemisestä. Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa. Ongelmat, jotka on erotettava eroahdistuksesta Virtsaaminen ja ulostaminen sisälle: puutteellinen sisäsiisteyskasvatus pelot ilo- ja pelkopissat merkkailu Tuhoaminen, raapiminen ja kaivaminen: tekemisen puutteesta johtuva tuhoaminen ja asioiden tutkiminen pelosta johtuva tuhoaminen (esim. ukkosenpelko) ulkopuolisen ärsykkeen (ohikulkeva koira, ihminen) laukaisema toiminta hyperaktiivisuus Haukkuminen, ulina, vinkuminen: ulkopuolisen ärsykkeen (toinen koira, ohikulkevat, postiluukun kolahdus) laukaisema toiminta pelot naapuristossa haukkuva toinen koira hyperaktiivisuus Lähteet: Tuire Kaimio: Pennun kasvatus Steven R. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training WSOY: Sivistyssanakirja
Corgien ja gööttien sairaudet Molemmissa roduissa ilmenee jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia (HC, RD, PRA ja PPM). Näistä PRA ja HC johtavat sokeuteen.. Jalostukseen käytettävät koirat kuitenkin tutkitaan säännöllisesti ja sairaiden koirien pennuttamista tietenkin tulisi välttää. Länsigöötanmaanpystykorvien silmiä ei ole perinteisesti tutkittu. Vuonna 2000 Suomessa kuitenkin vietiin silmätutkimukseen 7-vuotias uros, jonka näkö oli selvästi heikentynyt. Tällä koiralla todettiin PRA, minkä vuoksi rodulle järjestettiin ensimmäinen silmien joukkotarkastus. Sairaita koiria löytyi lisää ja useat niistä olivat sukua keskenään. Muutokset silmän verkkokalvolla osoittautuivat rodulle tyypillisiksi, ja Kennelliitto alkoi käyttää sairaudesta ensin koodia J175, sitten degeneraatiomuutos ja nykyisin Muu verkkokalvon sairaus. Muutokset näkyvät verkkokalvon etenevänä rappeutumana, johon ei kuitenkaan yleensä liity verisuonimuutoksia. Tyypillisiä ovat hyperreflektiiviset läiskät verkkokalvon reuna-alueilla. Muutokset ilmenevät yleensä vasta 4- vuotiaana tai vanhempana. J175-tapauksia on vuosina 1990–2010 todettu 52 tutkitulla länsigöötanmaanpystykorvalla. Lisäksi on koiria, joilla on muu verkkkokalvon sairaus epäily. Oireiden perusteella kysymys ei ole kovin vakavasta silmäsairaudesta. Selvitykset mahdollisuudesta sairauden toteamiseksi geenitestillä on aloitettu (ns. Hannu Lohen geenitutkimus). Alustavat tulokset kertovat, että kyseessä on perinnöllinen PRA-muutos. LuustoterveysLuustoterveysLuustoterveysLuustoterveys Handskes-koirien vanhemmat ovat aina luustokuvattuja. Omat koirani kuvautan aina myös niskan ja selän alueelta ja suosittelen tätä myös kasvateilleni. Niin corgi kuin gööttikin kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin ja tästä syystä ne ovat matalajalkaisia. Kondrodystrofia on rustokudoksen kasvun ja ravitsemuksen häiriö, joka tyrehdyttää pitkien luiden kehityksen raajoissa. Luonnollisesti aineenvaihdunta on häiriintynyttä kehon muissakin rustokudoksissa ja tämä altistaa myös selän välilevyn ongelmiin. Kondrodystrofiset välilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti ja tämä muutos voi alkaa jo pentuiällä. Tällaisen rodun selkä on herkempi vammoille ja etenkin välilevyn pullistumille. Netistä löytyy paljon tietoa esim nimellä mäyräkoirahalvaus. Lievemmin välilevyongelmat voivat oirehtia mm ruokahaluttomuutena, liikkumishaluttomuutena, portaidenkulkuhaluttomuutena, hyppyhaluttomuutena, ontumisena ja monenlaisena kipuna, esim päätä liikuttaessa (mm syödessä/juodessa) tai koiraa nostettaessa. Haparoivat liikkeet, köyristynyt asento, takaraajojen voimattomuus tai pahimmillaan jopa virtsaamis- ja ulostusongelmat voivat myös olla oireina. Lisäksi kondrodystrofiset kasvulevyt ovat alttiita vaurioitumaan, jolloin raajoista saattaa tulla sairaalloisen käyrät. Myös erilaiset sydämen läppien rakenneviat ovat kondrodystrofisilla koirilla yleisempiä kuin muilla. Pitkäselkäisen koiran sydämestä kuuluvaan sivuääneen tulisikin aina kiinnittää erityistä huomiota ja näiltä koirilta tulisi aina kartoittaa myös selän kunto. Mielenkiintoisena sivuhuomiona mainittakoon myös se, että monilla normaalirakenteisten rotujen kondrodystrofisilla sattumayksilöillä ja -linjoilla on havaittu runsaasti erilaisia silmänpohjan rakenteiden häiriöitä. Koirilla joiden välilevyjen aineenvaihdunta on häiriintynyt nähdään usein röntgenkuvissa välilevyjen kalkkeumia. Vaikka ne eivät olekaan ongelmien aiheuttaja, ne ovat hyvä indikaattori välilevyjen häiriintyneestä aineenvaihdunnasta ja siten myös koiran välilevysairastelualttiudesta. Välilevytyrän oireet riippuvat siitä nopeudesta ja voimakkuudesta, jolla tyräytyminen tapahtuu. Äkillisesti ja kovalla voimalla tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen. Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä tyräytyminen tapahtuu hitaasti
ja pienellä voimalla. Verenkierto säilyy aluksi ennallaan, mutta selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio (koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset, tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet. Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä. Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on pienempi. Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita Jos neurologiset muutokset ovat lievät, oireina havaitaan takajalkojen heikkoutta. Vaikeammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa ns. syvä kiputunto on poissa. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää ennusteen kannalta. Se tehdään puristamalla varpaita voimakkaasti jollain instrumentilla. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esim. vinkumalla, nostamalla päätään, yrittämällä purra tms. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu. Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa. Noin viikon kuluttua virtsaputken sulkijalihakset löystyvät ja seurauksena on refleksivirtsaaminen, jossa rakko tyhjenee osittain pienenkin vatsaontelon paineen takia. Rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Halvausoireet kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin. Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten löydösten, neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella. Selän huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita. Selkärangan röntgenkuvissa voidaan nähdä kaventunut nikamaväli ja toisinaan selkäydinkanavassa voi näkyä kalkkeutunutta välilevymassaa. Kalkkeutuneet välilevyt ovat merkki rappeutuneista välilevyistä, eivät tyrästä. (Yliopistollinen eläinsairaala) LonkatLonkatLonkatLonkat Jostain kumman syystä corgikasvattajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi kuvata corgien lonkkia. Kovin kattavaa tilastoa ei siis lonkkaterveydestä ole. Usein kuulee sanottavan, että corgilla kuuluu olla C- tai D-lonkat. Se on totta, että corgien lonkkamalja on matalampi, kun monen muun rodun. Mutta onko se alkujaan ollut niin vai onko piittamaton jalostus vienyt siihen? Jos corgeilla ei kuulu olla parempia lonkkia, miksi niitä sitten kuitenkin silloin tällöin tulee? Göötti, joka on sukulaisrotu, ja jonka kasvattajat ovat kuvanneet koiransa ja tehneet jalostusvalintoja yhdistelmissään, on luuston osalta melko paljon paremmassa tilanteessa. Gööttien jalostuksessa C-lonkkainen koira yleensä yhdistetään A-lonkkaiseen. Corgeilla taasen yhdistellään reippaasti kuvaamattomia koiria. Tosin pelkkä lonkkakirjain ei kerro luuston kokonaisterveydestä, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Jos lonkat ovat huonot ja etupään kuvissakin on sanomista, voi vaan arvailla mitä niiden välillä luustossa on. Selkiä kuvataan vielä aika heikosti
Koiran lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa esiintyy erityisesti suurilla, nopeasti kasvavilla koiraroduilla.Lonkkadysplasiaa esiintyy myös pienemmillä koiraroduilla ja kissoilla. Tila alkaa kehittyä syntymän jälkeen. Perintötekijöillä on suuri osuus lonkkadysplasian kehittymiselle, mutta myös ruokinnallisilla tekijöillä on vaikutusta. Yliruokinta, pennun lihavuus, altistaa lonkkavian kehittymiselle. Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen epänormaali löysyys: nivelkapseli ja reisiluun pään side ovat epänormaalin löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean muotoiseksi häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity pyöreäksi. Joskus nivelen löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio.(Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) Vuosina 2000-2010 on syntynyt 1844 corgia, joista kuvattuja 340 kpl (eli 18%). A-lonkat oli 20 koiralla (6%), B-lonkat 39 kpl (11%), C-lonkat 146 kpl (43%), D-lonkat 117 kpl (34%), E-lonkat 18 kpl (5%) Vastaava tilasto gööteillä on syntyneet 1012, joista tutkittuja 488 kpl (48%). A-lonkkaisia 194 kpl (40%), B 166 kpl (34%), C 110 kpl (23%), D 18 kpl (4%), E 0 kpl Näitä tilastoja löytyy Koiranetistä KyynärpäätKyynärpäätKyynärpäätKyynärpäät Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia). Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen Osteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla, kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta, että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti, jotta ne saavuttaisivat teuraskoon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Niitä myös ruokitaan tehokkaasti maksimaalisen kasvun saavuttamiseksi. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta. Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä suolistostaan vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen häiriöitä. Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa. Osteokondroosiongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla. Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans). Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan syndroomaan. Kyynärnivelessä tavallisimmat osteokondroosin esiintymiskohdat ovat olkavarren mediaalinen
nivelpinta (sisäsivun puoleinen nivelnasta eli mediaalinen kondyyli) sekä irtautunut kyynärlisäke(luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus). Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja osteokondroosin muotoja. Osteokondroosi aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita. Irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on helposti todettavissa röntgentutkimuksessa, mutta olkavarrenluun ja varislisäkkeen muutoksia on vaikeampi todeta tavanomaisella röntgentutkimuksella. Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen reuna- alueille kehittyy luupiikkejä, nivelrikkomuutoksia, jotka auttavat diagnoosin saamisessa.Tarvittaessa kyynärnivelestä voidaan ottaa tietokonetomografiakuvat, joissa tietyt irtopalat näkyvät paremmin. Kyynärnivelen ostekondroosimuutokset voidaan todeta luotettavasti nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset osteokondroosin oireet, vaikka röntgentutkimuksessa ei muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä voidaan yleensä myös tehdä tarvittavat kirurgiset toimenpiteet: varislisäkkeen irronneen luurustopalan poisto. Kirurginen hoito, tähystys- tai avokirurgia, parantaa kyynärnivelen osteokondroosipotilaan ennustetta, mutta silti nivelrikkomuutoksia kehittyy. Nivelrikko voi haitata potilasta myöhemmällä iällä. Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi yleisimmistä koiran ontuman syistä. (Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) PolvetPolvetPolvetPolvet Patellaluksaatio = polvilumpion sijoiltaan meno Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. (ELL Anu Lappalainen)
NivelrikkoNivelrikkoNivelrikkoNivelrikko Nivelrikko (osteoartroosi, osteoartriitti, degeneratiivinen nivelsairaus, degenerative joint disease, DJD, artropatia) on merkittävin yksittäinen syy ontumiseen koiralla. On arvioitu, että nivelrikkoa esiintyy joka viidennellä koiralla. Nivelrikkoa esiintyy kaikenkokoisilla ja –ikäisillä koirilla, se on kuitenkin tavallisinta suurikokoisiin koirarotuihin kuuluvilla yksilöillä ja iäkkäämmillä koirilla. Nivelrikko on tyypillisesti hitaasti etenevä sairaus, jonka ensioireina koiranomistaja näkee lemmikillään ajoittain esiintyvää ontumista, jäykkyyttä ylösnousemisessa tai vaikeuksia esimerkiksi sohvalle tai autoon hyppäämisessä. Voimakas ontuminen ja selvä kivuliaisuus ovat tyypillistä voimakkaasti oireilevalle nivelrikolle. Nivelrikkoa ei nykytietämyksen mukaan voida parantaa, mutta nivelrikkokivuista kärsivän koiran elämänlaatua voidaan nykyisin merkittävästi parantaa ja nivelrikkomuutosten etenemistä mahdollisesti hidastaa. Nivelrikon riskitekijät Nivelrikolle altistavia riskitekijöitä tunnetaan runsaasti. Nivelrikon esiintymistä selvästi yleisemmin tietyillä koiraroduilla voidaan pitää todisteena nivelrikkoon liittyvästä geneettisestä alttiudesta. Sairaudelle altistavia riskitekijöitä ovat myös nivelten anatomiset heikkoudet tai epänormaalisuudet. Siten esimerkiksi dysplastiseen lonkkaniveleen kehittyy herkästi nivelrikko. Ylipainon merkitys nivelrikon riskitekijänä on kiistaton. Kealy ym. (2000) vertasivat 48 labradorinnoutajan nivelrikkotilannetta ruokintakokeessa, joka aloitettiin pentujen ollessa 8 viikon ikäisiä ja jota jatkettiin kunnes koirat olivat 8-vuotiaita. Koirat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen puolisko sai ravintoa vapaasti toisen ryhmän saadessa ruokaa neljänneksen vähemmän. Kahdeksan vuoden iässä koirille tehtiin röntgentutkimus, jossa kuvattiin niiden lonkka-, olka-, kyynär- ja polvinivelet. Vapaasti ruokaa saaneista noutajista 68 %:lla esiintyi röntgenologisia nivelrikkomuutoksia lonkissa ja 86 %:lla olkanivelissä.. Kyynärnivelmuutoksia esiintyi 36 %:lla ja polvinivelmuutoksia vastaavasti 9 %:lla koirista. Kontrolloidun ruokinnan ryhmässä nivelrikkoa esiintyi selvästi vähemmän: 14 %:lla lonkkanivelmuutoksia, 57 %:lla olkanivelrikkoa, 19 %:lla kyynärnivelmuutoksia ja 0 %:lla polvinivelmuutoksia. Ylipainon on ajateltu lisäävän nivelrikkoriskiä niveliin kohdistuvan painorasituksen kautta. Koska esimerkiksi ylipainoisilla ihmisillä esiintyy yleisesti nivelrikkoa myös varpaan ja sormien nivelissä, viime aikoina on yritetty löytää selitystä ylipainon ja nivelrikon yhteyteen myös muualta kuin painorasituksesta. Aspden ym. (2001) pitivät todennäköisenä, että selittävä tekijä ylipainon ja nivelrikon yhteyteen löytyy solujen erilaistumisesta. Rasvasoluilla on nimittäin sama esiaste kuin osteoblasteilla, myoblasteilla, tenosyyteillä ja kondrosyyteillä. Rasvahapoilla tiedetään olevan vaikutusta näiden solujen erilaistumiseen eli siihen, mitä solutyyppejä esiasteesta kehittyy. Tämä tausta selittäisi ihmisellä seerumin korkeisiin kolesteroliarvoihin liittyvän lisääntyneen nivelrikkoriskin sekä statiinien (kolesterolin alentajat) anaboliset vaikutukset luussa. Nivelnesteeseen joutuneen rasvan tiedetään jo sinällään aiheuttavan nivelrikkoa. Samalla tavoin kuin ihmispuolella urheilijat, koirapuolella esimerkiksi agilitykoirat ja muut urheilu- ja työkoirat kuuluvat nivelrikon riskiryhmiin. Lisäksi erilaiset niveleen kohdistuvat rusto-, luu- tai ligamenttivauriot altistavat nivelrikolle, samoin kuin infektiiviset ja immunopatologiset niveltulehdukset (septinen niveltulehdus, borrelioosi jne.) Nivelruston normaalirakenne
Nivelrusto koostuu kahdesta pääkomponentista: rustosoluista l. kondrosyyteistä sekä rustosolujen tuottamasta soluväliaineesta eli matriksista. Rustomatriks puolestaan koostuu kollageenista, elastiinista ja retikuliinista muodostuneista säierakenteista sekä vesimolekyylejä keräävistä proteoglygaaneista. Noin 70% rustomatriksista onkin rustolle ominaisen kimmoisuuden antavaa vettä. Rustomatriksia on verrattu kirjallisuudessa betoniin siten, että kollageenisäikeet muodostaisivat betonivalun teräksiset tukirakenteet proteoglykaanien ja veden edustaessa itse betonia. Normaalissa nivelrustossa vallitsee tasapaino rustomatriksin muodostumisen ja hajoamisen välillä. Matrixin hajoaminen tapahtuu rustosolujen erittämien matriksmetalloproteaasien (MMP) välityksellä. Nivelrikon syntymekanismit Nivelrikko alkaa tiettävästi nivelten pintaa peittävän sileän ruston vauriosta. Tällöin nivelnesteeseen vapautuu kollageenia ja proteoglygaania, jotka stimuloivat tulehduksen välittäjäaineiden l. sytokiinien erittymistä nivelkalvolta. Sytokiinit lisäävät metalloproteinaasituotantoa rustosoluissa, ja metalloproteaasit puolestaan pilkkovat rustomatriksia. Pilkkoutuvasta rustomatriksista vapautuvat hajoamistuotteet ärsyttävät edelleen nivelkalvoa, josta vapautuu lisää sytokiineja. Samalla tulehduskaskadi aktivoituu sytokiinien indusoiman COX-2 ja fosfolipaasi A –tuotannon kautta. Sytokiinit käynnistävät myös korjaavat toimenpiteet rustossa stimuloimalla proteoglykaanin ja kollageenin synteesiä. Nivelrikko alkaa muodostua, kun rustomatriksin hajoamisen ja synteesin tasapaino järkkyy hajoamisvoittoiseksi. Alkuvaiheen rustovaurioon liittyy rustomatrikskatoa, rustosolukatoa sekä säilyneiden rustosolujen kasautumista. Rustomatriks katoaa pääosin ehjäksi jäävän kollageenisäikeistön ympäriltä, mikä johtaa nivelpinnan hapsuuntumiseen. Koska nivelrustossa ei ole hermotusta, ruston pintaosan vaurioon ei liity kipua. Tilanteen edetessä matrikskato ja rustosolujen kasautuminen pahenee. Samalla yhä enemmän rustosoluja tuhoutuu. Nivelpintaan muodostuu syviä, rustonalaiseen luuhun saakka ulottuvia uurteita. Rustonalainen luu alkaa muotoutumaan uudelleen tiivistyen merkittävästi. Luuhun saattaa muodostua myös pieniä kystamaisia onteloita. Erityisesti ligamenttien ja jänteiden kiinnityskohtiin sekä luun ja ruston rajakohtiin alkaa muodostua nivelen liikkuvuutta heikentäviä luupiikkejä l. osteofyyttejä. Nivelrikkoon liittyy lisäksi nivelkapselin paksuuntumista sekä nivelkalvon liikakasvua. Pitkälle edenneessä nivelrikossa on siten monia kivun lähteitä. Tiivistyvä luu puristaa voimakkaasti hermotettua luuydintä ja on altis mikromurtumille. Luupiikit ärsyttävät hermoja ja aiheuttavat kipua luukalvolla. Myös nivelkalvon tulehdusmuutokset sekä nivelkapselin venyminen ja paksuuntuminen voivat aiheuttaa kipua. Nivelrikon oireet Kun nivelrikko on ehtinyt kliinisiä oireita aiheuttavan sairauden asteelle, nivelessä on yleensä tapahtunut jo palautumattomia, pitkälle edenneitä muutoksia. Tyypillisesti nivelrikko on oireiltaan asteittain paheneva sairaus, jonka oireet koiranomistaja kyllä huomaa mutta ajattelee herkästi niiden olevan koiran normaaleja vanhenemisen merkkejä. Satunnaisesti oireilevasta nivelrikosta kärsivä koira nousee ylös kankeasti aamulla ja levon jälkeen. Se voi ontua lievästi, ja sairaan raajan liikeradat saattavat olla muuttuneet. Koira voi reagoida kipeän nivelen taivutteluun, ja joissakin tapauksissa esiintyy nivelen turvotusta ja nivelnesteen lisääntymistä. Jatkuvasti oireilevassa nivelrikossa koiralla todetaan yleistä aktiivisuuden heikkenemistä. Liikkeissä esiintyy silminnähtäviä muutoksia, ja koira ontuu jatkuvasti tai ainakin usein. Vähentyvän käytön seurauksena kivuliaassa raajassa voi esiintyä lihasten surkastumista. Koira on tyypillisesti raihnainen fyysistä rasitusta seuraavana päivänä. Kipeän nivelen taivuttelu aiheuttaa kipua. Koiralla voi esiintyä myös käyttäytymismuutoksia.
Voimakkaasti oireilevassa nivelrikossa edellä kuvatut oireet esiintyvät vielä astetta vakavampina: kipeän raajan liikeradat ovat muuttuneita, ja koira ontuu selvästi. Koira voi tarvita apua autoon tai sohvalle kiipeämisessä. Jopa makuulta ylös nousemisen saattaa olla mahdotonta ilman auttamista. Koira on haluton liikkumaan, ja se kärsii jatkuvasti nivelrikkokivuista. Sairaassa raajassa todetaan usein selvää lihasten surkastumista. Sairas nivel voi olla turvonnut. Nivelrikkopotilaan hoito Epäiltäessä nivelrikkoa koira kannattaa viedä ajoissa eläinlääkärin tutkittavaksi. Nivelrikon taustalta saattaa esimerkiksi löytyä polven ristisidevaurion seurauksena syntynyt epänormaali polvinivelen liikkuvuus, jolloin kirurgian avulla voidaan estää lisävaurioiden syntyminen. Vaikka nivelrikko on parantumaton nivelsairaus, muutosten etenemistä voidaan hidastaa, ja koiran elämänlaatua voidaan parantaa monin tavoin. Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että hoito- ja tukitoimenpiteet aloitetaan tarpeeksi ajoissa. Jo alkutilanteessa tulee kiinnittää huomio koiran ruokintaan ja painonhallintaan. Ylipainoisen koiran laihduttamisella ihannemittoihin voidaan parhaassa tapauksessa saavuttaa satunnaisesti oireilevalla nivelrikko-potilaalla täydellinen oireiden häviäminen. Myös ruuan laatuun tulee kiinnittää huomiota. Nivelrikkopotilaille suositellaankin yleisesti omega-3 rasvahappolisää ruokinnassa. Nivelrikosta kärsivän koiran elämä voi joissakin tapauksissa helpottua, jos sen juoma- ja ruokakuppi sijoitetaan korokkeelle. Nivelrikkopotilaan liikuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Olennaista on huolehtia että koiran arkirutiineihin sisältyy säännöllistä ja suhteellisen kevyttä liikuntaa. Vapaa oleskelu omalla pihalla ei riitä pitämään lihaskuntoa kunnossa. Toisaalta potilaan terveydentilan kannalta yliampuva harjoitus taas puolestaan kostautuu pahenevin nivelrikko-oirein varsinkin harjoitusta seuraavan päivänä. Mahdollisimman usein toistuva lyhyillä lenkeillä käyminen on nivelrikkopotilaalle parempi ulkoiluvaihtoehto kuin liikunnan keskittäminen esimerkiksi viikonlopun kohokohdiksi. Uiminen on havaittu terveelliseksi liikuntamuodoksi monien nivelongelmien tukihoidossa, ja se sopii hyvin myös nivelrikon vaivaamalle koiralle. Samoin kuin ihmisillä, tulehduskipulääkkeet näyttelevät merkittävää roolia myös koiran nivelrikon hoito-ohjelmassa. Ajoissa aloitetulla kipulääkityksellä voidaan estää kivun eteneminen vaikeasti hallittavaksi krooniseksi kivuksi. Satunnaisesti oireilevasta nivelrikosta kärsivälle koiralle riittää usein muutaman päivän tai viikon kuureina oireiden esiinnyttyä annettu kipulääkitys. Jatkuvasti oireilevaan nivelrikkoon liittyy jo jatkuva kivun tunne, joten monet tähän ryhmään kuuluvista koirista ovat jatkuvan kipulääkityksen piirissä. Vaikka kipulääkkeiden käyttö ei ole täysin riskitöntä, nykyiset COX-selektiiviset koiran tulehduskipulääkkeet ovat kuitenkin hyvin siedettyjä. Sivuvaikutusten pelko ei siten enää nykyään voi olla este koiran pitkäkestoisenkaan kivun hallinnalle. Suomessa koiralle rekisteröidyistä tulehduskipulääkkeistä karprofeenilla ja meloksikaamilla on riittävästi näyttöä pitkä-aikaisesta, kuukausia ja vuosiakin kestävästä käytöstä nivelrikkopotilaan kivun hallinnassa. Ne ovat näin ollen ainoat pitkäaikaiseen käyttöön rekisteröidyt valmisteet. Nivelnesteen ominaisuuksia parantavien ja nivelrustoa suojaavien valmisteiden sekä suun kautta annettavien että injektiovalmisteiden hyödystä on tutkimuksissa päädytty ristiriitaisiin tuloksiin. Nivelrikkoa ei näilläkään valmisteilla saada parantumaan, mutta vaikuttaisi siltä, että valmisteilla olisi nivelrikon kehittymistä hidastavaa vaikutusta. Monet koiranomistajat syöttävät koirilleen nykyään ravintolisävalmisteita pyrkimyksenään ennaltaehkäistä nivelrikkoa. Ennalta ehkäisevää käyttöä puolustaisi tieto nivelrikon alkuvaiheiden oireettomuudesta. Toisaalta ravintolisävalmisteiden mahdollisesta avusta nivelrikkoprosessin hidastajana ei ole tieteellistä näyttöä. Oireilevassa nivelrikossa rustoa suojaavia ravintolisävalmisteita käytetään usein samanaikaisesti tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tunnetuimmat ravintolisät tähän tarkoitukseen ovat rustomatriksin rakenneaineet kondroitiinisulfaatti, glukosamiini ja glukosaminoglykaani. Valmisteita on runsaasti tarjolla, mutta niiden laatu on kirjavaa. Koska suun kautta annosteltaviin
rustonsuojavalmisteisiin tiedetään liittyvän laatu- ja pakkausmerkintäongelmia, kannattaa pitäytyä valmisteissa, jotka valmistetaan lääkkeiden valmistuksessa vaadittavia laatuvaatimuksia noudattaen ja joiden taustalta löytyy myös luotettavaa tutkimustietoa. Ihmisillä joudutaan vakavissa nivelrikkotapauksissa varsin usein turvautumaan kirurgiaan, jossa vaurioitunut nivel korvataan keinonivelellä. Koirapuolella lonkkanivelen nivelrikossa on jo pitkään ollut yhtenä hoitovaihtona ollut reisiluun pään osteotomia. Nykyisin yhä useampi koira saa apua vakava-asteiseen ja voimakkaasti oireilevaan nivelrikkoonsa keinonivelkirurgiaa tekeviltä eläinlääkäreiltä. Nivelrikko merkittävänä ikääntyvien ihmisten elämänlaadun alentajana ja yhteiskunnalle huomattavia kuluja aiheuttavana sairautena on luonnollisesti vilkkaan tutkimuksen kohteena. Lääketieteellisessä tutkimuksessa saatu tutkimustieto on usein suoraan sovellettavissa myös koirien hyödyksi. Kun sairauden syntymekanismit opitaan tuntemaan tulevaisuudessa paremmin, pystytään kehittämään lääkkeet, joilla nivelrikon syntymistä voidaan estää tai ainakin merkittävästi hidastaa. Jo nyt tunnetaan lääkeaineita, joilla nivelrikon syntymisen alkuvaiheen tapahtumiin voidaan vaikuttaa suotuisasti. Mielenkiintoisia käyttömahdollisuuksia voivat tarjota esimerkiksi synoviasolujen sytokiinituotantoa alentavat sekä rustomatriksia hajottavien metalloproteaasien tuotantoa estävät lääkeaineet.
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas
Pentuopas

Recomendados

saude mental Trabalho 01,02,2023.pptx
saude mental Trabalho 01,02,2023.pptxsaude mental Trabalho 01,02,2023.pptx
saude mental Trabalho 01,02,2023.pptxRaissaMarySilva1
 
A Alimentação do Bebé
A Alimentação do BebéA Alimentação do Bebé
A Alimentação do BebéAna Lagos
 
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptx
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptxPROTEÇÃO AUDITIVA .pptx
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptxJunior Segurança
 
Acidentes domésticos
Acidentes domésticosAcidentes domésticos
Acidentes domésticosJosiel Leite
 
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúde
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúdeNr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúde
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúdeRogério Eustáquio Dos Santos
 
Palestra comportamento seguro 2015
Palestra comportamento seguro 2015Palestra comportamento seguro 2015
Palestra comportamento seguro 2015Leandro José Soares .·.
 
Slides merendeira
Slides merendeiraSlides merendeira
Slides merendeiraROSANA AZEVEDO
 
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptx
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptxGRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptx
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptxTiagoDosSantos61
 

Recomendados

saude mental Trabalho 01,02,2023.pptx
saude mental Trabalho 01,02,2023.pptxsaude mental Trabalho 01,02,2023.pptx
saude mental Trabalho 01,02,2023.pptxRaissaMarySilva1
 
A Alimentação do Bebé
A Alimentação do BebéA Alimentação do Bebé
A Alimentação do BebéAna Lagos
 
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptx
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptxPROTEÇÃO AUDITIVA .pptx
PROTEÇÃO AUDITIVA .pptxJunior Segurança
 
Acidentes domésticos
Acidentes domésticosAcidentes domésticos
Acidentes domésticosJosiel Leite
 
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúde
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúdeNr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúde
Nr 32 - Resumo da Norma Regulamentadora dos profissionais da saúdeRogério Eustáquio Dos Santos
 
Palestra comportamento seguro 2015
Palestra comportamento seguro 2015Palestra comportamento seguro 2015
Palestra comportamento seguro 2015Leandro José Soares .·.
 
Slides merendeira
Slides merendeiraSlides merendeira
Slides merendeiraROSANA AZEVEDO
 
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptx
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptxGRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptx
GRUPO 04_NR 15_SLIDE.pptxTiagoDosSantos61
 
Assistência pré natal
Assistência pré natalAssistência pré natal
Assistência pré natalHeloísa Ximenes
 
SINDROMES ANSIOSAS.pptx
SINDROMES ANSIOSAS.pptxSINDROMES ANSIOSAS.pptx
SINDROMES ANSIOSAS.pptxRobertoSilva309300
 
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptxNR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptxELTONARAUJORAMOS2
 
Nr 01 Ordem de Serviço
Nr 01 Ordem de ServiçoNr 01 Ordem de Serviço
Nr 01 Ordem de ServiçoAna Paula Santos de Jesus Souza
 
Nr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economiaNr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economiaFabiana Franklin
 
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptxNR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptxAdelmaSiles
 
Manual rocinha
Manual rocinhaManual rocinha
Manual rocinhaLily Sany Silva Leite
 
Treinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de ServiçoTreinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de ServiçoMarco Lamim
 
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite MaternoExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite MaternoBiblioteca Virtual
 
Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2Danielly Cantalego
 
Cardeno de dds julho
Cardeno de dds julhoCardeno de dds julho
Cardeno de dds julhoRAFAELVIEIRA266
 
Análise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente HospitalarAnálise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente HospitalarEdmilson Pachêco
 
O reflexo inato
O reflexo inato O reflexo inato
O reflexo inato Wildson Nunes
 
Higiene pessoal
Higiene pessoalHigiene pessoal
Higiene pessoalAntonio Fernandes
 
Gravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento FetalGravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento Fetalprofessorasima
 
Higiene alimentar
Higiene alimentarHigiene alimentar
Higiene alimentarlouzeira
 
Higiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no TrabalhoHigiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no Trabalhojammescabral96
 
Biossegurança 1
Biossegurança 1Biossegurança 1
Biossegurança 1drjeffersontst
 
Psicologia da Saude
Psicologia da Saude Psicologia da Saude
Psicologia da Saude Paulo Pedro P. R. Costa
 
Treinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoioTreinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoioWelder Souza Goulão
 

Mais conteúdo relacionado

Mais procurados

NR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptxNR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptxELTONARAUJORAMOS2
 
Nr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economiaNr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economiaFabiana Franklin
 
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptxNR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptxAdelmaSiles
 
Treinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de ServiçoTreinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de ServiçoMarco Lamim
 
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite MaternoExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite MaternoBiblioteca Virtual
 
Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2Danielly Cantalego
 
Análise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente HospitalarAnálise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente HospitalarEdmilson Pachêco
 
Gravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento FetalGravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento Fetalprofessorasima
 
Higiene alimentar
Higiene alimentarHigiene alimentar
Higiene alimentarlouzeira
 
Higiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no TrabalhoHigiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no Trabalhojammescabral96
 
Treinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoioTreinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoioWelder Souza Goulão
 

Mais procurados (20)

Assistência pré natal
Assistência pré natalAssistência pré natal
Assistência pré natal
 
SINDROMES ANSIOSAS.pptx
SINDROMES ANSIOSAS.pptxSINDROMES ANSIOSAS.pptx
SINDROMES ANSIOSAS.pptx
 
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptxNR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
NR12-Treinamento-Rocadeira.pptx
 
Nr 01 Ordem de Serviço
Nr 01 Ordem de ServiçoNr 01 Ordem de Serviço
Nr 01 Ordem de Serviço
 
Nr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economiaNr 12 supermercado economia
Nr 12 supermercado economia
 
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptxNR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
NR12 - Treinamento - Visao Geral - 2022.pptx
 
Manual rocinha
Manual rocinhaManual rocinha
Manual rocinha
 
Treinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de ServiçoTreinamento Ordem de Serviço
Treinamento Ordem de Serviço
 
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite MaternoExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
ExtracçãO E ConservaçãO De Leite Materno
 
Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2Diagnóstico da cultura de segurança rev2
Diagnóstico da cultura de segurança rev2
 
Cardeno de dds julho
Cardeno de dds julhoCardeno de dds julho
Cardeno de dds julho
 
Análise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente HospitalarAnálise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
Análise de Riscos em um Ambiente Hospitalar
 
O reflexo inato
O reflexo inato O reflexo inato
O reflexo inato
 
Higiene pessoal
Higiene pessoalHigiene pessoal
Higiene pessoal
 
Gravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento FetalGravidez E Desenvolvimento Fetal
Gravidez E Desenvolvimento Fetal
 
Higiene alimentar
Higiene alimentarHigiene alimentar
Higiene alimentar
 
Higiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no TrabalhoHigiene e Segurança no Trabalho
Higiene e Segurança no Trabalho
 
Biossegurança 1
Biossegurança 1Biossegurança 1
Biossegurança 1
 
Psicologia da Saude
Psicologia da Saude Psicologia da Saude
Psicologia da Saude
 
Treinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoioTreinamento para serviços de apoio
Treinamento para serviços de apoio
 

Pentuopas

  • 1. PENTUOPASHANDSKES-KOIRAN OMISTAJALLE @kennel Handskes, kopiointi ja luvaton levittäminen kielletty Tarja Peltola Vihteljärventie 454 38720 Vihteljärvi 050-5660352 tarja.peltola@handskes.net
  • 2. Pennun tulo uuteen kotiin ....................................................................................................................3 Koiran ruokinta ....................................................................................................................................8 Käytännön ruokinta..........................................................................................................................9 Koiraruuan raaka-aineet ja sulavuus..............................................................................................11 Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen...........................................................................................16 Luoksetulo..........................................................................................................................................19 Eroahdistus.........................................................................................................................................20 Corgien ja gööttien sairaudet .............................................................................................................25 Nivelrikko ......................................................................................................................................29 Kennelyskä.........................................................................................................................................33 Koiran sisäloiset.................................................................................................................................35 Koiran ulkoloiset................................................................................................................................37 Täi ja väive.....................................................................................................................................37 Kirput .............................................................................................................................................37 Sikaripunkki...................................................................................................................................38 Kapi................................................................................................................................................38 Hilsepunkki....................................................................................................................................38 Punkki ............................................................................................................................................39 Borrelioosi..................................................................................................................................39 Erlichioosi..................................................................................................................................40 Ruskea koiranpunkki......................................................................................................................40 Nenäpunkki ja korvapunkki...........................................................................................................41 Koiran allergia....................................................................................................................................42 Koirien yleisimmät iho-ongelmat ......................................................................................................47 Atooppinen dermatiitti...............................................................................................................47 Furunkuloosi ..............................................................................................................................47 Koiran rokotussuositus.......................................................................................................................49 Parainfluenssa ............................................................................................................................49 Yhdistelmärokotteet.....................................................................................................................49 Parvo ..........................................................................................................................................50 Rabies.........................................................................................................................................50 Mitä tehdä kun koira katoaa...............................................................................................................51 Ikääntyvä koira...................................................................................................................................52 Koiran rukous.....................................................................................................................................53 Rotumääritelmä Cardigan Welsh Corgi.............................................................................................61 Länsigöötanmaanpystykorvan rotumääritelmä..................................................................................63 Koiran vakuutus .................................................................................................................................66
  • 3. Pennun tulo uuteen kotiin Kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat, kaikki ne ovat koettelemuksia pienelle pennulle, joka on tottunut nukkumaan suurimman osan päivästä pentuesisarustensa kanssa. Tästä syystä koti on rauhoitettava pennun saapuessa. Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioon: -Anna pennun tulla rauhalliseen kotiin. Ei vieraita heti ensimmäisenä päivänä, ei ihmisiä, jotka kaikki haluavat hukuttaa sen taputuksiin ja hyväilyihin. -Anna pennun tutkia rauhassa uutta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut. -Älä rankaise pentua, jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle sanomalehtiä, joille pentu voi tehdä tarpeensa. -Älä jätä pentua pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Kun pentu vaikuttaa väsyneeltä, voit jättää sen yksin vähäksi aikaa. -Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, sillä pikkupentu väsyy kovin helposti, ja nukkuu paljon. Pidä paikka samana, älä siirtele sitä. Pennuista mieluinen paikka on suojaisa esim. sängyn alla, avoinainen pahvilaatikko tms. joka tarjoaa rauhaa ja suojaa. Muista, ettei pentua koskaan saa häiritä sen nukkuessa tai ollessa makuupaikallaan. Opeta tämä myös lapsille. -Jos talossa on pieniä lapsia, valvo tarkoin kun esittelet pennun lapsille. Älä puuhaile "liikaa" sen kanssa kun lapset ovat läsnä. Jos lapset tulevat mustasukkaisiksi, he voivat kostaa pennulle. Opeta heille, ettei pentua saa käsitellä kovakouraisesti jne. ENSIMMÄINEN YÖ Edellä oli puhetta siitä, ettei pentua saa erottaa perheen muista jäsenistä. Yksin jääminen säikäyttää rohkeankin pennun, joka alkaa haukkua ja ulista. Tämä on pennun ainoa keino houkutella emo luokseen. Pentu on hyvin riippuvainen perheeltä saamasta turvasta, joten kohtele sitä sen mukaisesti. Paras nukkumapaikka on jonkun perheenjäsenen läheisyydessä, jolloin pennulla on kuulo, haju ja tuntoyhteys tähän. Jos pentu on rauhaton, voi sille puhella ja ojentaa kätensä hyväilläkseen sitä. Jos pentu nukkuu ensimmäiset yöt jonkin perheenjäsenen huoneessa se ei merkitse sitä, että se nukkuu siellä lopun ikäänsä. Vanhempana koiran voi totuttaa nukkumaan jossakin muualla. Älä nosta pentua sänkyyn, se voi hypätä tai pudota ja satuttaa itsensä,. Jos välttämättä haluat nukkua pennun vieressä voit nukkua lattialla. YKSIN KOTONA Pentu joutuu ennen pitkää jäämään yksin kotiin. Suositeltavaa on, että pentua tai vanhempaakaan koiraa ei jätettäisi yksin yli 5 tunniksi. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Kun pentu on pieni, eikä vielä ole tottunut yksinoloon, on hyvä käydä esimerkiksi työpäivän aikana ulkoiluttamassa pentua. Harjoitelkaa hyvissä ajoin yksinoloa ja totuttakaa pentu vähitellen olemaan aina pidempiä aikoja yksin. Koiran ollessa yksin kotona sen oleskelualuetta on syytä ensin rajata ja kasvattaa siitä vähitellen. Pienessä häkissä koiraa ei kuitenkaan saa pitää. Häkittäminen on eläinsuojelulain vastaista. Yksin jäävälle koiralle kannattaa jättää toivottua ja turvallista puuhasteltavaa, ettei se ikävissään rupea tekemään tuhojaan. Yksin jäämistä voivat helpottaa tietyt "lähtörutiinit", joista koira heti tietää mitä on tapahtumassa. PENNUN OPETTAMINEN SISÄSIISTIKSI Opetettaessa pentua sisäsiistiksi on huomattava seuraavat seikat: -Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.
  • 4. -Älä ala leikkiä pennun kanssa ennenkuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotain tiettyä kehoitusta.) -Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa. -Vältä rankaisua. Vasta silloin on oikein vaatia pennulta siisteyttä, kun se on oivaltanut asian, ts. oppinut, että on oikein tulostaa pihalle. -Ulkoiluta pentua alussa samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksissä ja rauhallinen. -Tarkkaile pentua, opit nopeasti miltä se näyttää ennen "tulostusta" ja voit viedä sen ulos tekemään tarpeensa. KOIRAN LUONTEEN KEHITYKSEN PÄÄKAUSIA 4-7 viikko -leimautumiskausi -oltava paljon ihmisen kanssa 8-12 viikko -nopean oppimisen kausi -opittava ihmisen eleet ja sanat 13-17 viikko -arvojärjestyksen muovautumiskausi 5-6 kk -lauman järjestäytymiskausi -kaikki yhteistyö tuottaa koiralle suurta mielihyvää, pentu on auktoriteeteille altis 7-12 kk -puberteetti-ikä: luonne ailahtelee, varsinkin uros uhoaa -pentuun suhtauduttava asiallisesti ja ymmärtäen, kuitenkin määrätietoisesti MATOLÄÄKITYS Pentusi on saanut kasvattajan luona matolääkityksiä, joten seuraava on 11 viikon iässä, ennen ensimmäisiä rokotuksia. Matolääkitys annetaan jatkossa puolivuosittain. Hyviä ajankohtia ovat kevät ja syksy. ROKOTUKSET Penun kanssa tulee käyttää maalaisjärkeä. Älä anna sen tavata vieraita koiria joita et tunne, ennenkuin kaikki rokotukset ovat kunnossa. Sitä ei pidä myöskään viedä paikoille, joilla liikkuu paljon muita koiria esim. koirapuistoihin, koulutuskentälle ym. tartuntavaarojen vuoksi. Seuraavat rokotukset: 12 viikon iässä - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä 16 viikon iässä (kuukauden kuluttua edellisistä) - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä - raivotautirokotus
  • 5. Vuoden kuluttua - penikkatauti - tarttuva maksatulehdus - parvorokotus - kennelyskä - raivotautirokotus HUOM! Rokotusmääräykset saattavat muuttua tautitilanteen mukaan. Voimassa olevat määräykset selviävät eläinlääkäriltä tai Suomen Kennelliitosta. PENTU JA LAPSET Pennusta ei saa koskaan tulla leikkikalua lapsille. Se on perheenjäsen ja sellaisena sitä myös kohdellaan. Kun pentu tulee uuteen kotiinsa, lapset eivät ainakaan alussa saa jäädä sen kanssa yksin. Aikuisen on aina oltava läsnä neuvomassa, miten pennun kanssa seurustellaan rauhallisesti ja maltillisesti. Pentu ei saa riehua lasten kanssa, sillä se jatkaa samalla menetelmällä kasvaessaan eikä ymmärrä voimiensa rajuutta. Lapset eivät saa nostaa pentua syliinsä (terävät hampaat ja arvaamattomat liikkeet). Pennun kanssa leikitään lattiatasolla. Lapsen ei pitäisi mennä yksin ulos pennun tai aikuisen koiran kanssa, sillä hän ei pysty hallitsemaan mahdollisia tilanteita liikenteessä, toisten koirien lähestyessä jne. Viimekädessä SINÄ olet vastuussa molemmista. LIIKUNTA JA ULKOILU Jotta pentua voisi ulkoiluttaa vapaana, aloita luoksetulon opettelu heti ja vahvista sitä aina makupaloilla. Pennulle parasta liikuntaa on vapaana ulkoilu. Remmikävelyllä on syytä kiinnittää huomiota pennun väsymiseen. Se ei välttämättä pysähdy vaan jatkaa kävelyään väsymisestä huolimatta. Pennun annetaan säädellä liikuntatarpeensa esim. pihalla leikkimällä. Sen annetaan leikkiä ja peuhata silloin, kun se itse haluaa. Pentu tarvitsee paljon unta vielä päivälläkin, joten sen on annettava olla rauhassa. Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä! TURKINHOITO Turkinhoitoa aloitetaan pennusta. Pentu kammataan/harjataan aika ajoin, jotta se tottuisi siihen. Pentu ei saa karata kampaushetkestä - te päätätte koska lopetetaan. Tämäkään EI ole kamppailulaji, vaan onnistuu parhaiten kun rauhallisesti pidät koiran paikallaan. Koira pestään, kun se on likainen. Turhaa pesua on syytä välttää, koska se kuluttaa koiran ihon luontaista rasvakerrosta. Märkä koira ei saa oleskella ulkona. Korvat kuivataan heti pesun jälkeen. Syöpäläiset ovat nykyään melko yleisiä. Jos koira alkaa vimmatusti raapia itseään saaden omituisia raapimispuuskia on syytä tarkastaa varsinkin korvanjuuret ja kauluskarvat, mitkä ovat syöpäläisten tavallisimpia esiintymispaikkoja. Syöpäläiset on tärkeää hoitaa heti pois, muuten koira tartuttaa ne muihin koiriin. KORVAT, SILMÄT, TASSUT, KYNNET JA HAMPAAT Korvat tarkastetaan silloin tällöin. Jos ne ovat puhdistuksen tarpeessa, niin korvan näkyvät osat puhdistetaan kostealla vanulla. Puhtaita korvia ei tarvitse putsata eikä korvakäytävään saa työntää vanupuikkoa tms. Korvatulehdusta poteva koira raapii korviaan jatkuvasti ja ravistelee päätään. Korvat ovat punoittavat ja kuumeisen tuntuiset. Niistä voi valua ruskeaa pahanhajuista eritettä. Korvatulehdus on aina eläinlääkärin hoidettava.
  • 6. Terveet silmät eivät pahemmin vuoda eivätkä punoita. Silmänurkkaan kertyvä erite poistetaan puhtaalla vanulla. Tassut pitää hoitaa. Kurakelillä ne huuhdotaan vedellä ja kuivataan myös tiesuolan takia. Pennun maitohampaat alkavat lähteä noin 3-4 kuukauden iässä. Luut ja kova leipä auttavat. Jos hampaat eivät tahdo irrota, on ne syytä vetää pois, jotta pysyvät hampaat eivät kasvaisi virheellisiin asentoihin. TARKKAILKAA! Kynnet leikataan noin kerran viikossa. Millinkin poistaminen on tärkeää Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Jos pentu rimpuilee, pidä se sylissä, kunnes se rauhoittuu ja leikkaa vaikka vain yksi kynsi, ennen kuin päästät sen pois. Muuten se oppii, että rimpuilemalla se pääsee tilanteesta Koira hoitotoimet kannattaa tehdä pöydällä ja koiraa muutenkin nostetaan silloin tällöin pöydälle ja katsotaan esim hampaat. Näin koira tottuu pöydällä käsittelyyn ja eläinlääkärikäynnit ja mahdollinen näyttelyssä pöydällä tutkiminen on helpompaa. KASVATUS Vähin, mitä koiralta vaaditaan on asiallinen kotikasvatus. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet ovat hyvin vaativia uudelle koiranomistajalle. Tämä aika edellyttää lähes täydellistä keskittymistä pentuun. On niin paljon helpompaa olla välittämättä pienistä huonoista käyttäytymisistä, tai olla viemättä pentu ajoissa ulos tarpeitaan suorittamaan. Nämä laiminlyönnit saattavat myöhemmin kostautua vakavina ongelmina. Koira kasvatetaan lempeydellä ja ystävällisyydellä. Sille on näytettävä, että siitä pidetään. Puhu pennulle paljon ja opeta se kuuntelemaan. Käytä apuna äänensävyä, ei voimakkuutta. Koiraa ei saa käsitellä liian lujin käsin. Se on herkkätuntoinen ja oppii parhaiten, kun sitä kohdellaan ystävänä ja perheenjäsenenä. Pentu on kuin lapsi, mutta älkää kuvitelko sille ihmisen ominaisuuksia. Sen käyttäytyminen pohjautuu vaistoihin ja vietteihin. Teistä riippuu, millainen yksilö siitä kasvaa. Missään tilanteessa koiraa ei saa härnätä eikä ärsyttää! Teillä on aina kaikissa tilanteissa vastuu koirastanne! Johdonmukaisuus on koirankasvatuksen tärkeimpiä asioita. Se, mikä on kiellettyä, on kiellettyä jo silloin, kun pentu tulee taloon. Kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja sääntöjä. Koira ei saa missään tilanteessa olla se, joka määrää. Olkaa oikeudenmukaisia koirallenne. Opeta pennulle heti kieltosana EI. Kun pentu tekee jotakin kiellettyä asiaa, sano sille rauhallisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi EI ja ohjaa se sallittuihin puuhiin ja kehu sitä. Pentu ei saa pureksia ihmisten vaatteita, käsiä eikä jalkoja. Se ei myöskään edes iloissaan saa hyppiä ihmistä vasten vaan me kumarrumme alas pientä pentua kohti. Jos pentu pureksii huonekalun jalkaa tai muuta kiellettyä, sitä kielletään ja annetaan sille luvallista purtavaa, esimerkiksi sen oma lelu. Kielto pitää tapahtua juuri sillä hetkellä kun pentu tekee tuhmuutta. Jälkikäteen se on täysin hyödytöntä, sillä koira ei ymmärrä sitä. Koiraa opetetaan parhaiten kiittämällä ja kehumalla. Jos opetatte koiraanne kehumalla, teillä tulee olemaan koira,
  • 7. joka iloisesti ja palvelunhaluisesti tottelee; jos sen sijaan turvaudutte alituiseen kieltämiseen ja torumiseen, siitä tulee nujerrettu ja masentunut kanssakumppani. Ensimmäisinä päivinä käytätte pennun nimeä toistamiseen aina tilaisuuden tullen, aina ystävällisessä mielessä, ei koskaan kiellon yhteydessä. Nimeä käytetään: - pentua kutsuttaessa - pennun tullessa luoksenne - antaessanne namupalan - hyväillessänne pentua - pennun hyväillessä teitä - ruokaa annettaessa Näin pentu oppii ikioman nimensä. Kun se hetki tulee, että pentu heti reagoi hännänheilutuksella ja tarkkaavaisella katseella, silloin tiedätte saavuttaneenne tämän tärkeän päämäärän. Pentua kutsuttaessa käytetään alussa vain sen nimi, jotta se oppii ja sen tultua luoksenne puhutaan sille aina kehuvassa sävyssä ja muutenkin kiitetään hyväilyillä. Alussa on oltava hyvin kärsivällinen, koska pentu ei vielä tiedä mitä totteleminen on. Pennun perään ei saa lähteä juoksemaan, mieluummin vastakkaiseen suuntaan, muuten siitä kehittyy hauska leikki, joka ei olekaan hauskaa silloin, kun pentu pitäisi saada kiinni. Koiran tullessa luoksenne sitä ei saa koskaan torua, vaikka se olisi ollut karkuteillä. On tärkeää että pentu totutetaan vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Se pitää totuttaa uusiin asioihin, hälyyn, meluun ja liikenteeseen jne. Pentuna koira on oppivaisimmillaan. Omasta kekseliäisyydestäsi riippuu, mitä ja miten pentusi oppii. Tärkeää on totuttaa se hoitotoimiin ja kosketteluun. Leikin ohessa sille voidaan opettaa luoksetuleminen ja taluttimessa kulkeminen. Täsmälliset harjoitukset voidaan aloittaa noin vuoden iässä. Monilla paikkakunnilla järjestetään koulutustilaisuuksia. Niissä koira tottuu lajitovereihinsa ja omistaja saa hyödyllisiä vihjeitä koiransa koulutuksesta. Muista aina palkita pentu, kun se on tehnyt oikein jonkun asian, runsaat kehumiset ja hyväily, joskus makupala. Rankaisu on keinona paljon vaarallisempi. Lyömällä koiraa osoitat itsellesi ja muille, että olet epäonnistunut sen kasvatuksessa. Kun keinot loppuu, alkaa väkivalta. SINULLA ON VASTUU KOIRASI HYVINVOINNISTA. HUOLEHTIMALLA, ETTÄ SILLÄ ON HYVÄ OLLA SEN ELÄMÄN JOKAISENA PÄIVÄNÄ, OSOITAT OLEVASI SEN KIINTYMYKSEN ARVOINEN. Ja muistathan, että pentu on ollut perheenjäsenemme yli kahden kuukauden ajan. Toivomme siis saavamme siitä kuulumisia aika ajoin!
  • 8. Koiran ruokinta Aterioiden lukumäärää tärkeämpää on päivittäisen ravinnon määrä ja koostumus. Ravinnon määrästä on vaikea antaa tarkkoja ohjeita, koska ravinnontarve on yksilöllistä. Pentukoira ruokitaan kolmesti päivässä ja noin 4 kk:den iässä voidaan siirtyä kahteen kertaan. Koira on luonnostaan sekaravinnonsyöjä. Koira pärjää siis kasvisravinnollakin, mutta eläinperäisiin raaka-aineisiin perustuva ruokinta on ehdottomasti suositeltavampaa. Koirat eivät kuitenkaan syö raakoja vihanneksia tai kasviksia, sillä ne eivät sula koiran suolistossa Terveellinen koiran ruokinta perustuu koiran ruuansulatuksen erityispiirteisiin. Koiraeläimet ovat ensisijaisesti lihansyöjiä, ja niiden ruuansulatuskanava on lyhyt verrattuna sekasyöjiin. Koiran ruuansulatuskanava on myös tilavuudeltaan pieni, mikä tarkoittaa että koiran tulisi saada korkeaenergistä ruokaa, jotta ruuan päiväannos ei olisi kooltaan liian suuri. Koiran ruuansulatus perustuu entsyymien toimintaan ja ravinteiden imeytyminen tapahtuu pääasiassa ohutsuolessa. Paksusuolessa ravintomassasta imeytyy elimistöön enää lähinnä nestettä. Koiran hampaisto on erikoistunut ruuan paloittelemiseen, ei hienontamiseen, toisin kuin kasvissyöjillä. Jos koiralle antaa pureskeltavaksi porkkanan, se nielee sen isoina paloina eikä hyödy ravitsemuksellisesti mitenkään, sillä kasvisten soluseinämät tulisi rikkoa joko mekaanisesti tai kypsentämällä, ennen kuin koira hyötyisi kasvin ravintoarvosta jotenkin. Porkkanat eivät hienonnettunakaan riittäisi koiran ravinnontarvetta tyydyttämään, sillä koiran täytyy saada ravinnostaan myös rasvoja ja hyvälaatuista proteiinia. Aikuinen koira pystyy käyttämään energiakseen tärkkelystä melko tehokkaasti, mutta koiran ravinnon ensisijaisena energianlähteenä tulisi olla rasva. Proteiini taas toimii kudosten rakennusaineena ja auttaa soluja uusiutumaan. Ruokinnassa monia tapoja Koiranruokinnassa on monia eri tapoja, ja ruokinta-asiat aiheuttavat koiramaailmassa paljon keskustelua. Koira voidaan ruokkia monin eri tavoin, joko pelkillä teollisilla valmisruuilla tai ns. kotiruokinnalla. Koiran ulosteen laatu kertoo paljon sen ruokinnan onnistumisesta. Koirat ovat yksilöitä, joten omistajan täytyy osata havainnoida kuinka koira voi. Joissain tapauksissa heikkolaatuinen ruokinta voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä, vastustuskyvyn laskua ja myös lisääntymisvaikeuksia. Hammaskiven muodostumisen ehkäisemiseksi on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että koira saa säännöllisesti riittävän karkearakenteista, pureskelua vaativaa syötävää. Ravinnon koostumuksesta ja määrästä voi neuvotella myös eläinlääkärin kanssa esimerkiksi rokotuskäynneillä. Maittavaa ja täyttävää ruokaa Ruuan maittavuus on tärkeää, sillä koskemattomassa kupissa ruuan ravintoarvo on nolla. Koiran ravinnon tulee myös olla täyttävää, sillä kylläisyyden tunne on miellyttävää myös koiran mielestä. Koiran tulevan elämän kannalta tärkeää on myös keskittyä oikeaan ruokintaan sen kasvuaikana. Rodusta riippuen se tarkoittaa noin vuotta tai puoltatoista vuotta. Koirille monipuolisia ravintoaineita
  • 9. Koirat tarvitsevat ravinnossaan samoja ravintoaineita kuin ihminenkin. Niitä ovat valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet, vitamiinit sekä vesi. Kotiruuan koostumus vaihtelee paljon, mutta yleensä tarvitaan sekä kivennäis- että vitamiinitasapainotusta varsinkin pentua ruokittaessa. Koirille on saatavana useita valmiita kivennäis- ja vitamiinivalmisteita, joita voidaan lisätä ruokaan. Määrät ja suhteet pitää itse laskea ravintotaulukoiden ja kotiruokaan käytettyjen aineiden koostumuksen perusteella. Sopivia kotiruoka-aineksia Koiran herkku on liha. Se kuuluu sen luonnolliseen ruokavalioon. Liha voi olla joko raakaa tai kypsennettyä, sillä ravintoarvo niissä on likipitäen sama. Ruokavalioksi sopii myös kana, kala ja sisäelimet eli maksa ja munuaiset. Näiden lisäksi sopivia kotiruoka-aineksia maitotuotteista ovat piimä, kermaviili, maustamaton jugurtti, maitorahka, raejuusto ja kananmuna. Muina tuotteina voivat olla kananmunat, vihannekset, osa kypsennettynä sekä hyvin kypsennetyt viljatuotteet. Tarkkuutta vitamiinien antamiseen Teolliset koiranruuat, kuivamuonat ja säilykkeet ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisten koirien ravitsemuksessa. Tarjolla on runsaasti tuotteita, jotka on räätälöity koiran elämänkaaren eri vaiheisiin. Luotettavat valmistajat antavat tarkat tiedot tuotteistaan. Valveutuneen koiranomistajan on syytä kysyä myyjältä lisätietoja, jos pakkausmerkinnät ovat puutteelliset. Jos pentu saa ravinnokseen yksinomaan tai lähes yksinomaan teollisia tuotteita, ei lisävitamiineja tai -kivennäisaineita tarvita. Ne saattavat jopa haitata pennun kasvua. Käytännön ruokintaKäytännön ruokintaKäytännön ruokintaKäytännön ruokinta Pennut ovat kasvattajan luona syöneet monipuolisesti. Ne ovat saaneet kaikki viljoja (ei ruista) puuron muodossa, raakaa lihaa, kalaa, sisäelimiä, hapanmaitotuotteita sekä Jahti-Vahti- (ja Royal Canin) penturuokaa. Ruokinnan rungoksi voi ottaa esim edellä mainitun kuivamuonan, jonka lisäksi annetaan edellä mainittuja ruokia. Penturuokaa annetaan koko kasvuajan, noin 8-9 kuukauden ikään asti. Sen jälkeen voi siirtyä aikuisille tarkoitettuun ruokaan. Kuivamuonassa on kaikki pennun tarvitsemat vitamiinit. Jos kokemus ja tietotaito riittää raakaruokintaan, se on luonnollisin tapa ruokkia koira. Ruuan määrää on vaikea arvioida, mutta sitä annetaan sen verran, kun pentu kerrallaan jaksaa syödä. Koiralla ei pidetä ruokaa tarjolla koko ajan, vaan kuppi nostetaan noin 5 min sen antamisen jälkeen, oli se syöty tai ei. Ja seuraavaksi ruokaa tarjotaan seuraavalla ruokintakerralla. Palkkaamiseen ja koulutukseen käytetyt namipalat lasketaan päivittäiseen ravintomäärään. Ne ovat myös ruokaa! Koiran sopiva kunto on sellainen, että kylkiluut tuntuvat kylkinahan alla, mutta ne eivät saa näkyä. Lihavan koiran riski sairastua moniin eri vaivoihin on moninkertainen verrattuna normaalikuntoiseen koiraan.
  • 10. Lihava koira on aina omistajan syytä. Se ei itse pysty valitsemaan, mitä se syö! Sinulla on vastuu koirasi pitämiseen terveenä! Ylipainoinen koira altistuu diabetekselle, iho-ongelmille, kasvaimille, nivel- ja selkävioille, sydän- ja hengitystieongelmille sekä maksantoimintahäiriöille. Nämä ovat yleisimmät koiran ylipainoon kytkeytyvät ongelmat. Erään arvion mukaan noin neljäsosa omistamistamme koirista on liian lihavia. Hellittelemme ja annamme kenties herkkuja sen varjolla, että itsekin niitä syömme, ruokimme koiraa liian tuhdisti sen saamaan liikuntaan verrattuna, koska raukalla tuntuu olevan niin kova nälkä. Tosiasiassa ruualle perso koira tuijottelee sinua ja varsinkin syömisiäsi nälkiintynyt ilme naamallaan, vaikka se saisi kuinka paljon syötävää kuppiinsa. Jotkut mittaavat tunnontarkasti muonapussiin merkityn desimäärän per koirakilo, vaikka koira olisi selkeästi ylipainoinen. Koiranruokien valmistajien antamat suositukset päiväannoksiksi ovat tosissaan suosituksia, viitteitä, jotka eivät ole tarkoitettu orjallisesti noudatettaviksi. Koirat ovat yksilöitä myös aineenvaihduntansa suhteen. Toisilla herkempi stressitaso verottaa kaloreita ja koira pysyy hoikkana vaikka kuinka tuplaisi annoksia, toisilla ruuan imeytyminen ei ole yhtä täydellistä kuin keskivertokoiralla ja koira pysyy hoikkana samalla annoksella kuin samanpainoinen kaverikoira lihoo viikossa vyötärön umpeen. Kaikkein paras mittari koirasi sopivasta ravinnonsaannista on koira itse. On huomattu, että tietyt rodut lihovat helpommin kuin toiset. Riskiryhmään kuuluvat mm. Beaglet ja labradorit ja ylipäätään rodut, joiden ulkomuodossa suositaan massavaa ja tankkimaisen ulkomuodon omaavia yksilöitä. Eläinlääkärille tuodut ylipainoiset koirat kärsivät eniten tuki- ja liikuntaelinten ongelmista, sydänsairauksista ja diabeteksesta. Usein ongelmat alkavat jo pentuiässä. Pentuaikana elimistön rasvasolut lisääntyvät aikuisiän tasolle. Lihavan yksilön rasvasolut ovat kookkaampia kuin hoikemman yksilön. Laihtuminen kutistaa rasvasolut, mutta niiden määrä ei pienene. Jos koiraa pentuna syötetään liian pullukaksi, kasvaa myös rasvasolujen määrä yli normaalin. Yksilö, jolle on muodostunut epänormaalin runsas rasvasoluvarasto, tulee kärsimään paino-ongelmista läpi koko koiranelämänsä. Liikalihavuus heikentää eläimen terveyttä, huonontaa elämänlaatua ja lyhentää elinikää. Alussa mainittujen vaivojen lisäksi ylipaino heikentää elimistön lämmönsäätelykykyä, haittaa koiran liikkumista ja aiheuttaa kasvaneen nukutusriskin, jos koiraa täytyy syystä tai toisesta operoida. 20%.n ylipainoon tulisi omistajan tai eläinlääkärin jo reagoida. 25%.n liikapaino on koiralle jo todellinen rasite. Koiralle hyvä ja terveellinen paino on näkyvissä parhaiten koiran muotoa tutkimalla. Kun koirasi seisoo normaaliasennossa ja katsot sitä suoraan ylhäältä päin, tulisi vyötärön olla kehossa kapein kohta. Sormilla tunnustelemalla tulisi kylkiluiden ja selkärangan tuntua lihasten alta, muttei selkeästi näkyä. Koiran lihomisen ennaltaehkäisyssä ja koiran laihduttamisessa on kaikkein tärkeintä kyetä vastustamaan anelevia nappisilmiä, jotka tuijottavat herkeämättä jokaista ylimääräistä ruokapalaa.
  • 11. Jos koira liikkuu reippaasti ja saa sen kuluttamaan energiaan nähden sopivan määrän ruokaa eikä ylimääräisiä nameja, ei ole mitään syytä miksi koirasta tulisi lihava, tai miksi se pysyisi sellaisena. Jos omistaja huomaa muutosta pulleampaan päin, on liikuntaa lisättävä ja ruoka-annosta tiukennettava. Laihdutuksessa, aivan kuten ihmisilläkään, poppakonsteja ei ole. Vähemmän energiaa suusta alas ja enemmän energiankulutusta eli liikuntaa. Koiraruuan raakaKoiraruuan raakaKoiraruuan raakaKoiraruuan raaka----aineet ja sulavuusaineet ja sulavuusaineet ja sulavuusaineet ja sulavuus • Raaka-aineiden laadun ja koostumuksen tuntemus on onnistuneen koiranruokinnan edellytys • Lähes poikkeuksetta ruokaan on tehtävä kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinilisäyksiä • Tässä suhteessa asiantuntijoiden suunnittelemat, hyvälaatuiset valmisruuat on turvallinen vaihtoehto • Koiran ruuan eläinperäinen valkuainen sulaa koiran suolistossa hyvin • Eläinperäisistä valkuaislähteistä lihan, sisäelinten ja maitovalkuaisen keskimääräinen sulavuus on hyvin korkea, edellyttäen että ne ovat tuoreita eikä niitä ole voimakkaasti käsitelty esimerkiksi kuumentamalla • Näiden raaka-aineiden sulatus tapahtuu pääasiassa ohutsuolessa • Liha • Sulavuus • Eri eläinlajeista saatava liha on sulavuudeltaan samaa luokkaa, ainoastaan hevosenlihan sulavuus on jonkin verran heikompi • Jauhatus saattaa heikentää lihan sulavuutta, koska se viipyy vähemmän aikaa ruuansulatuskanavassa • Rasva • Lihan rasvapitoisuudet vaihtelevat eri eläinlajin, teuraseläimen iän ja ruhonosien mukaan • Kanan-, hevosen- ja kaniininliha on vähärasvaisempaa • Vanhat teuraseläimet ovat rasvaisempia • Rinta-, niska-, kylkipalat ovat rasvaisimpia ruhonosia • Valkuainen • Lihan raakavalkuaispitoisuus on korkea, 60% kuiva-aineesta, samoin sen biologinen arvo (noin 75 %) • Valkuaisen laatua heikentävät metioiniinin, haaraketjuisten aminohappojen ja fenyylialaniinin alhainen pitoisuus • Kivennäiset • Kalsiumin, natriumin, jodin, kuparin, mangaanin sekä A- ja D-vitamiinin määrät ovat liian alhaisia • Ca 10 mg/100g • Ca:P väärä, lihassa fosforia 20-30 kertaa enemmän kuin kalsiumia • Kananlihan rauta- ja kuparipitoisuudet alhaisia • Naudanliha yleisimpien allergian aiheuttajien joukossa • Maksa ja munuaiset • Ovat hyvin sulavia, valkuaispitoisuudeltaan lihan veroisia ja vähärasvaisia • Sulavuus • Ravintoaineiden kokonaissulavuus ja valkuaisen sulavuus molemmat noin 95 % • Kivennäiset ja vitamiinit • Maksassa runsaasti rautaa, kuparia, biotiinia, B- ja A-vitamiinia, Ca alhainen • Maksan liiallinen ja yksipuolinen käyttö voi johtaa A-vitamiinin ja kuparin yliannostukseen, etenkin pennuilla
  • 12. • Terveysvaikutukset • Sekä yli- että aliannostus aiheuttavat erilaisia ihon ja turkin ongelmia • Maksa sisältää myös 2 % huonosti ohutsuolessa sulavaa glykogeenia • Glykogeeni fermentoituu paksusuolessa, joten suuret kerta-annokset voivat aiheuttaa ripulia • Maksa vapauttaa myös histamiinia, voi aiheuttaa allergisia oireita
  • 13. Koiralle vaKoiralle vaKoiralle vaKoiralle vaaralliset ruokaaralliset ruokaaralliset ruokaaralliset ruoka----aineetaineetaineetaineet (jo suhteellisen pieninä annoksina hengenvaarallisia): · Xylitoli. Aiheuttaa vaarallisen verensokerin laskun, johtaa shokkiin ja pahimmillaan koiran kuolemaan. Ensiapuna sokerin (mieluiten hunajan tai glukoosin) antaminen koiralle (hierotaan suun limakalvoille) Sokerin annostus on: yksi ruokalusikallinen viittä painokiloa kohti puolen tunnin välein, jotta verensokeri saadaan normaaliksi. Tätä jatketaan niin kauan että oireet häviävät · Suklaa. Erityisesti tumma suklaa. Sisältää teobromiinia mikä aiheuttaa rytmihäiriöitä, sydämen tykytystä ja sydämen pysähdyksen. Suklaamyrkytyksen saanut koira on syytä viedä eläinlääkäriin ja jos suklaan syömisestä on kulunut vähän aikaa: koira kannattaa oksennuttaa. · Nikotiini. Koira saattaa saada nikotiinimyrkytyksen tupakkatuotteita pureskelemalla. Aluksi nikotiini kiihottaa keskushermostoa, mutta myöhemmin hermosto lamaantuu. Hengityslihaksiston ja hengityskeskuksen lamaantuminen aiheuttaa kuoleman. Hengenvaarallinen nikotiiniannos koiralle on 20-100mg. HUOM!! Tupakka-askin kyljessä ilmoitetut nikotiinimäärät kertovat saadun nikotiiniannoksen tupakkaa polttaessa, syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi. Kiireellisesti lääkäriin ja jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennutus. · Alkoholi. Koirat eivät siedä alkoholia samoin kuin ihmiset. Ne saavat alkoholimyrkytyksen jo suhteellisen pienistä alkoholimääristä. Älä juota koiralle alkoholia ja huolehdi etteivät muutkaan pääse sitä tekemään! Jos koira on kuitenkin juonut alkoholia, seuraa sen vointia, oksennuta jos juomisesta on kulunut vain hetki ja vie koira tarvittaessa lääkäriin. · Suola. Nostaa verenpainetta ja suuret kerta-annokset voivat johtaa kuolemaan (huom: myös ihmisellä). Hyvin pieninä pitoisuuksina hyödyllinen (suolaa ei kuitenkaan tarvitse lisätä koiran ruokaan). Yleensä koira oksentaa itse syötyään liikaa suolaa. Paljon suolaa saaneen koiran munuaiset tarvitsevat hoitoa eli koira pitää viedä lääkäriin. · Rotanmyrkky. Voi joutua koiran elimistöön kuolleista jyrsijöistä tai niille jätetyistä pyydyksistä. Valitettavasti jotkut myös levittävät myrkytettyjä ruokia maastoon. Erittäin vaarallinen myrkky! Ensiapuna K-vitamiini. Lisäksi koira on vietävä välittömästi eläinlääkäriin. Koiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruokaKoiralle haitalliset ruoka----aineaineaineaineetetetet tai aineet joiden sopivuudesta on erilaisia käsityksiä: · Kofeiini. (kahvi, tee, kolajuomat yms). "Keskimäärin 170 ml kupillinen suodatinkahvia sisältää kofeiinia 100 - 150 mg, pikakahvi 60 - 80 mg ja tee 40 - 100 mg... Koira on herkkä kofeiinille, ja sille voidaan saada myrkytystila, vakavakin, aikaiseksi - mutta yo. arvoja suuremmilla annoksilla. Erään lähteen mukaan 75 mg/kg aiheuttaa myrkytyksen, mutta tuo raja vaihtelee lähteittäin." Tarkoittaa myrykytysrajana kupillista kahvia 2 kiloiselle. Muuntuu elimistössä teofylliiniksi (sama aine miksi suklaan teobromiini muuttuu), teofylliini näkyy doping testeissä. Pienten määrien kanssa ongelmaa tuskin tulee, mutta kofeiinia on syytä välttää koiran kanssa. Kisaava koira voi jäädä kiinni dopingista nautittuaan kofeiinipitoisia juomia tms. · Rusinat/viinirypäleet. Näiden on todettu joissain tutkimuksissa aiheuttavan koirille munuaisvaurioita ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mikä ainesosa aiheuttaa ongelmia (mahdollisesti ainakin osasyynä viinirypäleiden kasvatuksessa käytetyt torjunta-aineet) eikä myöskään ole tarkkaan määritelty haitallisen määrän rajaa. Vaikka tutkimustulokset eivät ole varmoja on tuskin syytä syöttää koiralle rusinoita tai viinirypäleitä. Jos koira on näitä nauttinut, niin koiran vointia tulee tarkkailla. · Sipuli. Sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka vahingoittavat koiralla veren punasoluja ja voi aiheuttaa anemiaa. (Lähinnä ongelmat siis pidempi aikaisessa käytössä ja suuremmissa määrissä)
  • 14. Huom! Valkosipulia voi antaa mutta muut sipulit on parempi unohtaa. Joidenkin lähteiden mukaan myös valkosipuli aiheuttaisi suurina määrinä anemiaa mutta kyse on luultavimmin aivan käsittämättömistä määristä eli jos ja kun sipuleita ei syötä kilotolkulla niin vaara on luultavimmin pieni. Sipulia toisaalta tuskin on syytä koiran ruokaan lisätä (ruuantähteissä jos on, niin olen ainakin itse antanut surutta) mutta valkosipulista voi olla hyötyä immuniteetin kannalta ja esimerkiksi punkkien torjunnassa. Tällöin valkosipulia voi syöttää 1kynsi/1tl valkosipulirouhetta per 10kg kuuriluontoisesti. · Avokado. Sisältää ainetta, joka vahingoittaa sydänlihasta. Kyse ei ole pelkästään lehdistä tai siemenistä, vaan koko hedelmästä. Haitallisen määrän rajaa ei tiedetä. Myöskään avokadoa tuskin on tarpeen koiralle syöttää. Jos koira on avokadoa kuitenkin saanut, sen vointia pitää seurata. · Pullataikina. Sen sisältämä hiiva alkaa käydä joutuessaan koiran vatsalaukkuun ja synnyttää siten alkoholia mikä on koirille myrkky. Jos taikinan syönnistä on vähän aikaa ja sitä on syöty runsaasti, oksennuttaisin koiran. Jos taas taikinan syönnistä on aikaa niin tarkkailisin koiran vointia. · Raaka makean veden kala. Sisäloisvaara. Raakaa merikalaa voi syöttää, mutta raakaa makean veden kalaa pitäisi kypsentää.Tarkennusta aiempaan: "Leveän heisimadon (Diphyllobothrium latum) voi saada ainoastaan raa'asta järvikalasta, mutta kypsentäminen tai pakastaminen tappaa sen, sillä se ei kestä alle -10 tai yli 55 asteen lämpötiloja. Järvikaloista ahven, hauki, made ja kiiski ovat riskialttiimpia. Tiettävästi lahnassa ja lohessa ei lapamatoa ole. Merikalasta lapamatoa ei voi saada, sillä suolainen vesi estää loisen kehityksen. " Merikalan suhteen kannattaa muistaa sekin, että Itämeren suolaisuus on matala, ja jokien suissa puhutaan makeasta vedestä! Evira kertoo lapamadon tuhoamisesta seuraavaa: • Mädin pakastaminen -10 C 3 vuorokautta tai -18 C 24 tuntia tuhoaa toukan. • Kalan jäädyttäminen tai pakastaminen -18 C:ssa: 1 kg:n kala 8 tunnin ajan ja 4–5 kg:n kala 24 tunnin ajan. C:ssa tai sitä kylmemmässä. • Tuotteet ja jalosteet, jotka on tarkoitettu syötäväksi kuumentamatta, tulee jäädyttää tai pakastaa vähintään 24 tunnin ajaksi -20 C:seen noin viiden minuutin ajaksi (pannulla paistettaessa 700 g:n kalapala noin 10 minuuttia).• Kalan kuumentaminen +56 • Kalan lämminsavustaminen kypsäksi läpikotaisin. Pinaatti, punajuuri ja raparperi. Sisältävät oksaalihappoa mikä sitoo kalsiumia. Näiden kanssa koiran pitäisi saada jotain kalsium pitoista ruokaa samalla jottei kalsiumia imeytyisi koiran luustosta. Lisäksi näitä ei kannata syöttää kovin usein jottei koiran kalsiumin saanti estyisi. Satunnaisesti, pieninä määrinä ja maitotuotteen kera ok. · Maksa. Suurina annoksina tai usein (sisältää paljon a-vitamiinia, joka rasvaliukoisena kertyy elimistöön. Oireina ovat yleensä pahoinvointi, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen ja lihasten toimintahäiriö. Pitkäaikaisessa, useista viikoista vuoteen, kestävä noin 10-kertainen yliannostus voi johtaa krooniseen A-vitamiinimyrkytykseen. Koirat ja ketut kykenenvät kuitenkin erittämään jopa 60 % saamastaan A-vitamiinista virtsaan, joka on ilmeisesti yksi syy, miksi koirilla veren A-vitamiinipotoisuudet voivat olla erittäin korkeita, eivätkä ne silti saa helposti yliannostusoireita (Schweigert et al. 1991). Koirat sietävät jopa 50- kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita (NRC 1985, Golby et al. 1996). " Maksaa on vaikea syöttää niin paljon ja niin usein, että saataisiin yliannostus aikaiseksi! · Tomaatti, munakoiso yms koisokasvit. Joidenkin lähteiden mukaan myrkyllisiä. Myrkyn vaikutusmekanismia en tiedä. Ainakin Yuki reagoi selvästi munakoisoon (voi pahoin) eli itse en uskalla koisokasveja enää syöttää (munakoisoa syötin vahingossa kun en tiennyt sen olevan vaarallista). Tomaatti on ilmeisesti lievempi mutta sitäkään ei suositella syötettäväksi. · Raa'at juurekset. Sellaisenaan, suurina palasina (tai suurina määrinä). Voivat tukkia koiran suoliston. Höyrystettyinä, keitettyinä tai raastettuina (tai soseutettuina) voi antaa.
  • 15. · Maito. Suuri osa koirista on laktoosi-intolerantikkoja, siksi maitoa (tai kermaa) ei ole syytä antaa koiralla. Sen sijaan hapanmaitotuotteet (esim. piimä, viili, kermaviili) sopivat yleensä hyvin. Hapanmaitotuotteet voivat myös rauhoittaa kipeää vatsaa · Kypsät luut. Kypsentäminen muuttaa luun rakennetta siten että siitä irtoaa purtaessa teräviä säikeitä jotka voivat sitten rikkoa koiran suolistoa. Raaoista luista säikeitä ei pitäisi irrota. · Sokeri. Koiralle tarpeeton. Nostaa verensokeria mikä voi pitkällä tähtäimellä johtaa diabeteksen puhkeamiseen ja sokeutumiseen · Lisäksi useat kasvit (huonekasvit, puutarhakasvit, luonnonkasvit, myös osa sienistä jotka eivät varsinaisia kasveja ole), lääkkeet(mm. ihmisten särkylääkkeet) ja muut kemikaalit (mm. erilaiset pesuaineet) voivat olla koirille myrkyllisiä. Mitä tehdä jos koira on syönyt jotain vaarallista? · Jos syömisestä on kulunut vähän aikaa: oksennuta koira 1tl suolaa kymmentä painokiloa kohti (huom! suolan määrää ei saa lisätä!) Ja jos koira ei oksenna ÄLÄ anna sille lisää suolaa. Syövyttäviä aineita tai teräviä asioita syönyttä koiraa EI saa oksennuttaa. · Maitotuotteet neutraloivat joitakin myrkkyjä. · Lääkehiili imee itseensä myrkkyjä ja estää siten myrkkyjen imeytymistä. (annostus koiran koosta riippuen) · Teräviä asioita syöneelle koiralle tulee syöttää ensi avuksi tankoparsaa. Koira ei pysty sulattamaan sitä vaan parsan kuidut kietoutuvat terävän asian ympärille ja suojaavat siten suolistoa. Koiran lääkekaapissa olisikin aina hyvä olla purkillinen parsaa. · Ensiavun jälkeen soita aina eläinlääkärille. Samoin epävarmoissa tapauksissa. Jos koiralla on selviä myrkytyksen oireita VIE se lääkäriin.
  • 16. Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen Pennun koulutus aloitetaan sosiaalistamisen ja tapakasvatuksen muodossa jo muutaman päivän kuluttua sen saapumisesta uuteen kotiin. Samalla luodaan pohja omistajan ja koiran väliselle luottamukselliselle suhteelle, joka kestää läpi koiran elämän. PENTU ALLE 3 KK - TÄSSÄ VAIHEESSA SINUN TÄRKEIN TEHTÄVÄSI ON SOSIAALISTAA KOIRA HYVIN! - TEE JOKA PÄIVÄ JOTAIN SOSIAALISTAMISEN HYVÄKSI! Parasta aikaa siihen on nimittäin vain 12 viikon ikään asti. Kun pentu tulee kotiin, laajenna sen reviiriä vähitellen päivien kuluessa. Älä kutsu vieraita sitä katsomaan ensimmäisinä päivinä. Katso, että pentu on valmis uusiin seikkailuihin, eli käyttäytyy rentoutuneesti, ennen kuin viet sitä uusiin tilanteisiin. 11-viikkoiseksi asti pentu elää ns. "pelkokautta", jolloin se suhtautuu ympäristöönsä varovaisesti. Tässä vaiheessa on tärkeää antaa koiran edetä omaa tahtiaan eikä altistaa sitä liian jännittäville uusille asioille. Pennun itseluottamuksen kehittymisen kannalta on tärkeää, että se selviytyy "voittajana" eteen tulevista tilanteista. Kehu ja innosta pentua aina kun se voittaa pelkonsa ja selviytyy jostakin sille pelottavasta asiasta. Älä koskaan anna pennun huomata esim. äänensävystäsi, että olet itse epävarma. On parempi toimia vaikka reilusti pieleen kuin epäröidä pennun läsnäollessa. 12 viikon ikään mennessä koira oppii sosiaaliseksi yhteiskunnan jäseneksi! Tällöin sitä on kasvatettava johdonmukaisesti ja sille on annettava monivirikkeinen kasvuympäristö. Myöhemmin tapahtuva sosiaalistaminen ei ole enää yhtä tehokasta. Kutsu itsesi pennun kanssa kylään erilaisten tuttavien luo. Ole kylässä niin kauan, että pentu rauhoittuu siellä (lakkaa tutkimasta ja asettuu esim. makaamaan/nukkumaan). Älä anna lasten riehua pentusi kanssa. Älä rankaise ihmisiä vasten hyppivää koiraa, vaan estä se rauhallisesti pitämällä kiinni esim. kaulapannasta. Pyydä ihmisiä rapsuttelemaan koiraa, kun se on kauniisti kaikki neljä jalkaa maassa. Vieraat voivat itsekin pidellä koiraa alhaalla ja samalla rauhallisesti rapsutella sitä rinnasta. Jos koira villiintyy ihmisten huomiosta, pyydä vieraita olemaan kokonaan tervehtimättä koiraa sisääntullessaan. Yritä aina tehdä vieraiden tulosta mahdollisimman rauhallinen tilanne (rauhalliset äänensävyt ym.). Jos tilanteista kuitenkin muodostuu kovin riehakkaita, on parasta ottaa tavaksi pistää pentu toiseen huoneeseen, kunnes vieraat ovat päässeet sisään ja alkutohinat ohi. Vie pentu usein kaupunkiin, jos asut "maalla". Mene ensin rauhallisempiin paikkoihin, joissa voit totuttaa pennun kulkemaan esim. erilaissa rakennuksissa (pysäköintihallit, hiljaiset ostoskeskukset, rappukäytävät, hissit). Kun pentu käyttäytyy itsevarmasti näissä olosuhteissa, voit viedä sen meluisampiin paikkoihin (maantien varteen, asemille, ym. paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä). Odota, että pentu rentoutuu aina ennenkuin lähdet pois uudesta tilanteesta. Opeta pentu ohittamaan kadulla vastaantulevat koirat kiinnittämättä niihin huomiota. Tässä tarvitaan tilanteesta riippuen kahta eri toimintatapaa : 1) Ehdollista pentusi siihen, että kadulla vastaantulevat koirat ovat mukava asia (= älä hermostu äläkä nyi hihnasta tms.), mutta niiden lähestyessä kuuluu ottaa kontakti omistajaan. Tämä tapahtuu seuraavasti: Kun vieras koira on pentusi sen havaitessa niin kaukana, että pentu vain katsoo sitä, eikä vielä reagoi haukkumalla tms., kiinnitä pennun huomio välittömästi itseesi kutsumalla/kielellä naksuttamalla tms. positiivisella keinolla, pidä kontaktia pieni hetki yllä, kehu ja palkitse makupalalla (tai lelulla). Valitse sen jälkeen tarvittaessa kiertotie, jotta pääset toisen koiran ohi riittävän kaukaa, tai vaihda tarpeen vaatiessa tyynesti kävelysuuntaa. Pennun edistyessä voit ohittaa koiria pikkuhiljaa lähempää.
  • 17. 2) Jos joudut niin lähelle toista koiraa, että pentusi alkaa haukkua sille, mene kyykkyyn oman pentusi ja vieraan koiran väliin katkaisemaan näköyhteys. Vaadi pentua kiinnittämään huomionsa sinuun. Kehu innostavasti ja palkitse, kun pentu hiljenee ja se ottaa hetkeksikin kontaktia. Jos joudut "ahtaaseen" paikkaan ja tiedät, ettei pentusi vielä osaa käyttäytyä toisen koiran tullessa vastaan, voit ennakoida katkaisemalla näköyhteyden jo valmiiksi ja pitämällä pentuun kontaktia esim. makupalojen avulla, kunnes toinen koira on päässyt ohi. Ellei pentusi välitä makupaloista, voit ensimmäisillä harjoituskerroilla käyttää esim. litteää, taskuun mahtuvaa pakasterasiaa, jossa on osa koiran ruoka-annoksesta. Tämä toimii yleensä kaikilla pennuilla. Totuta pentu siihen, että myös vieraat ihmiset ulkoiluttavat sitä. Näin se oppii käyttäytymään luontevasti erilaisten ihmisten seurassa. Jos pentu hakee sinulta turvaa jossakin tilanteessa (esim. tulee taaksesi piiloon), sinun on suotava se sille ja suojeltava sitä pelottavalta asialta, vaikkei pennulla oikeasti olisi mitään hätää. Näin välillenne rakentuu luottamus, ja koirasta tulee rauhallinen eri tilanteissa kanssasi, koska se tietää, että sinä suojelet sitä. Et saa kuitenkaan kehua tai lohdutella koiraa näissä tilanteissa. Turvalliset koirakontaktit jonkun sinulle tutun, rauhallisen koiran kanssa ovat suositeltavia. Ota kuitenkin selvää paikkakuntasi parvo-/penikkatauti/kennelyskätilanteesta: Tervekin koira voi olla näiden tautien kantaja ja tartuttaa pentusi! Alle vuoden ikäiset koirat ovat yleensä liian varomattomia pikkupennun (2-5kk) seuraan. Jos kotonasi on ennestään koira, älä anna sen olla pennun kanssa tilanteissa, joissa sen oma käytös on ei-toivottua (esim. suhtautuu vieraisiin ihmisiin tai koiriin varauksellisesti/pelkää ukkosta tms.). Anna pennullesi käskyjä vain silloin, kun pystyt valvomaan niiden toteuttamista! Opeta ensin, vaadi vasta sitten. Kun kiellät koiraasti jostain asiasta, kiellon on aina aiheutettava koirassa reaktio (=lopettaa kielletyn toiminnan). Käytä kieltoja harjoitellessasi aluksi apuna esim. hihnaa/flexiä/pitkää narua (ei nykäisemistä varten, vaan siksi, että voit estää pentua pääsemästä käsiksi "kiellettyyn" asiaan, jos se jostain syystä päättäisi olla tottelematta). Pentua ei saa koskaan nykäistä hihnasta niin, että sen etujalat irtoavat maasta. Aivan pienestä pitäen kannattaa treenata seuraavia asioita: KONTAKTI: Aina ennenkuin annat pennulle jotakin, odota, että se ottaa katsekontaktin. LUOKSETULO: Käytä pennun nimeä aluksi vain todella mukavissa tilanteissa, esim. ruoan antamisen tai leikin yhteydessä. Älä koskaan kutsu pentua, ellet ole varma siitä, että se tulee!! ISTUMINEN: Kun pentu on oppinut istumaan käskystä (ruoan antamisen yhteydessä), opeta se odottamaan paikalla istuen, kun laitat ruokakupin lattialle ja annat luvan syödä. PENTU 3-5 KK Hoitotoimenpiteet: Käytä kaikissa hoitotoimenpiteissä aluksi hyväksesi pennun väsymystä: kun pentu näyttää aikovan nukahtaa, on aika ryhtyä toimeen. Aloita varovasti silitellen ja painellen hoidettavaa kohtaa ja etene sitten varsinaiseen toimenpiteeseen. Keskittymiskyky, rauhoittuminen: Opeta pentu odottamaan ulko-oven edessä rauhallisesti ennen oven avaamista, samoin autossa ennen sieltä poistumista. Totuta pentu odottamaan kytkettynä johonkin: aluksi kotona aivan lähelläsi, poistu harjoitusten edetessä hetkeksi (30 sek. riittää pikkupennulle). Palkitse/palaa koiran luo aina vasta, kun se on istuutunut tai mennyt makuulle eikä ääntele. Älä kuitenkaan vaikeuta liian nopeasti. Opeta pentu rentoutumaan kanssasi (yhdessäolo ei ole aina leikkiä tai paijaamista, vaan vain "olemista"): Rapsuttele pentua rinnasta kunnes se istuu tai menee makuulle (ei nukkumaan). Juttele normaalilla, rauhallisella äänellä, ja käytä koiran rauhoituttua esim. sanaa "odotellaan" tms. Anna
  • 18. pennun olla hetki aivan rauhassa. Lyhytkin aika rauhallisuutta riittää aluksi. Harjoittele ensin kotona, sitten ihmisten ja toisten koirien parissa, esim. koulutuskenttien laidoilla. Jos pentu riehaantuu liikaa leikkiessään esim. toisten koirien (tai ihmisten) kanssa, tai leikki yltyy tappeluksi, vie pentu hetkeksi sivummalle, että se näkee kaikki ja odota että se rauhoittuu. Edes pentu ei saa hyökkäillä toisten kimppuun eikä haukkua toisille koirille. Kiellä sitä, rauhoita ja päästä sitten takaisin leikkimään. Jos pentu tekee mielellään jotain (juoksee esim. pallojen/keppien perässä), älä heittele kovin usein. Heittoleikit ovat myös rasitus kasvavan koiran etuosan nivelille, joten niitä kannattaa senkin takia välttää.
  • 19. Luoksetulo Ehdoton luoksetulo on taito, mikä voi pelastaa koiran hengen. Pennun luoksetulon opetuksessa on syytä pitää mukanaan makupaloja. Pentua houkutellaan luokse, ja aina, kun se tulee, se palkitaan. Pennulle luodaan mielikuva, että omistajan luona on maailman paras paikka, siinä ei tapahdu koskaan mitään pahaa. Pentua ei kutsuta luokse rangaistavaksi, vaan kutsulla luoksetuleminen on aina miellyttävä kokemus. Jos pentu puuhailee esim. pihalla omiaan, eikä kiinnitä huomiota omistajan tekemisiin, voi omistaja mennä piiloon siten, että pystyy tarkkailemaan pentua. Ennen pitkään pennulle tulee hätä, ja se etsii omistajan. Tämä on yksi tapa harjoitella koiran kontaktinpitoa – pennulle ei olekaan enää itsestään selvää, että omistaja on siellä jossain perässä, ja juoksee kyllä sitten kiinni, kun tarvis on. Asioiden tulee tapahtua omistajan ehdoilla, ja jos pentu ei tule luokse, omistaja ei automaattisesti mene pennun luokse, vaan esimerkiksi vaikka lähtee toiseen suuntaan karkuun. Tehoaa erinomaisesti varsinkin sellaiseen pentuun, jonka laumavietti on vahva. Kaikilla pennuilla näin ei kuitenkaan ole. Silloin on etsittävä keinoja tehdä luoksetulosta niin ylivoimaisen miellyttävää, että se voittaa koiran itsenäisyyden. Pennun kutsumisessa ja käskemisessä on aina muistettava ajoitus. Jos pentu esim. leikkii muiden pentujen kanssa, on täysin turhaa mennä huutelemaan sitä, ja heikentää näin kutsun ehdottomuutta. Pentu kannattaa pyytää luokse ennemminkin silloin, kun se leikin väsyttämänä ottaa huilitauon. Näin parhaimmillaan vahvistetaan ennestäänkin luoksetulon tehoa. Palkitseminen Koiran palkkauksessa on tärkeää se, että palkkaustapa valitaan koiran mukaan. Jos koira ei ole ahne, vaan tykkää mieluummin leikkiä, sen voi palkata koulutuksessa vaikkapa pallolla tai patukalla. Jos taas leikkiminen ei ole niin iso juttu, ovat makupalat mahdollisesti hyvä vaihtoehto. Joillekin toimii parhaiten laumavietin käyttö.
  • 20. Teksti: Sari Paavilainen Eroahdistus Kiintymys ja sosiaaliset siteet Jo pieni vastasyntynyt pentu tuntee kiintymystä emoonsa ja hätää jouduttuaan eroon emosta. Emo vastaavasti tuntee kiintymystä jälkeläisiään kohtaan ja hätää niiden puolesta. Tämä on helposti havaittavissa pentulaatikon äärellä: emo vahtii tarkkaan pentulaatikosta pois nostettua pentua ja saattaa olla jopa aggressiiviinen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan. Mikäli emo ei näin huolehtisi jälkeläisistään, niiden eloonjäämisen mahdollisuudet luonnossa heikkenisivät radikaalisti. Pienillä vielä sokeilla ja kuuroilla pennuilla eroonjoutumisen hätä ilmenee ääntelyllä, josta emo tunnistaa pennun hädän. Tutkimusten mukaan (Carr and colleagues) [Kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 94] 8-12 viikon iässä luovutettu koira tunnistaa emonsa hajun jopa 10 vuoden eron jälkeen. Kasvattajan koira voi tunnistaa hajun perusteella jopa yhdeksän vuoden eron jälkeen (Appel 1999). Olennaista tässä on havaita, että koiran hajumuisti ja sosiaaliset siteet kestävät läpi elämän. Eroahdistuksen synty Pelottavissa tilanteissa pienen pennun ääntely ja emon lähelle tulo vahvistaa sekä pennun että emon yhteenkuuluvuuden ja kiintymyksen tunteita ja vähentää pennun tuntemaa pelkoa sekä eron aiheuttamaa stressiä. Mikäli herkässä iässä oleva pentu jää pelottavassa tilanteessa ilman emon suomaa turvallisuuden tunnetta, kokemus saattaa muuttua traumatisoivaksi. Pelko kyseistä asiaa, yksinoloa ja/tai vieraita ympäristöjä kohtaan saattaa olla pysyvää. Aina ei kuitenkaan eroahdistuksen syyt ole pennun varhaislapsuudessa. Myös aikuinen koira saattaa kohdata traumatisoivia tapahtumia ja kehittää niistä pelon yksinoloa kohtaan, jos se tapahtumahetkellä on ollut yksin tai ei ole päässyt riittävän nopeasti laumansa luokse turvaan. Syy voi myös löytyä pennun ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa. Pentua ei pitäisi jättää uudessa kodissaan yksin, ennen kuin se on kotiutunut ja tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu pitää totuttaa yksinoloon vähitellen. Aikuiselle koiralle voi puhjeta eroahditus perheen muuton tai perheen hajoamisen yhteydessä. Uudessa kodissa on aivan erilainen tuoksu kuin vanhassa ja ympäristön äänet ovat erilaisia. Jos koira jätetään uuteen kotiin heti yksin, se saattaa tuntea olonsa turvattomaksi. Laumaeläimenä aikuisellekaan koiraeläimelle ei ole luonnollista olla yksin pitkiä aikoja. Ilman traumatisoivia kokemuksiakin koira kärsii ja stressaantuu yksinolosta. Eroahdistusstressiä pahentaa koiran elämän muut stressaavat tekijät. Erilaisilla ongelmakäyttäytymisen muodoilla onkin tapana ruokkia toinen toistaan, jolloin eläin saattaa olla ikävässä kierteessä erilaisten ongelmien keskellä, jotka pahentavat toinen toistaan. Tästä syystä erilaisiin ongelmiin on hyvä puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen yleisen stressitason nousun aiheuttamia muita ongelmia ilmaantuu. Stressaavat tekijät yksin eivät laukaise eroahdistusta. Tylsyydestä, virikkeiden ja toiminnan puutteesta kärsivä aktiivinen ja toiminnanhaluinen koira saattaa yksin ollessaan lievittää aktiviteettien puutteesta aiheutuvaa pahaa oloaan tuhoamalla asuntoa, mutta tätä ei diagnosoida eroahdistukseksi. On myös esitetty [Mm. Ian Dunbar 1998, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 107], että omistajan poissaollessa ei koiralla ole pelkoa rangaistuksesta ja se pitää vain hauskaa, mutta väitettä ei ole todistettu todeksi tutkimuksilla. Tämä tuskin on syy kovinkaan suurelle osalle tuhovimmasta kärsivistä koirista. Lisäksi yleistä on, että tällaiset hauskaa pitävät koirat toimivat samoin, olivat ne sitten yksin tai omistajansa seurassa.
  • 21. Domestikaation myötä koira on käynyt läpi muutoksen, jonka myötä se on lisääntymiskykyinen varhaisemmalla kehitysasteella. Sama kehitys on aiheuttanut sen, että koira ikään kuin jää tälle kehitysasteelle aikuistumatta koskaan täysin kuten susi, joka on geneettisesti koiraa melko lähellä oleva laji. Luonnossa sudenpennut itsenäistyvät muun lauman käyttäytymisen myötä samalla kun niiden fyysinen ja psyykkinen kehitys etenee valmistaen pentua itsenäisyyteen. Koiranpennulla ei useinkaan ole mahdollisuutta luontevaan itsenäistymiseen, vaan jopa liian läheisessä kontaktissa ihmiseen ne kasvavat tästä riippuvaiseksi. Aikuinen, eroahdistuksesta kärsivä koira on fyysisestä kehittyneisyydestään huolimatta jäänyt emotionaalisesti varhaiselle kehitysasteelle ja reagoi yksinjäämiseen kuten pieni pentu. Eroahdistus on melko tyypillistä ikääntyneillä (10-vuotiailla ja sitä vanhemmilla) koirilla. Koirat käyvät läpi hyvin samanlaisia degeneroitumisen muotoja hermojärjestelmässään ja käyttäytymisessään kuin ikääntyvät ihmiset. Ikääntyvillä koirilla tämä on ainakin yksi eroahdistuksen puhkeamiseen voimakkaasti vaikuttava tekijä, jollei itse syy. Kipu on merkittävä yksittäinen eroahdistuksen syntyyn vaikuttava tekiä. Koira, jolla puhkeaa eroahdistus, pitäisi aina tutkia (eläinlääkäri, hieroja, osteopaatti). Kaiken kaikkiaan syitä eroahdistuksen puhkeamiseen voi olla useita, eikä aina alkuperäistä syytä saada selville. Tästä huolimatta eroahdistusta voidaan hoitaa ja koiran oloa helpottaa. Oireet Eroahdistuksesta kärsivä koira tietää jo hyvissä ajoin, milloin se on jäämässä yksin. Se osaa ennakoidan isäntäväen toimista, mikä ennakoi heidän poistumistaan. Alkuvaiheessa koira hermostuu vasta, kun ulko-ovi pamahtaa kiinni ja koira huomaa olevansa yksin. Se yrittää lievittää pelon ja ahdistuksen tunteitaan haukkumalla, ulvomalla, pureskelemalla tavaroita, raapimalla ovea tai ikkunanpieliä. Koira voi stressaantuneena myös ulostaa sisään, vaikka se muuten olisikin sisäsiisti. Eroahdistuksen syventyessä oireet alkavat näkyä aina vain aikaisemmin. Pian koira hermostuu ulkovaatteiden pukemisesta, seuraavaksi television sulkemisesta. Koira oppii ennakoimaan isäntäväen poistumisen pienistä huomaamattomista eleistä. Hermostunut koira läähättää, vapisee, pyrkii mukaan, kuolaa ja sen sydämen syke kiihtyy. Ympäristön vaihtuessa esim. muuton johdosta haukkumalla eroahdistustaan ilmentävä koira saattaa hiljentyä. Tämä ei selity eroahdistuksen lievenemisellä, vaan uuteen ympäristöön kohdistuvalla pelolla. Luonnossa ääntely saattaisi johdattaa paikalle ei-toivottuja vieraita, vihollisia. Vähitellen, uuden ympäristön tullessa tutuksi, haukkuminen ja ulvonta palaa ennalleen pelon vierasta ympäristöä kohtaan hävitessä. Stressitason nousu ja muut fysiologiset tekijät Stressitason (kortisolin ja kortikosteroni) nousu koirilla on tutkimuksissa [Tuber and colleagues 1996, kts. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training s. 101] havaittu viidessä erilaisessa yksinolotilanteessa: yksin vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa uudessa ympäristössä yksin tutussa ympäristössä ihmisen kanssa vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa tutussa ympäristössä Oletetusti stressihormonien taso on korkein silloin, kun koira on vieraassa ympäristössä ja vastaavasti alhaisimmillaan tutussa ympäristössä. Mielenkiintoinen löytö oli kuitenkin se, että kortisolin taso oli huomattavasti korkeampi vieraassa ympäristössä lajitoverin kanssa kuin vieraassa ympäristössä ihmisen kanssa.
  • 22. Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, ettei toisen koiran seura vaikuta eroahdistuksesta kärsivän koiran stressitasoon eikä käyttäytymiseen millään tavalla. Tämä on todettu niin aikuisilla koirilla kuin pennuillakin. Eroahdistuksesta kärsivä koiran voi kyllä hermostuttaa toisen koiran, jolloin lopputuloksena voi olla kaksi eroahdistuksesta kärsivää koiraa. Korkeimmillaan stressitaso on noin puolen tunnin kuluttua yksin jäämisestä. On esitetty, että koiran tervehtiessä innokkaasti omistajaansa sen elimistö erittää hyvänolontunnetta aikaansaavaa endorfiinia [Endorfiini = aivoissa ja muualla keskushermostossa muodostuvia luonnollisia välittäjäaineita, jotka synnyttävät samantapaisia hyvänolon ja tyydytyksen tuntemuksia kuin morfiini ja sen johdokset (”sisäsyntyisiä opiaatteja”); niitä muodostuu mm. ruumiillisten ponnistusten aikana sekä saunassa (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja).], josta koira voi tulla fyysisesti riippuvaiseksi. Itse asiassa koiran eroahdistuksen oireet ovat hyvin samankaltaiset huumeriippuvaisen narkomaanin vieroitusoireiden kanssa. Eroahdistuksesta kärsivät koirat kärsivät usein myös kutinasta, ja koira rapsuttaa itseään tervehtiessä omistajaansa. Tämä johtuu endorfiinin purkauksesta johtuvan kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisesta elimistöön. Pienet annokset morfiinia vähentävät koiran sosiaalista käyttäytymistä, jolloin vastaavasti vastakkainen naloksoni [Naloksoni on morfiinin yms. kipulääkkeiden aiheuttaman keskushermoston lamaantumiseen ja hengitysvaikeuksiin käytetty vastalääke (Lähde: WSOY/Sivistyssanakirja)] lisää sosiaalista käyttäytymistä ja estää histamiinin vapautumisen. Normaalitilassa koiran elimistössä on jonkin verran naloksonia, joka estää histamiinin vapautumisen. Tervehtimisrituaali (tai omistajanhajuinen esine) aikaansaa endorfiinin vapautumisen elimistöön, joka aiheuttaa riippuvuutta aikaansaavan hyvänolontunteen. Samalla endorfiini aikaansaa kutinaa aiheuttavan histamiinin vapautumisen. Koiran autonominen hermosto aktivoituu sen hermostuessa yksinjäämisestä. Koira kokee pakene-jähmety-hyökkää –reaktioketjun ja toimii sen mukaisesti yrittämällä paeta tai hyökkäämällä pahan olon aiheuttajaa (omistajan luokse menemisen estäviä asioita kuten ovet) kohti. Ennaltaehkäisy Helpointa tässä ongelmassa kuin niin monessa muussakin on ennaltaehkäisy. Pentu kannattaa totuttaa pikkuhiljaa yksinoloon aloittaen siitä, että pentu jää yksin esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Seuraavassa vaiheessa jätetään pentu suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Tärkeää on, että jokainen harjoitus onnistuu: yhtään epäonnistumista ei tarvita onnistuneeseen lopputulokseen. Päinvastoin, epäonnistuminen vahvistaa epäonnistumista. Yhtä tärkeää kuin maltillinen eteneminen on se, ettei harjoittelu saa jämähtää paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Tässä esimerkki ajallisesta etenemisestä: 1 sekuntti, 2 sekuntia, 4 sekuntia, 9 sekuntia, 14 sekuntia, 19 sekuntia, 30 sekuntia, 41 sekuntia, 1 minuutti, 3 minuuttia, 5 minuuttia, 8 minuuttia, 13 minuuttia, 27 minuuttia, tunti, jne. Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa. Hoito Jo puhjenneen eroahdistuksen hoito on ennaltaehkäisyä huomattavasti työläämpää. Ei riitä, että koira tottuu yksinoloon, vaan taustalla oleva pelkoehdollistuminen pitää saada hallintaan. Pelkoehdollistuminen ei valitettavasti koskaan poistu kokonaan koiran aivoista, mutta siitä huolimatta koiraa voidaan totuttaa yksinoloon.
  • 23. Harjoitusohjelmaan kuuluu eri vaiheita: eroahdistuksen laukaisevan tekijän vastaehdollistaminen stressitason madaltaminen yleisen turvallisuuden tunteen lisääminen erilaisten toiminnan laukaisevien ärsykkeiden merkityksen muuttaminen yksinoloon totuttaminen 1. Eroahdistus on koiran stressireaktio yksinolon tai traumaattisen tapahtuman aiheuttamaan traumaan. Jos traumaattinen tapahtuma on tiedossa, kannattaa hoito-ohjelma aloittaa siedättämällä ja/tai vastaehdollistamalla koira trauman aiheuttajaan. Esimerkki: koira on yksin ollessaan pelästynyt postilaatikosta tipahtanutta isoa pakettia. Aloitetaan vastaehdollistamaan koira (koira saa namin aina rasahduksen kuullessaan) ovelta ja rappukäytävästä kuuluviin ääniin aloittaen pienimmästä mahdollisesta rasahduksesta edeten koiran sietokyvyn mukaan kovempiin ja lähempää kuuluviin ääniin. Harjoittelua ei kannata lopettaa pelästyksen aiheuttaneelle tasolle, vaan edetä siitä erilaisten ja kovempien kuin todennäköisesti kuuluvien äänien tasolle. Tällä varmistetaan se, ettei jatkossa tule uusia pelästyksiä, jotka aktivoivat pelon uudelleen. Harjoittelussa kannattaa pyrkiä nopeisiin toistoihin pienen ajan sisällä, esim. 12 paukahdusta ja namia minuutissa 3-4 minuutin ajan, jonka jälkeen minuutin parin tauko. Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan vastaavan rytmin mukaisesti noin puolen tunnin ajan. Harjoittelua tehdään puolisen tuntia päivässä niin pitkään, kunnes ollaan halutulla tasolla. Seuraavana päivänä aloitetaan hieman helpommasta, kuin mihin edellisenä päivänä päästiin, muistuttaakseen koiraa edellisen päivän harjoittelusta. Mikäli koira kiihtyy, harjoittelu keskeytetään. Tärkeää on, että koira on maksimissaan hieman levoton, ei missään nimessä pelokas. Tällöin pelokas mielentila vahvistuu. 2. Koiran stressitila on korkealle jatkuvan pelon vuoksi. Mielellään jo muutamaa viikkoa ennen harjoittelun aloittamista, mutta viimeistään samanaikaisesti jätetään koiran elämästä pois stressitasoa nostavat asiat, kuten pallo- ja taisteluleikit, koiran ”kierrokset nostattavat” harrastukset (agility- ja suojeluharjoitukset), vältetään rähinätilanteita muiden koirien kanssa, vältetään tilanteita, joissa koira hermostuu tai pelkää (esim. liikkuminen julkisissa kulkuvälineissä tms.). Stressitasoa vähentävät mm. vapaa ja rentouttava liikkuminen luonnossa ja haistelumahdollisuudet (jälkiharjoitukset). Koiran on saatava olla vain koira, tehdä sille tärkeitä asioita eikä sille saa asettaa liikaa suoritusvaatimuksia eikä sitä saa kouluttaa rangaistuksin. 3. Yleistä turvallisuuden tunnetta parannetaan hyvin pitkälle samalla, kun huolehditaan koiran stressitasosta. Tärkeää on kuitenkin huomioida se, ettei harjoittelun aikana ole suotavaa se, että koira jää yksin minkäänlaiseen pelottavaan tilanteeseen eikä se säikähdä mitään. Turvallisuuden tunnetta parantaa usein myös se, että koira jätetään selkeästi rajattuun pieneen tilaan, esim. yhteen huoneeseen. Myös ennakoitavuus helpottaa aran ja epävarman koiran oloa. Tällaisen koiran elämä kannattaa pitää mahdollisimman säännöllisenä, jotta stressiä aiheuttavia yllätyksiä ei juuri tule. Koiran epävarmuutta voi taas parantaa tehtävissä onnistumisilla koulutuksessa ja arkielämässä. 4. Erilaisten ärsykkeiden merkityksen muuttamisella tarkoitetaan sitä, että eroahdistuksen aikana erilaiset ärsykkeet merkitsivät omistajan poistumista ja hermostumista: takin päälle pukeminen, avaimien kaivaminen, jne. Kun näitä hermostumisen aikaansaavia ärsykkeitä toistetaan riittävä määrä (satoja kertoja), niiden huolestuttava luonne muuttuu merkityksettömäksi. Tarkoitus on lisäksi tehdä koiran ympäristö mahdollisimman samankaltaiseksi riippumatta siitä, onko koira yksin vai ei. Tästä syystä voi olla hyvä idea jättää esim. radio päälle koiran jäädessä yksin jos se on päällä silloinkin, kun koira ei ole yksin. Tähän kuuluu myös se, ettei ihmisten poistumisesta eikä saapumisesta tehdä numeroa:
  • 24. koiraa ei hyvästellä eikä sitä tervehditä ennen kuin se on rauhallinen. Näin voidaan aikaa myöten vähentää endorfiinin määrää elimistössä ja sen mahdollisesti aiheuttamaa riippuvuutta. 5. Koira totutetaan yksinoloon, kuten kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ jättämällä koira esim. oviaukkoon laitetun aidan taakse muutamaksi sekunniksi. Tästä edetään pidentämällä aikaa. Vähitellen edetään jättämällä koira suljetun oven taakse aloittaen taas alusta muutamasta sekunnista. Harjoittelu saa jäädä paikalleen vaan sitä pitää vaikeuttaa koko ajan. Kts. kappaleessa ’Ennaltaehkäisy’ esimerkki ajallisesta etenemisestä. Samat ajalliset kestot toistetaan useissa eri harjoituspaikoissa: esimerkiksi niin, että koira voi ensin nähdä omistajansa, sitten samassa paikassa ilman näköyhteyttä, kolmannella harjoittelukierroksella niin, että koira todella jää yksin kotiin. Samat harjoitukset kannattaa toistaa myös autossa. Ongelmat, jotka on erotettava eroahdistuksesta Virtsaaminen ja ulostaminen sisälle: puutteellinen sisäsiisteyskasvatus pelot ilo- ja pelkopissat merkkailu Tuhoaminen, raapiminen ja kaivaminen: tekemisen puutteesta johtuva tuhoaminen ja asioiden tutkiminen pelosta johtuva tuhoaminen (esim. ukkosenpelko) ulkopuolisen ärsykkeen (ohikulkeva koira, ihminen) laukaisema toiminta hyperaktiivisuus Haukkuminen, ulina, vinkuminen: ulkopuolisen ärsykkeen (toinen koira, ohikulkevat, postiluukun kolahdus) laukaisema toiminta pelot naapuristossa haukkuva toinen koira hyperaktiivisuus Lähteet: Tuire Kaimio: Pennun kasvatus Steven R. Lindsay: Handbook of applied dog behavior and training WSOY: Sivistyssanakirja
  • 25. Corgien ja gööttien sairaudet Molemmissa roduissa ilmenee jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia (HC, RD, PRA ja PPM). Näistä PRA ja HC johtavat sokeuteen.. Jalostukseen käytettävät koirat kuitenkin tutkitaan säännöllisesti ja sairaiden koirien pennuttamista tietenkin tulisi välttää. Länsigöötanmaanpystykorvien silmiä ei ole perinteisesti tutkittu. Vuonna 2000 Suomessa kuitenkin vietiin silmätutkimukseen 7-vuotias uros, jonka näkö oli selvästi heikentynyt. Tällä koiralla todettiin PRA, minkä vuoksi rodulle järjestettiin ensimmäinen silmien joukkotarkastus. Sairaita koiria löytyi lisää ja useat niistä olivat sukua keskenään. Muutokset silmän verkkokalvolla osoittautuivat rodulle tyypillisiksi, ja Kennelliitto alkoi käyttää sairaudesta ensin koodia J175, sitten degeneraatiomuutos ja nykyisin Muu verkkokalvon sairaus. Muutokset näkyvät verkkokalvon etenevänä rappeutumana, johon ei kuitenkaan yleensä liity verisuonimuutoksia. Tyypillisiä ovat hyperreflektiiviset läiskät verkkokalvon reuna-alueilla. Muutokset ilmenevät yleensä vasta 4- vuotiaana tai vanhempana. J175-tapauksia on vuosina 1990–2010 todettu 52 tutkitulla länsigöötanmaanpystykorvalla. Lisäksi on koiria, joilla on muu verkkkokalvon sairaus epäily. Oireiden perusteella kysymys ei ole kovin vakavasta silmäsairaudesta. Selvitykset mahdollisuudesta sairauden toteamiseksi geenitestillä on aloitettu (ns. Hannu Lohen geenitutkimus). Alustavat tulokset kertovat, että kyseessä on perinnöllinen PRA-muutos. LuustoterveysLuustoterveysLuustoterveysLuustoterveys Handskes-koirien vanhemmat ovat aina luustokuvattuja. Omat koirani kuvautan aina myös niskan ja selän alueelta ja suosittelen tätä myös kasvateilleni. Niin corgi kuin gööttikin kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin ja tästä syystä ne ovat matalajalkaisia. Kondrodystrofia on rustokudoksen kasvun ja ravitsemuksen häiriö, joka tyrehdyttää pitkien luiden kehityksen raajoissa. Luonnollisesti aineenvaihdunta on häiriintynyttä kehon muissakin rustokudoksissa ja tämä altistaa myös selän välilevyn ongelmiin. Kondrodystrofiset välilevyt rappeutuvat ennenaikaisesti ja tämä muutos voi alkaa jo pentuiällä. Tällaisen rodun selkä on herkempi vammoille ja etenkin välilevyn pullistumille. Netistä löytyy paljon tietoa esim nimellä mäyräkoirahalvaus. Lievemmin välilevyongelmat voivat oirehtia mm ruokahaluttomuutena, liikkumishaluttomuutena, portaidenkulkuhaluttomuutena, hyppyhaluttomuutena, ontumisena ja monenlaisena kipuna, esim päätä liikuttaessa (mm syödessä/juodessa) tai koiraa nostettaessa. Haparoivat liikkeet, köyristynyt asento, takaraajojen voimattomuus tai pahimmillaan jopa virtsaamis- ja ulostusongelmat voivat myös olla oireina. Lisäksi kondrodystrofiset kasvulevyt ovat alttiita vaurioitumaan, jolloin raajoista saattaa tulla sairaalloisen käyrät. Myös erilaiset sydämen läppien rakenneviat ovat kondrodystrofisilla koirilla yleisempiä kuin muilla. Pitkäselkäisen koiran sydämestä kuuluvaan sivuääneen tulisikin aina kiinnittää erityistä huomiota ja näiltä koirilta tulisi aina kartoittaa myös selän kunto. Mielenkiintoisena sivuhuomiona mainittakoon myös se, että monilla normaalirakenteisten rotujen kondrodystrofisilla sattumayksilöillä ja -linjoilla on havaittu runsaasti erilaisia silmänpohjan rakenteiden häiriöitä. Koirilla joiden välilevyjen aineenvaihdunta on häiriintynyt nähdään usein röntgenkuvissa välilevyjen kalkkeumia. Vaikka ne eivät olekaan ongelmien aiheuttaja, ne ovat hyvä indikaattori välilevyjen häiriintyneestä aineenvaihdunnasta ja siten myös koiran välilevysairastelualttiudesta. Välilevytyrän oireet riippuvat siitä nopeudesta ja voimakkuudesta, jolla tyräytyminen tapahtuu. Äkillisesti ja kovalla voimalla tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen. Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä tyräytyminen tapahtuu hitaasti
  • 26. ja pienellä voimalla. Verenkierto säilyy aluksi ennallaan, mutta selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio (koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset, tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet. Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä. Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on pienempi. Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita Jos neurologiset muutokset ovat lievät, oireina havaitaan takajalkojen heikkoutta. Vaikeammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa ns. syvä kiputunto on poissa. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää ennusteen kannalta. Se tehdään puristamalla varpaita voimakkaasti jollain instrumentilla. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esim. vinkumalla, nostamalla päätään, yrittämällä purra tms. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu. Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa. Noin viikon kuluttua virtsaputken sulkijalihakset löystyvät ja seurauksena on refleksivirtsaaminen, jossa rakko tyhjenee osittain pienenkin vatsaontelon paineen takia. Rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Halvausoireet kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin. Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten löydösten, neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella. Selän huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita. Selkärangan röntgenkuvissa voidaan nähdä kaventunut nikamaväli ja toisinaan selkäydinkanavassa voi näkyä kalkkeutunutta välilevymassaa. Kalkkeutuneet välilevyt ovat merkki rappeutuneista välilevyistä, eivät tyrästä. (Yliopistollinen eläinsairaala) LonkatLonkatLonkatLonkat Jostain kumman syystä corgikasvattajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi kuvata corgien lonkkia. Kovin kattavaa tilastoa ei siis lonkkaterveydestä ole. Usein kuulee sanottavan, että corgilla kuuluu olla C- tai D-lonkat. Se on totta, että corgien lonkkamalja on matalampi, kun monen muun rodun. Mutta onko se alkujaan ollut niin vai onko piittamaton jalostus vienyt siihen? Jos corgeilla ei kuulu olla parempia lonkkia, miksi niitä sitten kuitenkin silloin tällöin tulee? Göötti, joka on sukulaisrotu, ja jonka kasvattajat ovat kuvanneet koiransa ja tehneet jalostusvalintoja yhdistelmissään, on luuston osalta melko paljon paremmassa tilanteessa. Gööttien jalostuksessa C-lonkkainen koira yleensä yhdistetään A-lonkkaiseen. Corgeilla taasen yhdistellään reippaasti kuvaamattomia koiria. Tosin pelkkä lonkkakirjain ei kerro luuston kokonaisterveydestä, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Jos lonkat ovat huonot ja etupään kuvissakin on sanomista, voi vaan arvailla mitä niiden välillä luustossa on. Selkiä kuvataan vielä aika heikosti
  • 27. Koiran lonkkadysplasiaa, lonkkavikaa esiintyy erityisesti suurilla, nopeasti kasvavilla koiraroduilla.Lonkkadysplasiaa esiintyy myös pienemmillä koiraroduilla ja kissoilla. Tila alkaa kehittyä syntymän jälkeen. Perintötekijöillä on suuri osuus lonkkadysplasian kehittymiselle, mutta myös ruokinnallisilla tekijöillä on vaikutusta. Yliruokinta, pennun lihavuus, altistaa lonkkavian kehittymiselle. Lonkkadysplasian syntymisessä tyypillistä on lonkkanivelen epänormaali löysyys: nivelkapseli ja reisiluun pään side ovat epänormaalin löysät, jolloin lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljakon muovautuminen oikean muotoiseksi häiriintyy: lonkkamaljakko jää matalaksi ja reisiluun pää ei kehity pyöreäksi. Joskus nivelen löysyys on niin suurta, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan: osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio.(Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) Vuosina 2000-2010 on syntynyt 1844 corgia, joista kuvattuja 340 kpl (eli 18%). A-lonkat oli 20 koiralla (6%), B-lonkat 39 kpl (11%), C-lonkat 146 kpl (43%), D-lonkat 117 kpl (34%), E-lonkat 18 kpl (5%) Vastaava tilasto gööteillä on syntyneet 1012, joista tutkittuja 488 kpl (48%). A-lonkkaisia 194 kpl (40%), B 166 kpl (34%), C 110 kpl (23%), D 18 kpl (4%), E 0 kpl Näitä tilastoja löytyy Koiranetistä KyynärpäätKyynärpäätKyynärpäätKyynärpäät Osteokondroosi, kyynärnivelen kasvuhäiriöt Kyynärnivelen kasvuhäiriöistä käytetään suomeksi lyhennettä KD (kyynärnivelen dysplasia), ruotsiksi puhutaan AD:stä (armbågsledsdysplasi) ja englanniksi ED:stä (elbow dysplasia). Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen Osteokondroosi on kasvavien eläinten luutumishäiriö, jota esiintyy useilla kotieläimillä kuten sioilla, naudoilla, hevosilla, kalkkunoilla ja broilereilla. Näille kaikille on yhteistä hevosia lukuunottamatta, että ne on jalostettu kasvamaan nopeasti, jotta ne saavuttaisivat teuraskoon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Niitä myös ruokitaan tehokkaasti maksimaalisen kasvun saavuttamiseksi. Osteokondroosi voidaan siis yhdistää nopeakasvuisuuteen, johon vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta. Kotieläimistämme koira on erityisen herkkä kalsiumin yliannostukselle. Kasvava koirayksilö ei pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä suolistostaan vaan noin puolet suun kautta saadusta kalsiumista imeytyy elimistöön. Näin ravinnon kalsiumin liiallinen määrä aiheuttaa kalsiumin liian korkean pitoisuuden elimistössä ja se voi aiheuttaa luutumisen häiriöitä. Koirilla on havaittu osteokondroosia olkanivelissä, kyynärnivelissä, polvinivelissä ja kinnernivelissä. Samankaltaisia muutoksia on löydetty myös lonkkanivelissä, pitkien putkiluiden kasvulevyissä ja myös selkänikamissa. Osteokondroosiongelmat ovat yleisimpiä suurilla, raskailla roduilla. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että osteokondroosia on enemmän uroksilla kuin nartuilla. Ostekondroosi ilmaantuu kasvuikäisillä koirilla yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisimmin jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Jostakin syystä, mahdollisesti paikallisen ravitsemushäiriön vuoksi, luutuminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota (osteochondritis dissecans). Vaikka vain kyynärniveliä röntgenkuvataan rutiininomaisesti, on muistettava, että myös muiden nivelten osteokondroosi kuuluu samaan syndroomaan. Kyynärnivelessä tavallisimmat osteokondroosin esiintymiskohdat ovat olkavarren mediaalinen
  • 28. nivelpinta (sisäsivun puoleinen nivelnasta eli mediaalinen kondyyli) sekä irtautunut kyynärlisäke(luutumaton processus anconaeus) ja irtautunut varislisäke (luutumaton processus coronoideus). Kyynärluu ja värttinäluu kasvavat normaalisti samaan tahtiin, jolloin näiden luiden nivelpinnat ovat samalla tasolla kyynärnivelessä ja paine jakautuu tasaisesti molempien luiden nivelpinnoille. Joskus kyynär- ja värttinäluu kasvavat eri tahtiin ja tällöin kyynärnivelen osiin kohdistuu epänormaali painorasitus. Tämä tekijä aiheuttaa tai pahentaa edellä lueteltuja osteokondroosin muotoja. Osteokondroosi aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa. Jos koiran ongelmat ovat molemminpuolisia, ontumista saattaa olla vaikea havaita. Irtautunut kyynärlisäke (luutumaton processus anconaeus) on helposti todettavissa röntgentutkimuksessa, mutta olkavarrenluun ja varislisäkkeen muutoksia on vaikeampi todeta tavanomaisella röntgentutkimuksella. Kun ongelma on kestänyt pidemmän aikaa, nivelen reuna- alueille kehittyy luupiikkejä, nivelrikkomuutoksia, jotka auttavat diagnoosin saamisessa.Tarvittaessa kyynärnivelestä voidaan ottaa tietokonetomografiakuvat, joissa tietyt irtopalat näkyvät paremmin. Kyynärnivelen ostekondroosimuutokset voidaan todeta luotettavasti nivelen tähystyksellä. Kyynärnivelen tähystys on aiheellista suorittaa, jos koirapotilaalla on tyypilliset osteokondroosin oireet, vaikka röntgentutkimuksessa ei muutoksia havaittaisikaan. Tähystyksessä voidaan yleensä myös tehdä tarvittavat kirurgiset toimenpiteet: varislisäkkeen irronneen luurustopalan poisto. Kirurginen hoito, tähystys- tai avokirurgia, parantaa kyynärnivelen osteokondroosipotilaan ennustetta, mutta silti nivelrikkomuutoksia kehittyy. Nivelrikko voi haitata potilasta myöhemmällä iällä. Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden vastustaminen jalostuksen keinoin on tärkeää, koska kasvuhäiriöiden seurauksena syntyvä kyynärnivelten nivelrikko on yksi yleisimmistä koiran ontuman syistä. (Esa Eskelinen, ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) PolvetPolvetPolvetPolvet Patellaluksaatio = polvilumpion sijoiltaan meno Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. (ELL Anu Lappalainen)
  • 29. NivelrikkoNivelrikkoNivelrikkoNivelrikko Nivelrikko (osteoartroosi, osteoartriitti, degeneratiivinen nivelsairaus, degenerative joint disease, DJD, artropatia) on merkittävin yksittäinen syy ontumiseen koiralla. On arvioitu, että nivelrikkoa esiintyy joka viidennellä koiralla. Nivelrikkoa esiintyy kaikenkokoisilla ja –ikäisillä koirilla, se on kuitenkin tavallisinta suurikokoisiin koirarotuihin kuuluvilla yksilöillä ja iäkkäämmillä koirilla. Nivelrikko on tyypillisesti hitaasti etenevä sairaus, jonka ensioireina koiranomistaja näkee lemmikillään ajoittain esiintyvää ontumista, jäykkyyttä ylösnousemisessa tai vaikeuksia esimerkiksi sohvalle tai autoon hyppäämisessä. Voimakas ontuminen ja selvä kivuliaisuus ovat tyypillistä voimakkaasti oireilevalle nivelrikolle. Nivelrikkoa ei nykytietämyksen mukaan voida parantaa, mutta nivelrikkokivuista kärsivän koiran elämänlaatua voidaan nykyisin merkittävästi parantaa ja nivelrikkomuutosten etenemistä mahdollisesti hidastaa. Nivelrikon riskitekijät Nivelrikolle altistavia riskitekijöitä tunnetaan runsaasti. Nivelrikon esiintymistä selvästi yleisemmin tietyillä koiraroduilla voidaan pitää todisteena nivelrikkoon liittyvästä geneettisestä alttiudesta. Sairaudelle altistavia riskitekijöitä ovat myös nivelten anatomiset heikkoudet tai epänormaalisuudet. Siten esimerkiksi dysplastiseen lonkkaniveleen kehittyy herkästi nivelrikko. Ylipainon merkitys nivelrikon riskitekijänä on kiistaton. Kealy ym. (2000) vertasivat 48 labradorinnoutajan nivelrikkotilannetta ruokintakokeessa, joka aloitettiin pentujen ollessa 8 viikon ikäisiä ja jota jatkettiin kunnes koirat olivat 8-vuotiaita. Koirat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen puolisko sai ravintoa vapaasti toisen ryhmän saadessa ruokaa neljänneksen vähemmän. Kahdeksan vuoden iässä koirille tehtiin röntgentutkimus, jossa kuvattiin niiden lonkka-, olka-, kyynär- ja polvinivelet. Vapaasti ruokaa saaneista noutajista 68 %:lla esiintyi röntgenologisia nivelrikkomuutoksia lonkissa ja 86 %:lla olkanivelissä.. Kyynärnivelmuutoksia esiintyi 36 %:lla ja polvinivelmuutoksia vastaavasti 9 %:lla koirista. Kontrolloidun ruokinnan ryhmässä nivelrikkoa esiintyi selvästi vähemmän: 14 %:lla lonkkanivelmuutoksia, 57 %:lla olkanivelrikkoa, 19 %:lla kyynärnivelmuutoksia ja 0 %:lla polvinivelmuutoksia. Ylipainon on ajateltu lisäävän nivelrikkoriskiä niveliin kohdistuvan painorasituksen kautta. Koska esimerkiksi ylipainoisilla ihmisillä esiintyy yleisesti nivelrikkoa myös varpaan ja sormien nivelissä, viime aikoina on yritetty löytää selitystä ylipainon ja nivelrikon yhteyteen myös muualta kuin painorasituksesta. Aspden ym. (2001) pitivät todennäköisenä, että selittävä tekijä ylipainon ja nivelrikon yhteyteen löytyy solujen erilaistumisesta. Rasvasoluilla on nimittäin sama esiaste kuin osteoblasteilla, myoblasteilla, tenosyyteillä ja kondrosyyteillä. Rasvahapoilla tiedetään olevan vaikutusta näiden solujen erilaistumiseen eli siihen, mitä solutyyppejä esiasteesta kehittyy. Tämä tausta selittäisi ihmisellä seerumin korkeisiin kolesteroliarvoihin liittyvän lisääntyneen nivelrikkoriskin sekä statiinien (kolesterolin alentajat) anaboliset vaikutukset luussa. Nivelnesteeseen joutuneen rasvan tiedetään jo sinällään aiheuttavan nivelrikkoa. Samalla tavoin kuin ihmispuolella urheilijat, koirapuolella esimerkiksi agilitykoirat ja muut urheilu- ja työkoirat kuuluvat nivelrikon riskiryhmiin. Lisäksi erilaiset niveleen kohdistuvat rusto-, luu- tai ligamenttivauriot altistavat nivelrikolle, samoin kuin infektiiviset ja immunopatologiset niveltulehdukset (septinen niveltulehdus, borrelioosi jne.) Nivelruston normaalirakenne
  • 30. Nivelrusto koostuu kahdesta pääkomponentista: rustosoluista l. kondrosyyteistä sekä rustosolujen tuottamasta soluväliaineesta eli matriksista. Rustomatriks puolestaan koostuu kollageenista, elastiinista ja retikuliinista muodostuneista säierakenteista sekä vesimolekyylejä keräävistä proteoglygaaneista. Noin 70% rustomatriksista onkin rustolle ominaisen kimmoisuuden antavaa vettä. Rustomatriksia on verrattu kirjallisuudessa betoniin siten, että kollageenisäikeet muodostaisivat betonivalun teräksiset tukirakenteet proteoglykaanien ja veden edustaessa itse betonia. Normaalissa nivelrustossa vallitsee tasapaino rustomatriksin muodostumisen ja hajoamisen välillä. Matrixin hajoaminen tapahtuu rustosolujen erittämien matriksmetalloproteaasien (MMP) välityksellä. Nivelrikon syntymekanismit Nivelrikko alkaa tiettävästi nivelten pintaa peittävän sileän ruston vauriosta. Tällöin nivelnesteeseen vapautuu kollageenia ja proteoglygaania, jotka stimuloivat tulehduksen välittäjäaineiden l. sytokiinien erittymistä nivelkalvolta. Sytokiinit lisäävät metalloproteinaasituotantoa rustosoluissa, ja metalloproteaasit puolestaan pilkkovat rustomatriksia. Pilkkoutuvasta rustomatriksista vapautuvat hajoamistuotteet ärsyttävät edelleen nivelkalvoa, josta vapautuu lisää sytokiineja. Samalla tulehduskaskadi aktivoituu sytokiinien indusoiman COX-2 ja fosfolipaasi A –tuotannon kautta. Sytokiinit käynnistävät myös korjaavat toimenpiteet rustossa stimuloimalla proteoglykaanin ja kollageenin synteesiä. Nivelrikko alkaa muodostua, kun rustomatriksin hajoamisen ja synteesin tasapaino järkkyy hajoamisvoittoiseksi. Alkuvaiheen rustovaurioon liittyy rustomatrikskatoa, rustosolukatoa sekä säilyneiden rustosolujen kasautumista. Rustomatriks katoaa pääosin ehjäksi jäävän kollageenisäikeistön ympäriltä, mikä johtaa nivelpinnan hapsuuntumiseen. Koska nivelrustossa ei ole hermotusta, ruston pintaosan vaurioon ei liity kipua. Tilanteen edetessä matrikskato ja rustosolujen kasautuminen pahenee. Samalla yhä enemmän rustosoluja tuhoutuu. Nivelpintaan muodostuu syviä, rustonalaiseen luuhun saakka ulottuvia uurteita. Rustonalainen luu alkaa muotoutumaan uudelleen tiivistyen merkittävästi. Luuhun saattaa muodostua myös pieniä kystamaisia onteloita. Erityisesti ligamenttien ja jänteiden kiinnityskohtiin sekä luun ja ruston rajakohtiin alkaa muodostua nivelen liikkuvuutta heikentäviä luupiikkejä l. osteofyyttejä. Nivelrikkoon liittyy lisäksi nivelkapselin paksuuntumista sekä nivelkalvon liikakasvua. Pitkälle edenneessä nivelrikossa on siten monia kivun lähteitä. Tiivistyvä luu puristaa voimakkaasti hermotettua luuydintä ja on altis mikromurtumille. Luupiikit ärsyttävät hermoja ja aiheuttavat kipua luukalvolla. Myös nivelkalvon tulehdusmuutokset sekä nivelkapselin venyminen ja paksuuntuminen voivat aiheuttaa kipua. Nivelrikon oireet Kun nivelrikko on ehtinyt kliinisiä oireita aiheuttavan sairauden asteelle, nivelessä on yleensä tapahtunut jo palautumattomia, pitkälle edenneitä muutoksia. Tyypillisesti nivelrikko on oireiltaan asteittain paheneva sairaus, jonka oireet koiranomistaja kyllä huomaa mutta ajattelee herkästi niiden olevan koiran normaaleja vanhenemisen merkkejä. Satunnaisesti oireilevasta nivelrikosta kärsivä koira nousee ylös kankeasti aamulla ja levon jälkeen. Se voi ontua lievästi, ja sairaan raajan liikeradat saattavat olla muuttuneet. Koira voi reagoida kipeän nivelen taivutteluun, ja joissakin tapauksissa esiintyy nivelen turvotusta ja nivelnesteen lisääntymistä. Jatkuvasti oireilevassa nivelrikossa koiralla todetaan yleistä aktiivisuuden heikkenemistä. Liikkeissä esiintyy silminnähtäviä muutoksia, ja koira ontuu jatkuvasti tai ainakin usein. Vähentyvän käytön seurauksena kivuliaassa raajassa voi esiintyä lihasten surkastumista. Koira on tyypillisesti raihnainen fyysistä rasitusta seuraavana päivänä. Kipeän nivelen taivuttelu aiheuttaa kipua. Koiralla voi esiintyä myös käyttäytymismuutoksia.
  • 31. Voimakkaasti oireilevassa nivelrikossa edellä kuvatut oireet esiintyvät vielä astetta vakavampina: kipeän raajan liikeradat ovat muuttuneita, ja koira ontuu selvästi. Koira voi tarvita apua autoon tai sohvalle kiipeämisessä. Jopa makuulta ylös nousemisen saattaa olla mahdotonta ilman auttamista. Koira on haluton liikkumaan, ja se kärsii jatkuvasti nivelrikkokivuista. Sairaassa raajassa todetaan usein selvää lihasten surkastumista. Sairas nivel voi olla turvonnut. Nivelrikkopotilaan hoito Epäiltäessä nivelrikkoa koira kannattaa viedä ajoissa eläinlääkärin tutkittavaksi. Nivelrikon taustalta saattaa esimerkiksi löytyä polven ristisidevaurion seurauksena syntynyt epänormaali polvinivelen liikkuvuus, jolloin kirurgian avulla voidaan estää lisävaurioiden syntyminen. Vaikka nivelrikko on parantumaton nivelsairaus, muutosten etenemistä voidaan hidastaa, ja koiran elämänlaatua voidaan parantaa monin tavoin. Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että hoito- ja tukitoimenpiteet aloitetaan tarpeeksi ajoissa. Jo alkutilanteessa tulee kiinnittää huomio koiran ruokintaan ja painonhallintaan. Ylipainoisen koiran laihduttamisella ihannemittoihin voidaan parhaassa tapauksessa saavuttaa satunnaisesti oireilevalla nivelrikko-potilaalla täydellinen oireiden häviäminen. Myös ruuan laatuun tulee kiinnittää huomiota. Nivelrikkopotilaille suositellaankin yleisesti omega-3 rasvahappolisää ruokinnassa. Nivelrikosta kärsivän koiran elämä voi joissakin tapauksissa helpottua, jos sen juoma- ja ruokakuppi sijoitetaan korokkeelle. Nivelrikkopotilaan liikuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Olennaista on huolehtia että koiran arkirutiineihin sisältyy säännöllistä ja suhteellisen kevyttä liikuntaa. Vapaa oleskelu omalla pihalla ei riitä pitämään lihaskuntoa kunnossa. Toisaalta potilaan terveydentilan kannalta yliampuva harjoitus taas puolestaan kostautuu pahenevin nivelrikko-oirein varsinkin harjoitusta seuraavan päivänä. Mahdollisimman usein toistuva lyhyillä lenkeillä käyminen on nivelrikkopotilaalle parempi ulkoiluvaihtoehto kuin liikunnan keskittäminen esimerkiksi viikonlopun kohokohdiksi. Uiminen on havaittu terveelliseksi liikuntamuodoksi monien nivelongelmien tukihoidossa, ja se sopii hyvin myös nivelrikon vaivaamalle koiralle. Samoin kuin ihmisillä, tulehduskipulääkkeet näyttelevät merkittävää roolia myös koiran nivelrikon hoito-ohjelmassa. Ajoissa aloitetulla kipulääkityksellä voidaan estää kivun eteneminen vaikeasti hallittavaksi krooniseksi kivuksi. Satunnaisesti oireilevasta nivelrikosta kärsivälle koiralle riittää usein muutaman päivän tai viikon kuureina oireiden esiinnyttyä annettu kipulääkitys. Jatkuvasti oireilevaan nivelrikkoon liittyy jo jatkuva kivun tunne, joten monet tähän ryhmään kuuluvista koirista ovat jatkuvan kipulääkityksen piirissä. Vaikka kipulääkkeiden käyttö ei ole täysin riskitöntä, nykyiset COX-selektiiviset koiran tulehduskipulääkkeet ovat kuitenkin hyvin siedettyjä. Sivuvaikutusten pelko ei siten enää nykyään voi olla este koiran pitkäkestoisenkaan kivun hallinnalle. Suomessa koiralle rekisteröidyistä tulehduskipulääkkeistä karprofeenilla ja meloksikaamilla on riittävästi näyttöä pitkä-aikaisesta, kuukausia ja vuosiakin kestävästä käytöstä nivelrikkopotilaan kivun hallinnassa. Ne ovat näin ollen ainoat pitkäaikaiseen käyttöön rekisteröidyt valmisteet. Nivelnesteen ominaisuuksia parantavien ja nivelrustoa suojaavien valmisteiden sekä suun kautta annettavien että injektiovalmisteiden hyödystä on tutkimuksissa päädytty ristiriitaisiin tuloksiin. Nivelrikkoa ei näilläkään valmisteilla saada parantumaan, mutta vaikuttaisi siltä, että valmisteilla olisi nivelrikon kehittymistä hidastavaa vaikutusta. Monet koiranomistajat syöttävät koirilleen nykyään ravintolisävalmisteita pyrkimyksenään ennaltaehkäistä nivelrikkoa. Ennalta ehkäisevää käyttöä puolustaisi tieto nivelrikon alkuvaiheiden oireettomuudesta. Toisaalta ravintolisävalmisteiden mahdollisesta avusta nivelrikkoprosessin hidastajana ei ole tieteellistä näyttöä. Oireilevassa nivelrikossa rustoa suojaavia ravintolisävalmisteita käytetään usein samanaikaisesti tulehduskipulääkkeiden kanssa. Tunnetuimmat ravintolisät tähän tarkoitukseen ovat rustomatriksin rakenneaineet kondroitiinisulfaatti, glukosamiini ja glukosaminoglykaani. Valmisteita on runsaasti tarjolla, mutta niiden laatu on kirjavaa. Koska suun kautta annosteltaviin
  • 32. rustonsuojavalmisteisiin tiedetään liittyvän laatu- ja pakkausmerkintäongelmia, kannattaa pitäytyä valmisteissa, jotka valmistetaan lääkkeiden valmistuksessa vaadittavia laatuvaatimuksia noudattaen ja joiden taustalta löytyy myös luotettavaa tutkimustietoa. Ihmisillä joudutaan vakavissa nivelrikkotapauksissa varsin usein turvautumaan kirurgiaan, jossa vaurioitunut nivel korvataan keinonivelellä. Koirapuolella lonkkanivelen nivelrikossa on jo pitkään ollut yhtenä hoitovaihtona ollut reisiluun pään osteotomia. Nykyisin yhä useampi koira saa apua vakava-asteiseen ja voimakkaasti oireilevaan nivelrikkoonsa keinonivelkirurgiaa tekeviltä eläinlääkäreiltä. Nivelrikko merkittävänä ikääntyvien ihmisten elämänlaadun alentajana ja yhteiskunnalle huomattavia kuluja aiheuttavana sairautena on luonnollisesti vilkkaan tutkimuksen kohteena. Lääketieteellisessä tutkimuksessa saatu tutkimustieto on usein suoraan sovellettavissa myös koirien hyödyksi. Kun sairauden syntymekanismit opitaan tuntemaan tulevaisuudessa paremmin, pystytään kehittämään lääkkeet, joilla nivelrikon syntymistä voidaan estää tai ainakin merkittävästi hidastaa. Jo nyt tunnetaan lääkeaineita, joilla nivelrikon syntymisen alkuvaiheen tapahtumiin voidaan vaikuttaa suotuisasti. Mielenkiintoisia käyttömahdollisuuksia voivat tarjota esimerkiksi synoviasolujen sytokiinituotantoa alentavat sekä rustomatriksia hajottavien metalloproteaasien tuotantoa estävät lääkeaineet.