Kuvataiteen luokanopettajaopintojen portfolio

1. Kuvataiteen portfolio
POM1YKU
Syksy 2014
Annukka De Meulder

2. OSA 1: Päiväkirja
Oma oppiminen ja tuleva opettajuus
Mikä toimi, mikä ei?
Suhteeni kuvataiteisiin

3. Kuvasuhde –
suhteessa
kuvaan
Tämä työ kuvastaa hyvin
suhdettani kuvaan ja
kuvataiteeseen sekä oikeastaan
kaikkeen tekemiseeni. Tulin
kyseiselle demolle myöhässä,
mutta ryhdyin silti näpertämään
suuritöistä kuvaa silkkipaperista ja
liimasta. Yritin tehdä työtä hieman
joka välissä, mutta lopulta jätin työn
kesken jo ihan materiaalia
säästääkseni (oranssiin seinään
olin jo käyttänyt yhden rullan
silkkipaperia). Silkkipaperityöt ovat
kuitenkin jääneet elävästi mieleen
koulun kuvataiteen tunneilta, ja
uskon että niillä on
tulevaisuudessakin arvonsa ja
perustelunsa kun toimin opettajana.

4. Piirtäminen
Tästä kaikki alkoi.
Lämmittelytehtävä
poisti hieman
jännityksiä, jotka
liittyvät piirtämiseen.
Tehtävästä tuli
mieleen
toimintaterapiaopinnot
, jossa keskityttiin
luovien menetelmien
käyttöön terapiassa.

5. (Huom! Mustavalkoinen kuva) Hiilityö oli minulle todellista mukavuusalueeni
ulkopuolelle menemistä. Kurssilla puhuimmekin piirtämisen yhteydessä siitä,
kuinka käsi ei saa aikaiseksi sitä, minkä päässään on ajatellut tai silmä näkee.
Se turhauttaa. Piirsin ensin puunrungot ja latvustot, mutta jäin jumiin siihen.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että opettajan avustuksella pääsin työssäni
eteenpäin ja osasin piirtää puulleni monipuolisen taustan ja latvuston
elävämmäksi. Vaikka valon ja varjon piirtämisen periaatteet ovat mielessäni,
en vielä osaa käyttää niitä töissäni. Tätä työ ei kuitenkaan kurssin päätyttyä
päätynyt roskikseen, vaikka niin alussa ajattelin… Toivottavasti osaan ohjata
tulevaisuudessa omia oppilaita samanlaisten jumien yli ja läpi.

6. Valööriharjoitus
(Huom! Kuva on mustavalkoinen.) Tästäkin harjoituksesta tuli mieleen
koulun kuviksentunnit. En kokenut tehtävää ahdistavana, sain tästä
onnistumisen kokemuksen vaikka jonkun ruudun kanssa olikin
enemmän hankaluuksia. Ala-asteella tehtävänämme oli piirtää oma
kätemme mallista. Siis pidimme vasenta kättämme pöydällä aina
samassa asennossa, ja piirsimme sen lyijykynällä. Se oli ahdistava
tehtävä, mielestäni käteni näytti kuolleelta kuvassa.

7. Tästä tehtävästä pidin. En kokenut piirtämistä
enää niin ahdistavana, kuin omaa kättä
piirtäessäni. Haasteita minulla toki oli, mutta silti
nautin piirtämisestä. Erityisesti juoksevalla
tussilla rypistetylle litoposterille piirtäminen oli
jännittävää ja ihanaa.
Tämän tehtävän tehtävänanto oli erinomainen,
ja voisin kuvitella itsekin käyttäväni sitä
opettajana. Se antoi jokaiselle vapauden piirtää
oman inspiraation mukaan, mutta ryhmänä
saimme aikaiseksi yhteneväisiä, hienoja töitä,
joissa jokainen onnistui ja oppi uutta.

8. Värioppi
Värit ovat kivoja! Värien murtaminen ja taittaminen sekä
ruskean ja harmaan sekoittaminen oli kuitenkin yllättävän
vaikeaa! Pienenä kun maalasi vesiväreillä, tuntui ettei
muita värejä saanutkaan sekoitettua. Maalauksistani tuli
yllättävän hienoja, kun niitä on katsonut jonkin ajan
kuluttua uudelleen.

9. Maalaaminen ja taiteen
tulkinta
Anu Tuominen – Real Colour Circles

10. Ensimmäinen tulkinta
Tämän työn tekeminen oli
mukavaa. Taiteen
tekeminen taiteen
tulkinnasta käsin poisti
ainakin minulta ns.
valkoisen paperin
kammon.
Valitettavasti tämä työ ei
valmiina ja jonkin ajan
kuluttua enää miellyttänyt
silmääni. En pitänytkään
pinnasta, jotka sormivärit
saivat aikaan. Loppujen
lopuksi tämä työ päätyi
roskakoriin. Sen tekeminen
prosessina oli kyllä hyvä ja

11. Tulkinta tulkinnasta
Tämä vaihe tulkinnasta meinasi melkein jäädä tekemättä… Pitkän aikaa
laatikko lojui keskeneräisenä, mutta lopulta päätin tehdä sen valmiiksi.
Hieman oikaisin, ja liisterin ja sanomalehtien sijasta viimeistelin pallojen
kiinnitykset ja pinnat maalarinteipillä. Sen jälkeen maalasin pohjaväriksi
valkoisen, jonka päälle ryhdyin maalaamaan värejä ja muotoja pulloväreillä.
Lopuksi viimeistelin sisäpuolen piippurasseilla ja ulkopuolen värillisillä
pahveilla. Hopeanvärinen ”paspis” laatikon suulla yllätti itsenikin, yleensä en
käytä kimaltavia materiaaleja…
Lopulta laatikosta tuli mielestäni hienompi ja kiehtovampi, kuin
ensimmäisestä tulkinnastani. Mutta ilman ensimmäistä tulkintaa ei olisi
syntynyt tätäkään tulkintaa!

12. Savityöt
Savitöitä odotin innolla, sillä
rakastan tehdä asioita käsilläni, ja
saven kanssa työskentely on
minulle lapsuudesta tuttua. Koska
innostus oli kova, halusin tehdä
kaksi työtä kupin lisäksi. Nyt osasin
kuitenkin jo varautua, enkä
aloittanut hurjan valtavaa projektia.
Ehdin siis hyvin tekemään sekä
voimaeläimen pienoisveistoksen
että reliefin. Voimaeläimeni on
karhu, ja voimakasvini on
auringonkukka.
Auringonkukka”vadista” olen
erityisen ylpeä, sain siihen hienosti
tehtyä erilaisia pintoja.
Savitöitä aion varmasti tehdä myös
omien oppilaideni kanssa
tulevaisuudessa.

13. Grafiikk
a
Rakastuin tähän tekniikkaan! En ollut ikinä ennen
kokeillut grafiikkaa, ja etenkin syväpaino painui syvälle
sydämeeni. Syväpainotekniikalla tehdyt työni ovat
ehdottomasti kurssin parhaita, minun piti jopa tulla
tekemään niitä lisää omalla ajalla. Yllä olevassa
kuvassa on kuitenkin nopeat kohopaino-kokeiluni
linoleumlevyillä, jotka taipuivat hetken mietinnän
jälkeen isänpäiväkorteiksi.

14. Syväpaino mandalat
Valokuvat eivät tee oikeutta upeille
väreille, jotka mandaloissani ovat,
siksi esittelen vain parhaimmat tässä.
Grafiikan levyäni en aio kadottaa
koskaan, sillä nämä onnistuivat niin
hyvin! Ehkäpä juuri siinä piilee
grafiikan salaisuus, sitä voi aina
tehdä uudestaan ja uudestaan…

15. OSA 2: Flanööri
Luin flanööristä kertovan tekstin vasta
flanöörin tekemisen jälkeen, ja huomasin, että
se olisi pitänyt tehdä kaupungissa! Minun
flanöörini kuvat ovat kuitenkin metsästä,
soisen järven rannalta. Paikka on minulle
todella rakas ja käyn siellä kävelemässä aina
kun voin. Kuvaamisen myötä paikka sai
jälleen uuden ulottuvuuden mielessäni…

16. Saanpa minä paljon
tuhoa aikaan!
Mutta kaunista
tuhoa…

17. Onpa vesi ollut korkealla! Jään alla on kuin toinen maailma…
Pienten metsähiirien, hyönteisten ja keijujen maailma. Olisinpa
itsekin noin pieni!

18. Puut kannattelevat jäätä. Puut pukeutuvat jäämekkoihin! Jää
ei halua päästää irti…

19. OSA 3:
Taidenäytte
ly
Kävin 24.10.2014 Antwerpenin muotimuseon eli
ModeMuseumin näyttelyssä MOMU NOW, jossa oli
esillä valikoima museon muotikokoelmasta. Suurin
osa kokoelman asuista on belgialaisilta
muotisuunnittelijoilta. Näyttely oli yhdessä U:n
muotoisessa salissa. Asut olivat esillä vitriineissä
niin, että niitä pääsi katsomaan joka puolelta. Asut oli
jaettu vitriineihin teemoittain, esim. printti, nahka,
alusvaatteet ym. Näyttelyn yleisilme oli hyvin
graafinen, punainen oli hallitseva väri. Yhdellä
seinällä oli myös videoita suunnittelijoiden

20. Valintani
Valitsin tämän teoksen,
sillä se yksinkertaisesti
järkytti minua. Kyseessä
on Walter Van
Beirendonckin
suunnittelema puku
miehelle, hänen syksyn
2012 miesten mallistosta.

21. Kuvailu
Puvun etumusta hallitsee kirjava ympyrä tummalla
taustalla. Ympyrässä on käytetty punaisia, sinisiä ja
valkoisia geometrisiä kuvioita, jotka tuovat mieleen
afrikkalaisen tms. etnisen kankaan tai kudoksen. Ympyrä
jakautuu sekä puvun takkiin että housuihin muodostaen
eheän kokonaisuuden. Muissakin Beirendockin asuissa
etumusta hallitsee ympyrä.
Asusteina pukuun kuuluvat vaaleasta nahasta tehdyt
naamio ja hanskat, joiden kynsien kohdalle on laitettu
turkista. Muissakin Beirendockin asuissa asusteena on
nahkainen naamio. Lisäksi tässä puvussa asusteina ovat
musta lukko riipuksena/solmiona sekä afrikkalaisen
veistoksen muotoinen kävelykeppi, joka on koristeltu
ketjuin, lukoin ja avaimin.

22. Tulkintani ja arvioni
Puku sinänsä on hieno, mutta minua
järkyttivät nimenomaan asusteet. Katsoin
myös videon Beirendonckin
muotinäytöksestä. Kaikki hänen
miesmallinsa olivat tummaihoisia, ja
kaikilla oli päässään nahkaiset naamiot.
Minulle nämä asusteet symboloivat
orjuutta. Olisin ehkä voinut pitää puvusta
ja jopa joistain asusteista, jos naamio ei
kuuluisi pukuun. Minun oli yhtä aikaa
vaikea katsoa ja saada silmiäni irti sekä
tästä puvusta että muotinäytöksestä.
Teos ei missään nimessä ollut katsojalle
helppo.
Minulle teoksen kokeminen oli täysin
visuaalista, sillä se oli esillä vitriinissä.
Tuntoaisti olisi varmasti tuonut oman
lisänsä kokemukseen, sillä minulle
olennaista on myös se, miltä vaatteet

23. Sovellus
Vierailu muotimuseossa olisi antoisinta
yläkouluikäisten kanssa, tai aikaisintaan alakoulun
viimeisillä luokilla. Sen ikäiset lapset ovat jo alkaneet
kiinnittää huomiota siihen, mitä pukevat aamulla
päälleen, ja voisivat olla kiinnostuneita erilaisista
vaatteista ja asusteista. Kiinnittäisin lasten huomion
erityisesti asuissa käytettyihin materiaaleihin,
väreihin ja muotoihin.