Soneran kolmas Uuskasvu-kirja tarjoaa näkökulmia tämän vuosikymmenen kenties tärkeimpään aiheeseen: millainen rooli digitalisaatiolle annetaan Suomen kilpailukyvyn kohentajana? Kykenemmekö valjastamaan digitalisaation lupauksen uusista markkinoista ja tehokkaammasta julkisesta sektorista, vai jääkö kohtaloksemme markkinaosuuksien menettäminen uusille kilpailijoille?
Netti liikkuu läppärin mukana - Fleetlogis - Sonera asiakascase
Uuskasvun polut - Digitalisaation lupaus
1. Digitalisaatio on yksi tämän vuosikymmenen keskeisimpiä tuottavuuteen,
työhön ja kilpailukykyyn liittyvistä ilmiöistä. Tieto- ja viestintäteknologia on
aikaansaanut merkittävän tuottavuusloikan tietotyössä ja automaatio on
ollut teollistuneiden maiden kilpailukyvyn edellytys. Nyt digitalisaatio tuo
yhteen sekä tietotyön, suorittavan työn ja teollisuuden kasvunäkymät.
Uuskasvun polut – Digitalisaation lupaus on Soneran Uuskasvu-kirja-
sarjan kolmas osa. Kirja pohtii, millainen rooli digitalisaatiolle Suomessa
annetaan kansallisen kilpailukyvyn kohentajana. Kykenemmekö valjasta-
maan digitalisaation lupauksen uusista markkinoista ja tehokkaammasta
julkisesta sektorista, vai jääkö kohtaloksemme kalliiden rakenteiden
ylläpitäminen ja markkinaosuuksien menettäminen uusille kilpailijoille?
Ratkaisu tehdään joko itsenäisesti tai meidän puolestamme.
Tämä kirja luo kokoavan katsauksen digitalisaatioon Suomessa ja
toimii puheenvuorona tähän kansakunnan kohtalonkysymykseen.
Uuskasvunpolut–Digitalisaationlupaus
Uuskasvun
polut
– Digitalisaation lupaus
”Minulle digitaalisaatio
tarkoittaa sitä, että sen
avulla voidaan lisätä
olennaisesti järjestelmän
älykkyyttä seuraavien
vuosikymmenten aikana.”
– Markku Wilenius
”Digitalisaation lupaus ei
ole tietenkään mitenkään
uniikki meille. Kyse on vain
siitä, kuka sen tilan täyttää.”
– Petri Rouvinen
Digitalisaation lupauksen
lunastaminen:
• Valitse polku ja etene sitä pitkin
• Etsi suurta, tee sitä mikä on
tänään mahdollista
• Tee muutokselle tilaa
• Älä pelkää virheitä
• Valitse roolisi ja usko siihen
• Verkostoidu parhaiden kanssa
• Keskustele haasteista
• Johda muutosta
• Varmista turvallisuus
• Pidä digitalisaatio toiminnan ytimessä
linkedin.com/company/sonera
facebook.com/SoneraYrityksille
Sonera_B2B #SoneraB2D
OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:
4. Digitaalisuudesta puhuu näinä aikoina jokainen. Toistakymmentä
vuotta sitten puhuttiin että kaikki mikä voidaan digitalisoida, tullaan
myös digitalisoimaan tässä maailmassa. Tällä polulla olemme vasta
aivan alkuvaiheessa. Kuten aina suurissa globaaleissa trendeissä käy,
lyhyellä aikavälillä vaikutus tuntuu hitaalta ja pieneltä, mutta jälkeen-
päin katsottuna vaikutus osoittautuu valtavaksi. Meillä on nyt lupa
odottaa merkittävää tuottavuuden ja kilpailukyvyn kohentumista
digitalisaation erilaisten vaikutusten ansiosta.
Kun tulin Suomeen vuoden 2012 alussa, ensimmäinen asia jonka kuulin oli, että Suo-
men talouden tilanne on nyt huono, mutta kuuden kuukauden kuluttua se paranee.
Olen nyt kuusi kertaa kuullut tämän saman tarinan. Talouteemme on tänä aikana
kertynyt paljon korjausvelkaa. Aika näyttää, olemmeko päässeet jo kasvuun kiinni.
Mutta juuri nyt tilanne on, että vienti ei vedä ja hyvinvointivaltion lasku kasautuu.
Ei Suomi ole ollut ongelmineen yksin. Matalat ajat ovat yhdistäneet Eurooppaa
tällä vuosikymmenellä. Taantuman kokemus on ollut kipeällä tavalla yhteinen. Ja
vastaavasti viime aikoina erot ovat syntyneet siitä tosiasiasta, että kun ajat ovat
epävakaat, vain parhaat menestyvät.
Tätä vuosikymmentä on Suomessa leimannut kasvava tarve löytää oikea kehi-
tyksen suunta. On etsitty lääkettä, joka nostaisi suomalaisen kilpailukyvyn jälleen
kärkikastiin.
Lukijalle
Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj
Toimitus: Stella Kallionpää ja Riitta Grönroos (TeliaSonera)
Kirjoittajat: Jari Manninen (TeliaSonera), Vesa Brandt (toimittaja),
Stella Kallionpää (TeliaSonera) ja Marko Lepola (TeliaSonera)
Liitteen kirjallisuuskatsaus: Leo Bergman (Aalto-yliopisto)
Ulkoasu ja graafinen suunnittelu: Matti Riikonen (Imagemaker)
Valokuvat: Vesa Brandt, Teemu Ullgren (Pekka Sivonen, s.96), Pekka Pajuvirta (Juhani Eskola, s.96),
Sami Perttilä (Laura Räty, s.96), CGI (Karri Salminen, s.104), Anna Huovinen (Minna Kivimäki, s.104),
Nina Fagerholm (Thomas Hallbäck, s.104), Olli Karttunen (Roope Mokka, s.137),
Mika Kanerva (Saku Mäkinen, s.196)
Painatus: Vammalan kirjapaino Oy
Copyright: TeliaSonera Finland Oyj
ISBN 978-952-5187-94-6
TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2015
3
5. Työpäivien pidentäminen ja henkilökohtaisen työmäärän lisääminen voi ratkaista
kansallisen kilpailukyvyn ongelman vain osittain. Tässä mallissa kysymys kuuluu,
kuinka paljon pidempiä työpäiviä olemme valmiita – tai kykeneviä – tekemään?
Suuremmat ja kestävämmät ratkaisut syntyvät toisen polun kautta. Tarvitaan
uusia keinoja työn tuottavuuden kasvattamiseen.
Digitalisaation lupaus on lupaus yhteiskunnan lävistävästä tuottavuusloikasta.
Perinteisesti tieto- ja viestintäteknologia on mahdollistanut uusia toimintatapoja
tietotyössä. Se on tehnyt työstä paitsi mielekkäämpää ja joustavampaa, myös
monilla tavoin tehokkaampaa. Nyt digitalisaation tekniikat murtautuvat uusille
alueille. Kun aikaisemmin ICT heijastui valkokaulustyöhön, nyt vaikutukset
tuntuvat sinikaulusaloilla.
Jo toistakymmentä vuotta sitten puhuttiin siitä, että kaikki mitä voidaan
digitalisoida, tullaan digitalisoimaan. Tänä päivänä tämä visio vaikuttaa toteutu-
van. Digitalisaatiojuna tuntuu nyt kulkevan vauhdikkaasti eteenpäin. Ilmassa on
sähköä: kun katsoo ympärilleen, voi huomata, että itse asiassa moni asia on jo
uudella tolalla.
Jokainen on varmasti huomannut jo lupaavaa kehitystä eri toimialoilla. Julki-
sella sektorilla palveluväylähanke ja digitaalisen tunnistautumisen edistäminen
ovat oikeansuuntaisia askeleita kohti palveluiltaan kattavampaa ja kustannus-
rakenteeltaan järkevämpää valtiota. On nähtävissä uutta nousuvirettä työn
tuottavuudessa ja Suomen taloudessa laajemminkin.
Muutoksen merkki on osaltaan se, että digitaalisuus on tullut jäädäkseen.
Digitalisaatiota määrittävät kaksi asiaa: globalisaatio ja 24/7/365. Digitaalinen
maailma on aina auki ja aina päällä. Tässä maailmassa odotusarvo on, että
olemme jatkuvasti ja joka paikassa saavutettavissa.
Mitä digitalisaatiokehitys tarkoittaa toimintaympäristöjen ja työtapojen
suhteen? Voidaan todeta, että kun siirrämme toimintaa, prosesseja ja palveluita
digitaaliseen ja sähköiseen muotoon, liiketoiminnan ympäristö ja organisaatioiden
riskiympäristö muuttuvat. Kyberturvallisuus on yhä tärkeämmässä roolissa, jopa
niin, että sitä ei sovi sivuuttaa organisaatioiden johdon agendaltakaan.
Sonera on yritys, joka itsekin on keskellä suurta murrosta. Digitalisoituvassa
maailmassa operaattorin rooli muuttuu ja kohdentuu jatkuvasti. Tietointensiivisen
yhteiskunnan kehitys kyseenalaistaa vanhoihin toimintamalleihin ja oletuksiin
perustuvien alojen jatkuvuuden. Operaattorit ovat tämän murrosaallon keskiössä:
liiketoimintamme perusteita haastetaan jatkuvasti. Uudistuminen vaatii jatkuvaa
kehittämistä ja selvää visiota huomispäivän maailmasta.
Toimintakentän muutos on johtanut Soneran pohtimaan digitalisaation
vaikutuksia myös laajemmassa kontekstissa. Tämän kirjan myötä haluamme
jälleen ottaa osaa kansalliseen keskusteluun uusista kasvupoluista.
Uuskasvun polut – Digitalisaation lupaus on jatkoa Soneran vuonna 2010
julkaistulle Uuskasvua ymmärtämässä ja 2012 julkaistulle Uuskasvun anatomia
-teoksille.
Johdannon jälkeen kirja syventyy luvussa kaksi niihin haasteisiin, joita tänä
päivänä kansakuntamme kohtaa, ja luku kolme pohjustaa digitalisaatiota tietoyhteis-
kuntakehityksen jatkumona. Luvussa neljä käydään läpi digitalisaation avainilmiöitä.
Viides luku pohtii digitalisaation johtamista ja potentiaalia työn tuottavuuden lisääjä-
nä. Luku kuusi toimii kaukoputkena lähitulevaisuuteen: luomme esimerkinomaisen
katsauksen seuraavan vuosikymmenen terveydenhoitoon ja liikenteeseen, ja niihin
murroksiin, joita digitalisaatio mahdollisesti näillä aloilla aiheuttaa. Seitsemännessä
luvussa kokoamme yhteen digitalisaation mahdollisuuksia ja opetuksia, ja luonnos-
telemme niitä rytmittämään muutosta kohti tuottavampaa ja tehokkaampaa työtä.
Kun digitalisaatio ilmiönä
on esitelty, annamme puheen-
vuoron haastattelemillemme
asiantuntijoille ja vaikuttajille.
Kirjan yhteiskunnallinen
painoarvo ja puhuttelevuus on
pitkälti näiden näkökulmien
ansiota. Haluankin tässä
kohtaa sydämellisesti kiittää
niitä näkijöitä ja tekijöitä, jotka
antoivat oman panoksensa
kokonaisuuteen haastattelui-
den muodossa. Te tarjoatte
lukijoillemme ja asiakkaillem-
me kirkkaan näkymän siihen,
missä vaiheessa ja vauhdissa
suomalainen digitalisaatiojuna
tänä päivänä on, ja mihin
suuntaan se kulkee.
Valdur Laid, toimitusjohtaja,
TeliaSonera Finland Oyj.
4 5
6. LUKIJALLE | Valdur Laid
TIETO ON TÄMÄN AJAN ÖLJY | Luku 1
TILANNEKUVA 2015 – MURROS VAI JÄMÄHTÄMINEN? | Luku 2
TIETOYHTEISKUNNASTA DIGITALISAATIOON | Luku 3
DIGITALISAATION MONET KASVOT | Luku 4
4.1. Digitaalisuuden teknologiaperusta
4.2. Teknologiailmiöiden laajentumat
4.3. Digitalisaation sosioekonomistiset ilmiöt
4.4. Digitalisaatio ja liiketoimintamallit
4.5. Onko elämää hypetyksen ulkopuolella?
DIGIHYPETYKSESTÄ DIGITUOTTAVUUTEEN – Mitä se vaatii johtamiselta? | Luku 5
HEIJASTUMIA SUOMESTA VUONNA 2025 | Luku 6
Suomen terveydenhuolto vuonna 2025
Suomen kaupunkiliikenne vuonna 2025
DIGITALISAATION LUPAUKSEN LUNASTAMINEN | Luku 7
PUHEENVUOROJA DIGITALISAATIOSTA
Resurssikysymys | Markku Wilenius
Uskallus katsoa tulevaisuuteen | Jyrki Kasvi
Kuinka kasvaa suuremmaksi niukkuuden maailmassa? | Roope Mokka
Sosiaalinen pääoma on parasta pääomaa | Mika Anttonen
Uusi vihreä oksa? | Petri Rouvinen
Häiriösumu vaatii itsekuria | Jyri Engeström
Päättävä digitaalinen jälkikirjoitus | Timo Airaksinen
Kuka omistaa tiedon? | Antti Poikola ja Ossi Kuittinen
Turvallisuus on luottamusta | Arto Räty
Suomi tarvitsee robottistrategian | Cristina Andersson
Älykkyys on markkinoilla pysymisen ehto | Aarne Halme
Yritys on tehty kestämään | Anne Berner
Aineettomasta fyysiseen, fyysisestä aineettomaan | Anni Ronkainen
Jakolinja on tässä | Leena Mörttinen
Ei ensimmäinen, vaan ensimmäisten joukossa | Saku Mäkinen
Kasvuyritysten kasvattajat | Inka Mero
Muutoksen keskellä | Hanno Nevanlinna, Futurice Oy
Korkea perussuorituksen taso | Tuomas Routto, Reaktor Innovations Oy
Lukutaito on digikansalaisen perusosaamista | Marjukka Peltonen, HelMet-kirjasto
Pelisilmää digimarkkinoille | Antti Tiihonen, Veikkaus Oy
0–100 | Jussi Lystimäki, Tori.fi
Uusi peluri | Pekka Lemettinen, Suomen Vahinkovakuutus Oy
Digitaalisen verokirstun saranat kuntoon | Markku Heikura, Verohallinto
Paloletkusta ei voi juoda tulevaisuudessakaan | Lauri Kivinen, Yleisradio Oy
Median tulevaisuus muurin varjossa | Johanna Suhonen, Kauppalehti
Rohkeasti laatikon ulkopuolelta | Pekka Ylihurula, S‐Pankki Oy
Puheenvuoro kuluttajalle | Lauri Ant-Wuorinen, Plastex Oy
Puusta pitkään | Erkki Tolvanen, Piklas Oy
Rohkeus ja äly | Timo Taalas, ZenRobotics Oy
Älykäs logistiikka mullistaa jätehuollon | Pirkka Palomäki, Enevo Oy
JÄLKISANAT –Tehokkuus, kasvu ja uusi liiketoiminta | Petri Niittymäki
LIITE: Digitaalinen liiketoiminta – akateeminen kirjallisuuskatsaus
Sisällysluettelo
linkedin.com/company/sonera
facebook.com/SoneraYrityksille
Sonera_B2B #SoneraB2D
OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:
3
8
18
30
42
48
56
66
73
75
76
92
95
103
112
121
122
129
137
143
150
155
159
165
173
177
181
185
188
193
196
201
204
207
210
215
219
223
227
231
235
239
244
249
252
258
264
266
7. Vuonna 2011 maailmassa oli arvion mukaan
dataa 1,8 tsettatavua eli 1800 miljardia gigatavua.
LÄHDE: IDC, The Digital Universe
DATAN MÄÄRÄ KASVAA NOIN 40% VUOSITTAIN.
Globaalin talouden kehitys pakottaa meitä etsimään uusia
tuottavuuden ja kasvun lähteitä. Kulloinkin jälkikäteen ym-
märretään paremmin, mikä oli se voima, joka piti kehityksen
liikkeessä. Teollistumisen lähteenä oli höyry, seuraavan aallon
mahdollisti sähkö, tämän jälkeen öljy määritti sekä kulutusta
että liikkumista. Tietotekniikan kehitys kohti digitalisaation
aikaa on nostanut tiedon tuottavuuden tärkeimmäksi
lähteeksi. Tieto on tämän ajan öljy.
Luku
1
201920152011
Tieto on tämän
ajan öljy
8 9
8. Kun Eurooppa siirtyy vuoteen 2016, takana on jo melkein vuosikymmenen mittainen
synkkä kausi. Kun maailma vajosi ennätysmäiseen lamaan vuonna 2007 Yhdys-
valloista alkaneen finanssikriisin myötä, hyökyaallon vaikutukset tuntuivat kaikissa
länsimaissa. Toipuminen on ollut epätasaista: kriisin jälkeen esiin ovat nousseet
vahvimmat ja ketterimmät. Suomi ei ole kuulunut kumpaankaan kategoriaan.
Olemme kansakuntana suurien haasteiden edessä. Maata vaivaa yhtäaikaisesti
väestön ikääntyminen, vientiteollisuuden vauhdin hidastuminen ja työn tuottavuuden
haasteet. Suuria linjoja katsoessa Suomen vaihtotase on heikentynyt voimakkaasti
vuoden 2007 jälkeen. Uhkana on, että käsillä on uusi normaalitila, jonka huippuhet-
ket ovat ainoastaan heikkoja kaikuja niistä vahvoista ajoista, jotka nostivat Suomen
edellisestä suuresta lamasta.
Talouskasvun kannalta katsottuna voidaan sanoa, että Suomi on menettänyt
lähes kokonaisen vuosikymmenen. Tästä syystä hyvinvointivaltion rakenteisiin
kohdistuvat nyt sen historian suurimmat paineet. Jos köyhät vuodet jatkuvat, on
mahdollista, että seuraava sukupolvi perii yhteiskunnan joka on epätasa-arvoisempi,
armottomampi ja toimintaedellytyksiltään rajatumpi ja riippuvaisempi kuin nyt. Silloin
me olemme kansakuntana epäonnistuneet.
Kansantalouden jyrkkä syöksy haastaa sekä
julkisen että yksityisen sektorin toimijat etsimään
uusia kasvu- ja tehokkuuspolkuja. Suomalaisen
hyvinvointivaltion selviämisen ehtoina ovat sekä
vientiteollisuuden renessanssi että julkisen sektorin
toiminnan tehostaminen. Julkisessa keskustelussa
uhkakuvat ovat selkeitä. Kuinka kirkkaina näyttäy-
tyvät mahdollisuudet?
Jos kansakuntaa kuristavaa tiukkaa pirunnyrkkiä
yrittäisi edes hieman raottaa, mistä tulokulmasta
savottaan kannattaisi lähteä?
Tieto- ja viestintäteknologian ajatellaan mahdol-
listavan samanlaisen tuottavuushypyn kuin aiemmin
höyryvoima tai sähkö. Höyryvoiman keksimisestä
kului noin sata vuotta sen yleistymiseen ja sähkövoima mullisti teollisuutta merkit-
tävästi myös noin sadan vuoden viiveellä. Tieto- ja viestintäteknologian modernit
ensiaskeleet otettiin vasta 1940-luvulla. Tietotekniikan nousu jokapäiväiseen
elämään tapahtui 1970–80-luvuilla, ja globaalin tietoverkon yleistyminen tapahtui
viimeistään 1990-luvun lopussa. Historialliseen kontekstiin sijoitettuna ja höyryyn ja
sähköön verrattuna ICT on todennäköisesti edelleen kehityskaarensa alkupäässä.
Siitä huolimatta vaikutukset ovat jo nyt tuntuvia.
”Ihmiskunta on vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Se on talou-
dellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen sitä.
Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan
vuoden aikana, tieto- ja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata
vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus
on samansuuruinen. Tietysti tieto- ja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta
arvailla.” – Antti Tanskanen, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010
Digitalisaation lupaus
”Iso kysymys on, pystyykö Suomi tuomaan disruptioita näille jokapäiväisen elämän
ytimessä oleville alueille. Eli tuomaan digitaalisen asumisen, digitaalisen liikkumisen
ja digitaalisen ruuan meidän pöytäämme.” – Roope Mokka
Kun katsotaan digitalisaation perustana olevia teknisiä sovelluksia, voidaan todeta,
että digitalisaation lieveilmiöt ja pohjavirtaukset ovat olleet läsnä pitkään. Tieto- ja
viestintäteknologian hyödyntäminen työn tuottavuuden ja liikevaihdon lisääjänä ei
ole ollut millään muotoa marginaalinen ilmiö tällä vuosituhannella. Erityisesti tietoin-
tensiivisillä aloilla ICT-ratkaisut ovat saaneet aikaan järjestelmällistä evoluutiota työn
tekemisen tavoissa ja niiden tuottavuudessa. Tämä muutos on ollut asteittaista ja
siinä määrin verkkaista, että kankeammatkin toimijat ovat ehtineet mukaan kyytiin.
Kun puhutaan digitalisaatiosta, puhetavoissa usein heijastuu evoluution sijaan
revoluution eetos. Digitalisaatiossa viitataan nopeaan muutokseen, hyökyaaltoon,
joka pyyhkäisee yli yhä useamman toimialan ja toimijan. Digitalisaation kautta
ymmärretyssä murroksessa ensisijaisen tärkeää on oppia mukautumaan jatkuvaan
muutokseen ja siihen ajatukseen, että vanhassa maailmassa menestykseen
johtaneet toimintamallit saattavat digitaalisessa maailmassa kätkeä sisäänsä tuhon
siemenen. Nokian romahdus matkapuhelinvalmistajana on paraatiesimerkki siitä,
kuinka liian tiukasti menneisyyteen ankkuroitunut aikahorisontti voi upottaa tukevim-
minkin seilaavan laivan.
Digitalisaatiokehityksen moottorit ovat sekä teknisiä että inhimilliseen toimintaan
ja uskomuksiin perustuvia. Digitalisaation avainteknologioiden yleistyminen ja
käyttökustannusten putoaminen on tuonut uusia, tehokkaampia toimintamalleja
muun muassa pilvipalveluiden ja esineiden internetin kautta.
Teknologia itsessään ei kuitenkaan muuta mitään. Sen soveltamiseen tarvitaan
oikeanlainen asenne ja näkemys toiminnan mahdollisuuksista. Voimakkaasti hype-
tetty digitalisaatio ruokkii kattokäsitteenä tätä asenneilmastonmuutosta ja osaltaan
vauhdittaa digitalisaation lieveilmiöiksi miellettyjä murroksia: juuri nyt on muodikasta
sovitella digitalisaation odotuksia jatkuvasti uusiin yhteyksiin. Kun inhimillinen
“Ihmiskunta on vasta
aivan alussa tieto- ja
viestintätekniikan
käytössä. Se on
taloudellisena ilmiönä
samanlainen kuin sähkö
sata vuotta sitten ja
höyrykone ennen sitä.”
– Antti Tanskanen
Tieto on tämän ajan öljy Tieto on tämän ajan öljy10 11
9. mielikuvitus on kollektiivisesti laitettu liikkeelle, muutoksen voima on pitelemätön.
Yhteinen tulema teknisestä ja sosiaalisesta muutoksesta on, että digitalisaation
myötä ja sen aikakaudella muotoillaan uudet toimintamallit, säännöt ja valta-asetel-
mat. On syntynyt maailmanlaajuinen kilpajuoksu siitä, kuka valjastaa digitalisaation
lupauksen nopeimmin, tehokkaimmin ja kekseliäimmin.
Tähän haasteeseen on tartuttava. Suomen kansantaloudelle digitalisaatio
on uhka siksi, että kilpailu on nyt ja jatkossa globaalimpaa kuin koskaan ennen.
Muun muassa verkkokauppojen invaasio on osoittanut, että suomalaiset toimijat
haastetaan yhä uusilla aloilla. Tässä asetelmassa
on jo huomattu, että ei ole sellaista muuria tai
kivijalkaa, joka digitalisaation voisi torjua. Maan
vähittäistavarakauppa kipuilee ja huojuu, kun
saksalaiset ja ruotsalaiset verkkokauppatoimijat
haukkaavat oman osuutensa ennen niin uskollisesta
asiakaskunnasta.
Mahdollisuudeksi digitalisaatio muuttuu silloin,
kun asetelma ymmärretään kääntää ympäri, kun
puolustuksellisesta asemasta päästään tiukkaan
etunojaan. Torjuntataistelun sijaan on valmistau-
duttava radikaalisti muuttamaan omaa positiota
ja ottamaan riskiä maan rajojen ulkopuolelta. Myös suomalaiset voivat valloittaa
maailmanmarkkinoita. Digitaaliset työkalut ovat enemmän kuin koskaan kaikkien
saatavilla. Kysymys on oikean asenteen ja näkemyksen hankkimisesta.
Tämä kirja on kolmas Soneran Uuskasvu-sarjassa
Uuskasvu, neogrowth, on professori Pentti Malaskan luoma käsite, joka pyrkii
määrittelemään ja rajaamaan uudelleen reaalisen talouskasvun ehtoja ja kestävää
kehitystä. Resurssien riittävyyden problematiikkaan ja ihmiskunnan kohtalonkysy-
myksiin keskittynyt Malaska oli suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen uranuurtajia.
Malaska toimi myös kansainvälisen tulevaisuudentutkimuksen keskustelufooru-
min Rooman klubin jäsenenä lähes sen alkumetreiltä saakka. Kun Rooman klubin
kohua herättänyt Kasvun rajat -raportti julkaistiin 1972, Suomessakin virisi väittely
siitä, millaisilla ehdoilla ihmiskunta voi hyvinvointiaan kestävästi lisätä. Raportin
tarkoitus oli avata keskustelua kasvun reaalisista mahdollisuuksista, mutta aiheesta
tulikin valtaeliitille kiusallinen.
Keskustelua seurattuaan Malaska tuli johtopäätökseen, että kasvu on politiikoille
ja talouselämälle niin pyhä käsite, että sitä ei kannata liiaksi yrittää kyseenalaistaa.
Tarvitaan rakentavampi tulokulma. Kun kasvuun lisätään neo-etuliite, käsitteen
luonne muuttuu rajaavasta eteenpäin katsovaksi. Uuskasvu-käsitteen viesti siis on,
että kasvun rajojen sijaan on etsittävä uusia, kestävän kasvun polkuja. Polkuja jotka
olisivat hieman innovatiivisempia ja liike-elämälle sopivampia.
Soneran Uuskasvu-kirjasarja tutkii ja happotestaa Malaskan uuskasvun teesejä
suomalaisen yhteiskunnallisen elämän ja elinkeinoelämän kentällä. Missä ovat
kansalliset vahvuutemme kestävämmän ja tuottavamman tulevaisuuden rakentami-
sessa? Keitä ovat ne näkijät ja tekijät, jotka ovat jo löytäneet keinoja nousta seuraa-
valle tuottavuuden portaalle? Mikä on tieto- ja viestintätekniikan rooli ja toimijoiden
vastuu?
Kun kirjoitimme Sonerassa ensimmäisen Uuskasvu-kirjan vuonna 2010, oli
Suomen kilpailukykykeskusteluiden ytimessä visio osaamisyhteiskunnasta. Keskus-
teluissa vilahteli myös tietotyön tuottavuus ja toisaalta ihmisten jaksaminen. Puhuttiin
jopa käsitteestä työpahoinvointi, joka oli perintöä finanssikriisin aiheuttamasta
talouden lamaannustilasta. Kohtasimme asiakaskeskusteluissa useimmiten vain
kustannusten säästämisen haasteita ja vain satunnaisesti strategista uudistumista.
Samaan aikaan IT:n teknologinen suorituskyky oli jatkanut kehitystä samalla
eksponentiaalisella käyrällä kuin ennenkin, hyödyt eivät vain tuntuneet siirtyvän työn
tuottavuuteen.
Teleoperaattorin rooli on luonnostaan pohtia asioita viestinnän ja tietotekniikan
kautta. Mietimme, voisiko tuottavuus kasvaa ja jaksaminen parantua, jos ymmärtäi-
simme paremmin tapojamme kommunikoida työelämässä.
Havaintomme on, että uutta viestintätekniikkaa ei useinkaan ole tuotu työelämään
johdetusti. Tyypillistä on, että uusi laite tai ratkaisu otetaan käyttöön ja toivotaan,
että se ajautuu osaksi parhaita käytäntöjä ja syrjäyttää työstä tehottomammat
toimintamallit.
Tietotyön lähihistoria tuntee useita loistavia esimerkkejä työtapojen murroksista,
jotka ovat nostaneet työn tuottavuuden uudelle tasolle ja muuttaneet konkreettisella
tavalla välitöntä kokemusympäristöämme. Samalla muutamat työvälineet ovat siirty-
neet pysyvästi historiaan. Esimerkiksi erilliset pöytätietokoneet ja henkilökohtaiset
tulostimet ovat lähes kokonaan kadonneet.
Oikein sovellettuina uudet välineet lisäävät radikaalisti tehokkuuttamme. Kuiten-
kin, kun tutkimme toimintamalleja hieman lähemmin, huomasimme myös, että paljon
uusia välineitä oli tuotu käyttöön vain vanhojen lisäksi ja että tehottomat toimintatavat
oli ainoastaan toteutettu uudella välineellä. Ja joskus oli niin, että nämä uudet
työvälineet soveltuivat vanhoihin toimintamalleihin huonommin kuin edeltäjänsä.
Ajan henki on, että työssä pitää antaa nopeuden, tehokkuuden ja tuottavuuden
vaikutelma. Viestinnässä se tarkoittaa, että sähköposteja lähetetään eteenpäin
lisäämällä viestiketjuun yhä uusia vastaanottajia – ja varmuuden vuoksi säilyttämällä
On syntynyt
maailmanlaajuinen
kilpajuoksu siitä, kuka
valjastaa digitalisaation
lupauksen nopeimmin,
tehokkaimmin ja
kekseliäimmin.
Tieto on tämän ajan öljy Tieto on tämän ajan öljy12 13
10. vanhat ketjussa. Näin tehottomuus siirtyy eteenpäin, mutta tunne tärkeydestä ja
kiivaasta työn rytmistä on kaikilla.
Tuottavuuden näennäisen muodon tavoittelussa itse asia voi unohtua. Kun vastuu
katoaa loputtomaan viestivirtaan, viestintä muuttuu tuottavuustekijästä kapulaksi
rattaissa. Silloin kukaan ei kysy, kuinka moni päivän sadoista sähköposteista varsi-
naisesti edisti yhteistä asiaa, ja kuinka moni edellytti, että juuri viestin vastaanottaja
tekee asialle jotain.
Ehkä viestimme paljon vain siksi, että haluamme näyttää tuottavilta, verkottuneil-
ta, sosiaalisilta ja näkyviltä?
Palataan uuskasvun ideaan. Tieto- ja viestintätekniikan nousun on sanottu aiheut-
tavan samanlaisen yhteiskunnallisen ja elinkeinoelämän murroksen kuin aikanaan
höyry siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta teolliseen aikaan. Meneillään on uusi
murroskausi – olemme siirtymässä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan.
Jos höyry- ja sähkövertausta jatkaa, niin sähkön kulta-ajat ajoittuivat 1950- ja
1960-luvuille, jolloin prosessiteollisuus saavutti asemansa. Tätä seurasi öljyn
aikakausi. Öljy ja sen jalostaminen polttoaineiksi ja muoveiksi mahdollistivat varsinai-
sen kulutusyhteiskunnan synnyn. Öljy myös oli liikkumisen vapauden mahdollistaja
ja siten kiihdytti kulttuurien sekoittumista supistamalla etäisyyksiä. Öljystä tuli jopa
suurvaltapolitiikkaa määrittävä voima. Nykyhetkessä öljyn merkitys alkaa väistyä ja
sen tilalle rinnalle nousee abstrakti hyödyke, tieto.
Tiedolla ei ole itseisarvoa vaihdannan kohteena. Tiedon arvo realisoituu
hyödykkeenä vasta kun sitä käytetään, jaetaan ja yhdistellään uudeksi tiedoksi.
Tämän lisäksi perustavanlaatuinen ero muihin hyödykkeisiin on, että tieto ei kulu sitä
käytettäessä. Se voidaan jakaa ja yhdistää toiseen tietoon yhä uudelleen ja uudel-
leen. Tieto myös liikkuu millisekunneissa maailman toiselle laidalle. Teollisen ajan
logiikkaan ankkuroituneille tieto on suorastaan hämmästyttävä raaka-aine. Teollista
analogiaa jatkaaksemme tieto on tämän ajan öljy.
Kun valmistava teollisuus siirtyi Aasian maihin, arveltiin että Suomen kaltaisissa
maissa teollisuustyön tilalle syntyy tietotyön työpaikkoja. Kansallisen kilpailukyvyn
arvioitiin saavan tuulta purjeisiin tietotyön tuottavuudesta.
Ongelmaksi alkoi muodostua, että tietotekniikan mahdollisuudet kehittyivät
nopeammin kuin tietotyön tuottavuus. Pilviä vakaan ja seesteisen yhteiskunnan
taivaalle toivat myös huoli tietotyöntekijöiden hyvinvoinnista ja toisaalta kestävän
kehityksen edellytysten heikkenemisestä.
Tietotyön tuottavuusongelmat kulminoituvat tiedon jakamisen problematiikkaan.
Tietoa jaetaan minäkeskeisesti: viestintäväline ja tiedon välitysmuoto valitaan
itselle helposta näkökulmasta, ei niinkään vastaanottajan kannalta. Tuttuja välineitä
käytetään sellaisiinkin asioihin, joihin ne eivät sovellu.
Eri organisaatioiden henkilöstötutkimusten tuloksia vertailtaessa huomataan, että
samat asiat nousevat kehityskohteiksi vuodesta toiseen useimmissa organisaatiois-
sa: tieto ei kulje ja yksiköiden välinen yhteistyö ei toimi. Ongelmaan puututaan
tyopaikoilla järjestämällä yhä enemman lähinnä informatiivisia kokoontumisia,
joissa ei päätetä mistään eikä tuoteta mitään uutta. Koska johto kokee olemassa-
olonsa tarkoitukseksi tiedonkulun ja yksiköiden välisen yhteistyön parantamisen,
kokoontumisiin kutsutaan yhä enemmän väkeä. Seurauksena on entistä enemmän
työpahoinvointia, kun työpäivät kuluvat erilaisissa kokouksissa, ja paine varsinaisten
työtehtävien kasautumisen myös pakottaa tietotyöntekijät venyttämään työpäiviään
iltoihin ja viikonloppuihin. Kun tehottomuus kertautuu,
tietotyön lupaus muuttuu tietotyön kiroukseksi.
Tuottavuusvajeeseen on löydettävä muita ratkaisuja.
Ilmiönä digitalisaatiossa on paljon samaa kuin
parin vuosikymmenen takaisessa tietoyhteiskun-
takeskustelussa. Erona on, että nyt digitalisaatio-
keskustelussa työn tuottavuuteen liitetään ajatuksia
tietotyön automatisoimisesta. Samaan aikaan
robotteja ajatellaan valjastettavan sellaisiin työteh-
täviin, joiden työvoimapula nähtiin vielä muutama vuosi sitten palveluyhteiskunnan
kehittymisen uhkakuvana.
”Kuinka moninaisia ovatkaan ne tavat, joilla uuden digitaalisen teknologian impulssi
leviää talouteen, ihmisten henkilökohtaiseen maailmaan, kommunikaatioon, kulttuu-
riin, joka puolelle yhteiskuntaa?” – Markku Wilenius
Tuottavuutta ei saavuteta ilman että sitä johdetaan. Kun tieto on saanut öljyn aseman
tuottavuuden raaka-aineena, on luontevaa, että tarjolla on nyt paljon tiedolla
johtamisen seminaareja ja sovelluksia.
Tieto on aina ollut johtamisen elementtinä olemassa. Nyt tiedolla johtaminen
on saanut uusia ulottuvuuksia: tiedon hakeminen on tullut helpoksi, kaikki tieto on
kaikkialla saatavilla. Tänä päivänä ratkaisevaa on, osaako esittää sellaisia kysymyk-
siä, joiden kautta oikea tieto ja toimintatapa löytyy eksponentiaalisesti kasvavasta
datan ja mahdollisuuksien merestä. Monille toimijoille tämä aika on epävarmuuden
aikaa: onko jokin innovatiivisempi polku sittenkin mahdollinen, joka on toistaiseksi
jäänyt kulkematta?
Onko jokin
innovatiivisempi polku
sittenkin mahdollinen,
joka on toistaiseksi
jäänyt kulkematta?
Tieto on tämän ajan öljy Tieto on tämän ajan öljy14 15
11. Tuottavuuden etsimisen vaikeus
Voisiko digitalisaatio olla avain myös kestävään kehitykseen? Kansantalouden tilasta
huolestuneet tahot järjestävät nyt erilaisia Suomi nousuun -seminaareja. Digitalisaa-
tio nousee näissä seminaareissa usein ilmeisimmäksi ratkaisuksi. Huolta aiheuttaa
reagointikyky: ehdimmekö mukaan ensimmäisten joukossa? Entä jos kansantalou-
den mallit ja säännöt ovatkin vanhentumassa, jos työ siirtyy koneille ja ohjelmistoille?
Suomi pelasi globalisaatiokorttinsa 1990–2010 nojaten IT-valtteihin. Kun IT-kupla
puhkesi ensimmäisen kerran 90-luvun lopussa, toivuimme siitä vielä mobiilitekniikan,
tarkemmin ottaen matkapuhelinten valmistuksen avulla. Kun ylivertaiseen tehok-
kuuteen viritetty logistiikkaketjukaan ei kyennyt estämään puhelinten valmistuksen
ajautumista Aasian maihin, myös puhelinten
valmistuksen johtaminen alkoi valua muihin käsiin.
Meillä oli selitys valmiina: tämä on vain rakenne-
muutos – kun rutiinivalmistus karkaa halpamaihin,
me voimme keskittyä korkeamman jalostusasteen
tehtäviin.
Visiot olivat optimistisia. Haaveiltiin, että vakaa
demokratia ja maantieteellinen sijainti Venäjän
kyljessä houkuttelevat omalla painollaan maahan
massiiviset tutkimus- ja kehityskeskittymät. Tässä
asetelmassa suomalaisille olisi automaattisesti
paalutettu selkeä ja mukava rooli: osa tekee kor-
kean jalostusarvon tietotyötä vientiin ja suunnittelee
teknologiaa koko maailmalle. Toinen osa taas rakentaa Suomeen maailman parhaan
palveluyhteiskunnan, joka sekin poikisi toimintamallien vientimahdollisuuksia.
Valittiin muutamia tutkimuksen ja kehityksen kärkiä kuten biotekniikka, peliteol-
lisuus ja ympäristötekniikka. Näin tekivät muutkin kansakunnat. Kutsuttiin kokoon
kansainvälisiä seminaareja, luotiin paljon hyviä kontakteja. Näiden pohjalta raken-
nettiin kehitysohjelmia.
Toistaiseksi nämä kehitysohjelmat ovat ainakin ennakko-odotuksiin nähden
tarkoittaneet paljon puhetta mutta vähän villoja.
”Metsäalaltakin syntyy johdannaisia ihan hirveän paljon. Se tie, joka alkaa metsästä,
voi johtaa monille aloille. Cleantechistä puhutaan myös. Se onkin iso ja lupaava toi-
miala. Mutta pitäisi ripeästi identifioida ne cleantechin osa-alueet, missä me oikeasti
voimme olla hyviä. Pelkästään cleantechistä puhuminen ei riitä.” – Mika Anttonen
Jotain jäi huomaamatta. Suomalaiset eivät ymmärtäneet rakennemuutoksen
suuruutta. Trukin penkiltä ei siirryttykään muutamassa vuodessa lääketeollisuuden
biolaboratorioon, eikä hyviä suorittajia tuottanut koulujärjestelmä koulinutkaan
työmarkkinoille loputtomasti luovia pelien suunnittelijoita.
Pellolta tehtaisiin oli lyhyt matka 1940–60 -luvuilla. Yrittäjistä tuli nopeassa tahdis-
sa palkollisia. Kylän merkkihenkilöstä, sepästä, tuli tehtaan korjaamon metallimies.
Paluumatka palkollisesta yrittäjäksi onkin pidempi, varsinkin kun sekä suurteollisuus
että työväenliike ovat yhdessä valaneet niitä molempia hyödyttävät rakenteet.
”Maatalouden koneellistumisen alkaessa yli 70 prosenttia väestöstä oli maatalouden
palveluksessa. Kun teollisen automaation vauhti oli kovimmillaan, teollisuus oli
suurin toimialamme. Siellä oli kolmannes työvoimasta. Nyt teollisuus työllistää noin
viidenneksen. Automaation kärki kohdistuu palvelusektoriin, jossa on 70 prosenttia
työvoimastamme. Tuottavuus on noussut, mutta ei sillä tavalla kuin moni olisi
toivonut. Ja mitä tulee nyt tähän menossa olevaan tuottavuuskehitykseen, niin on
huomattava, että digitaalinen automaatio on vielä alkuvaiheessa. Sen takia tuotta-
vuuden hyödyt eivät oikein koko painollaan pääse näkyviin.”
– Matti Lehti, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010
Valoa ovat tuoneet vain muutamat peliyritysten onnistumiset ja niiden näyttävät
oikea-aikaiset myynnit. Mieleen hiipii väkisinkin ajatus, onko poliittinen talouselämän
ohjaus yksinkertaisesti liian hidasta nykyisessä digitalisoituneessa globaalitaloudes-
sa.
”Mutta yleensä nämä asiat korjaantuvat kriisien kautta: kun menee tarpeeksi
huonosti, niin sitten alkaa tapahtua. Inhimillisesti katsottuna on hyvin ymmärrettä-
vää, että hyvinvointiyhteiskuntaa yritetään pitää yllä velalla. Että talouden taantuman
vaikutuksia pehmennetään tavallisten ihmisten arjessa. En tietenkään toivo, että
kasvua tarvitsee synnyttää kurjuuden kautta, mutta joskus ihminen tarvitsee pakkoa,
pelkästään hyvällä se ei innostu ponnistelemaan.” – Mika Anttonen
Toivottavasti opimme hyödyntämään tietoa kasvun lähteenä ilman kriisiytymistä.
Parasta olisi lopettaa toivominen ja aloittaa tekeminen.
”Mutta yleensä nämä
asiat korjaantuvat
kriisien kautta: kun
menee tarpeeksi
huonosti, niin sitten
alkaa tapahtua.”
– Mika Anttonen
linkedin.com/company/sonera
facebook.com/SoneraYrityksille
Sonera_B2B #SoneraB2D
OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:
Tieto on tämän ajan öljy Tieto on tämän ajan öljy16 17
12. Tilannekuva
2015 – Murros
vai jämähtäminen?
Kesään 2015 tultaessa Suomi on kansantaloutena kehittynyt
vuosien ajan vastakkaiseen suuntaan kuin johtavat länsimaat.
Suomen kannalta globaalin finanssikriisin vaikutus on ollut
pitkäkestoinen ja ankara: vuoden 2012 jälkeen tuotanto on
yksinomaan laskenut tai pysynyt entisellä tasolla. Suomalai-
nen tuotanto on finanssikriisin jälkipyykin vuoksi vuonna 2015
edelleen noin viidenneksen alhaisemmalla tasolla verrattuna
tasoon, jonka olisimme kuluvana vuonna saavuttaneet ilman
kriisiä. Suomi uhkaa jäädä globaaleilla markkinoilla jalkoi-
hin. Kuilu kasvaa: verrattuna sekä EU-maihin keskimäärin,
että Japaniin ja Yhdysvaltoihin Suomen kansantalouden
tunnusluvut jäävät tuntuvasti takamatkalle. Suomi on jäänyt
polkemaan nollakasvu-uralle: viimeisimmät Suomen pitkän
tähtäimen ennusteet lupailevat vain prosentin keskimääräistä
kasvua vuosiksi eteenpäin.
Luku
2
LÄHDE: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, ETLA
SUOMEN BKT:N KEHITYS VERRATUNA RUOTSIIN JA SAKSAAN
115
120
2009 2011 2013 2015
100
95
105
110
Suomi
Saksa
Ruotsi
18 19
13. ”Kaikki on nopeaa, pikaista, häilyvää ja vaihtuvaa. Ei ole mitään pysyvää. Nopeat
heitot tulevat ja menevät nimettöminä. Ajan mittaan tästä kaikesta muodostuu
jonkinlainen kokonaisuus. Tämä uusi digitaalinen yhteisö on kuin muurahaispesä,
jokainen tekee äärimmäisen pieniä, nopeita liikkeitä. Ja siitä muodostuu mahtava
tarkoitushakuinen kokonaisuus.” – Timo Airaksinen
Suomi mielletään hyväksi paikaksi asua, elää ja tehdä töitä. Menestymme jatkuvasti
kansainvälisissä kilpailukyky-, hyvinvointi- ja onnellisuusvertailussa, kuten koettua
elämänlaatua tilastoivassa EU-SILC-tutkimuksessa. Taloudelliset tunnusluvut eivät
sen sijaan ole mairittelevia. Tilastokeskuksen raportoima työttömyysaste oli huhti-
kuussa 2015 10,3 prosenttia eli 1,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.
Vaihtotase jäi maaliskuussa 2015 0,6 miljardia euroa alijäämäiseksi. Vaihtotase on
pysynyt negatiivisena kesästä 2011. Tärkeimmät luottamusindikaattorit ovat olleet
positiivisia viimeksi maaliskuussa 2012.
Epävarmat ajat heijastuvat kansalaisten arkeen. Media esittelee meille korttelien
mittaisia leipäjonoja Helsingin Myllypurossa. Tutut kauppapaikat ovat tyhjillään.
Ihmiset eivät voi hyvin, vaikka henkilökohtainen välitön toimeentulo olisikin kunnossa.
Uutisissa raportoidaan, että hätkähdyttävän monet käyvät töissä mielialalääkkeiden
varassa, laskutavasta riippuen jopa enemmän kuin joka kymmenes. Irtisanomisuhan
alle joutuminen on arkipäivää työpaikoilla.
Jotain on tehtävä.
“Pitkällä tähtäimellä meillä on suuria mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen
etenkin jos ICT onnistutaan ottamaan oikealla tavalla käyttöön sekä julkisella että
yksityisellä sektorilla; tuskin millään muulla yksittäisellä tekijällä on yhtä tärkeä rooli
tuottavuuden parantamisessa.” – Mikko Kosonen, Uuskasvun anatomia, 2012
Juha Sipilän hallitus aloittaa tilanteessa, jossa edellisen hallituksen suuret uudistuk-
set jäivät pitkälti toteuttamatta. Haasteita hallituksella, yrityksillä ja elinkeinoelämän
etujärjestöillä varmasti riittää.
Ratkaisumallit ovat klassisia ja suomalaisittain tuttuja. Luotetaan siihen, että
kollektiivisella sopimisella ja palkkamaltilla voidaan kohentaa kilpailukykyä, toteu-
tetaan sisäinen devalvaatio, ja vastaavasti verotuksen kiristämisellä ja optimoinnilla
saadaan lisää rahaa valtion kassaan.
Suomen ICT 2015 -työryhmän johtaja Pekka Ala-Pietilä korostaa Talouselä-
mä-lehdessä 21/2015, että digitalisaation hyödyntämisen esteenä ovat tällä hetkellä
vanhentunut lainsäädäntö ja ylisääntelyn purkamisen hitaus. Toinen este, jonka hän
nostaa esiin, on luontainen halumme ripustautua olemassa oleviin toimintamalleihin
ja rakenteisiin. Ala-Pietilä toivookin, että uusi hallitus osoittaa visioillaan ja rohkeilla
kokeiluilla suuntaa.
”Missä on pakko voittaa? Sotesektorilla. Niitä ongelmia ei ratkaista ilman robotteja.
Meidän on pakko kehittää sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan inhimillisesti ja arvok-
kaasti hoitaa vanhuksia.” – Cristina Andersson
Rakenteelliset kysymykset yrittäjyyden ja kasvuyritysten, työn ja koulutuksen saralla
ovat nyt kriittisiä. Kuinka syvälle rakenteelliset muutokset voivat ulottua? Millainen
rooli ja odotusarvo digitalisaatiolle annetaan?
”Onko maallamme malttia vaurastua?”, kyseli pääministeri Urho Kekkonen
vuonna 1952. Tuolloin kansallisena projektina oli koko maan teollistaminen. Nyt
saman kysymyksen voisi esittää digitalisaation suhteen. Tartummeko sen mahdol-
lisuuksiin vai jäämmekö puolustamaan digitalisaatiokehityksen tiellä olevia vanhoja
tapoja, tottumuksia ja rakenteita? Uskallammeko ottaa askeleita innovatiivisemmille
uuskasvun poluille?
”Robotiikka mahdollistaa, että se työ, joka
viimeisten vuosikymmenien aikana on siirtynyt
Suomesta ja Euroopasta Aasian maihin alkaa
palata, kun se ei enää olekaan kalliimpaa
Suomessa kuin Kiinassa.” – Timo Taalas
Kuka korjaa kestävyysvajeen?
Kenellekään ei pitäisi enää olla uutinen, että
suurten ikäluokkien eläköityminen ja samaan
aikaan tapahtuva eliniän kasvu heikentää
huoltosuhdetta entisestään vielä vuosia, jopa
vuosikymmeniä. Eläkeiän korottamispäätös on
vain yksi lääke.
Samanaikainen kansantalouden kasvun
hitaus on ajanut valtion velkaantumisen kipu-
rajoille. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen
mukaan velka suhteessa bruttokansantuot-
teeseen ei saisi ylittää 60 prosenttia. Olemme
ajautuneet jo rajan yli. Käytännössä tilanne
korjaantuu vasta kun vienti virkistyy ja tuotanto
lähtee selvään kasvuun.
Sipilän hallitusohjelma kirjoitettiin vahvasti julkisen talouden kustannuksia
leikkaavaksi. Samalla etsitään keinoja tuotannon määrän ja yritysten kilpailukyvyn
kasvattamiseksi tuotannon kustannusten kautta.
2010 2020 2030
LÄHDE: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, ETLA
50
60
70
LAPSIA JA VANHUKSIA SATAA
TYÖIKÄISTÄ KOHDEN SUOMESSA 2010-2030
Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?20 21
14. Leikkauksilla ja tuotannon määrän kasvulla ei kuitenkaan voida korjata kuin osa kes-
tävyysvajeesta. Työn tuottavuudessa on saavutettava vähintään kilpailevien maiden
kehitysvauhti. Tällä hetkellä valtaosa toivosta asetetaan digitalisaation vaikutuksille
- koulutuksen lisääminen ei enää tuo riittävää tuottavuusparannusta.
Toisaalta digitalisaatio myös vie työpaikkoja, jolloin työtuloverokertymät vähe-
nevät. Yhteiskunnan rahoitukseen on löydettävä uusia keinoja, käytännössä uusia
veroja.
”Voidaanko työn verotuksen sijaan puhua robottiverosta? Silloin pitäisi määritellä,
mikä on robotti. Se ei ole helppoa. Olisiko fiksuin lähestymistapa verottaa lisäarvoa?
Tämä asetelma on sitä suuruusluokkaa, että siinä ei riitäkään yhden pienen Suomen
muutokset. EU on ehkä pienin yksikkö, jolla olisi muskeleita tähän. Mutta se tarkoit-
taisi sitä, että EU:lla pitäisi olla jonkinlainen tahtotila asiassa.” – Jyrki Kasvi
Tietotyön tulevaisuus?
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä kansallisena projektina oli tie-
toyhteiskunnan rakentaminen. Samalla muun muassa ETLA:n Olli Martikainen ja
Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE pohtivat tietotyön tuottavuutta, jonka
kehitysvauhti on jäänyt jälkeen tietotekniikan suori-
tuskyvyn kasvusta.
Digitalisaatiokehitys luo meille uuden haasteen.
Alamme ymmärtää, että uudet ilmiöt, kuten Big Data,
anturiteknologian kehittyminen ja Internet of Things,
kyseenalaistavat ikiaikaisiksi koettujen ammattien ja
työtehtävien perustan. Samat ammatit, jotka ovat koko
teollisen ajan olleet tieto- ja asiantuntijatyön korkeimpia
ja arvostetuimpia ilmentymiä, statuspyramidin yläviiden-
nestä, tulevat nyt uudelleen arvioiduiksi.
”Nykyinen keskiluokkahan tekee vaikkapa palkanlaskijan työtä, joka on tyypillisesti
keskiluokkainen ammatti. Uskoisin, että jokaisessa vähänkin isommassa organisaa-
tiossa on ainakin yksi henkilö, joka oikeasti tekee sitä hommaa. Se on sen tyyppinen
rutiini, minkä minä olettaisin menevän kymmenen vuoden tähtäimellä täysin ohjel-
malliseksi. Ja silloin niihin työtehtäviin laitetaan kokonaan ruksit päälle.”
– Petri Rouvinen
Kehittyessään, kypsyessään ja syventyessään digitalisaatio paljastaa jotain järisyt-
tävää inhimillisen suorituskyvyn ja työn luonteesta. Me emme olekaan niin ainutlaa-
tuisia ja korvaamattomia kuin renessanssiajoista lähtien on totuttu ajattelemaan. Nyt
ymmärretään, että ennemmin tai myöhemmin digitalisaatio vie juristien, lääkäreiden,
insinöörien ja journalistien työt – ainakin sellaisissa muodoissa ja tulotasoilla kuin
ammattikuntien enemmistöt ovat tottuneet tekemään niitä.
Eräässä mielessä on kehittymässä uusi ihmiskuva, joka nojaa yhä enemmän
kvantifioitaviin, mitattaviin ominaisuuksiin. Näitä ominaisuuksia voidaan jäljitellä,
muuntaa digitaaliseksi dataksi ja monistaa kevein kustannuksin. Tässä asetelmassa
mittaamattomuudesta tulee omaisuutta. Se, mitä voidaan edelleen kutsua luovuu-
deksi, muuttuu kauppatavaraksi ja suuren lisäarvon lähteeksi.
Ne alat ja inhimilliset toiminnot, jotka eivät lankea luovuuden ja kvantifioimatto-
muuden kastiin, joutuvat tavalla tai toisella digitaalisen vasaran alle. Tätä kehitystä
vauhdittavat uuden edullisuustason saavuttaneet prosessori- ja anturitekniikat, jotka
mahdollistavat massiivisten tietomäärien keräämisen ja analysoinnin. Algoritmit
kehittyvät tekoälyn suuntaan. Terveyskeskuslääkärin diagnoosi voi korvautua, kun
elimistön toimintojen mittaaminen kehittyy ja kun mittaustuloksia voidaan analysoida
globaaleissa tietokannoissa. Insinöörin rakennettavaksi annettavat koneet ja sillat
on jo mitoitettu ja piirretty jossain päin maailmaa, suunnitelmat voidaan kierrättää
yhä uudelleen ja analytiikka muuntaa laskelmat paikallisia olosuhteita ja määräyksiä
vastaaviksi muutamissa sekunnin osissa. Kun kaikki maailman oikeustapaukset ovat
käytössä, kuka hyvänsä pystyy kirjaamaan analytiikkaohjelmalle sellaisen määrän
parametreja, että tulos on vähintään yhtä hyvä kuin keskivertojuristin näkemys.
Journalistien työ on jo nyt kriisissä: internetin kautta kaikki tietolähteet ovat
jokaisen käytettävissä ja tiedon varmennus tapahtuu sosiaalisen median työkaluilla
nopeammin kuin koskaan. Tilitoimistoja ei myöskään pitkään tarvita verottajan
palveluiden kehittyessä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ammattien murros nostaa esiin vaikeita kysymyksiä. Mitä pitäisi opiskella, jos
useiden ammattien työpaikat vähenevät? Miten toimeentulo turvataan jatkossa?
Miten yhteiskunta rahoitetaan kun suurimmat verotuloa tuovat ammatit eivät enää
työllistä suuria joukkoja ja ostovoima ei kasva? Entä jos työttömyyttä ei ratkaista?
”Big Data ja
Internet of Things
kyseenalaistavat
ikiaikaisiksi koetut
ammatit.”
Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?22 23
15. Koulutuksen tuottavuus?
ATK vietiin Suomen kouluihin tietotekniikkaluokkina. Kysymys oli hyvin pitkälle
laitekeskeisestä toimenpiteestä. Toiveena oli lähinnä, että opettajat oppisivat
hyödyntämään laitteita. Vuosituhannen vaihteessa Tilastokeskuksen tutkimukset
arvioivat, että peruskoulun päättäneistä nuorista liki 15 prosenttia koki pudonneensa
tietotekniikan kehityksestä. Samaan aikaan kouluille hankittu laitekanta vanheni
hyvin nopeasti. Oppilailla alkoi olla kotonaan parempia laitteita kuin koululla oli
käytettävissä, joskaan ei kaikissa perheissä.
Sähköiseen ylioppilaskirjoitukseen siirtyminen viitoittaa uuden aikakauden alkua
koulujen teknologia-asenteissa. Tämän päätöksen myötä lukiot joutuvat miettimään
opetuksen rakenteita ja tietotekniikan roolia opetuksessa pitkälti uudelleen.
Rakenteita on nyt muutettava pysyvästi. Enää kouluissa ei voida antaa laitteiden
vanhentua ja jäädä marginaaliin. Paluuta vanhoihin menetelmiin ei enää ole. Toisaalta
laitteiden hankinnan ja ylläpidon rahoitusta ei ole selkeästi ratkaistu. On vielä
pitkä matka siihen, että peruskoulujen kirjat on
korvattu sähköisillä kirjoilla, vaikka tabletteja
onkin yhä useammissa kouluissa.
”Minun fiilikseni suomalaisesta koulutusjärjes-
telmästä on, että se on muuttumassa ja jollain
tavalla amerikkalaistumassa ainakin siten, että
se on digitalisoitumassa.”
– Jyri Engeström
Tällä hetkellä taloustilanne ja hallitusohjelman
säästöt ohjaavat suomalaista koululaitosta yhä
suurempiin ryhmäkokoihin, joka ei välttämättä
ole tulevaisuuden kannalta optimaalinen suunta.
”Eräs digitalisoitumiseen liittyvä työelämän asia muuten on, että ihmiset toimivat yhä
pienemmissä yksiköissä. Tätä vastoin suomalaiset ihmiset kasvavat aika suurissa
yksiköissä. Suomalainen on tyypillisesti osa erilaisia instituutioita ihan pienestä
vauvasta pitäen aina keski- tai korkea-asteen koulutukseen saakka. En ole ihan
varma, oppivatko suomalaiset lapset ja nuoret pienten yksiköiden kommunikointi- ja
yhteistyötaitoja.”
– Jyri Engeström
Eräs työurien pidentämisen tavoitteista on nopeuttaa nuorten työelämään siirtymis-
tä. Toistaiseksi nuoret ovat reagoineet päinvastaisesti: erilaiset välivuodet ja ulko-
mailla suoritetut opintojaksot ovat yleistyneet. Jälleen hallitusohjelmassa haetaan
keinoja nuorten nopeampaan työelämään siirtymiseen. Esimerkiksi yliopisto-opis-
kelijoiden toivotaan ryhtyvän työnhakuun jo kandidaatin tutkinnon jälkeen. Tähän
ajatteluun kuuluvat täsmällisemmät jatko-opinnot, jotka toteutuisivat siinä vaiheessa,
kun oman työuran suunta alkaa hahmottua. Tätä tukee myös digitalisaation myötä
vahvistuva tarve vaihtaa ammattia useita kertoja työuran aikana.
Samaan aikaan SAK:n johtaja Saana Siekkinen muistuttaa Helsingin Sanomissa,
että tällä hetkellä noin 20 prosenttia nuorista jää ilman minkäänlaista ammatillista
koulutusta.
Myönteinen esimerkki uudistumiskyvystä sivistystoimen saralla on kirjastolai-
toksen kyky muuttaa toimintamallejaan ja tuoda uudet digitaaliset mahdollisuudet
osaksi perustehtäväänsä. Digitalisaation ilmeisimmät uhat on käännetty merkittävik-
si hyödyiksi.
”Meidän ei tarvitse olla opetussuunnitelman kanssa naimisissa, vaan voimme katsoa
reippaasti eteenpäin. Kun koulu keskittyy tekstin tuottamiseen ja tekstin lukemiseen,
me voimme katsoa mitä tarvitaan sitten kun tämän päivän lapset ja nuoret ovat
aikuisia ja aloittelevat työelämässä. Jokainen yhteiskunta tarvitsee luovuutta,
innovatiivisuutta, uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka
asuvat ja kasvavat kirjastossa.” – Marjukka Peltonen
Yrittäjyyden polku?
Samaan aikaan, kun Suomi keskittyy reaktiivisesti pohtimaan väestön vanhenemisen
myötä häämöttävää huoltosuhteen heikkenemistä, ja murehtii sosiaali- ja terveys-
huollon uudistamisen vyyhtiä, lähinaapureissa on tehty kasvuhakuisia ratkaisuja
yrittäjyyden vauhdittamiseksi.
Norjassa tehtiin, toki öljyrahojen turvin, selkeitä linjauksia yrittäjyyden edistämi-
seksi. Yrityskentän modernisaatiota edistettiin tuntuvasti yksittäisellä päätöksellä:
yritykset velvoitettiin asioimaan viranomaisten kanssa digitaalisesti. Siirtymäaika oli
tarkoituksellisen lyhyt.
Ruotsissa taas Ericsson keskittyi Nokiaa selkeämmin kiinteän verkon ratkaisuihin
ja tämän valinnan myötä ajautui vaikeuksiin kymmenen vuotta ennen matkaviestintää
painottanutta Nokiaa. Ericssonin henkilöstövähennykset olivat suhteessa jopa
suuremmat kuin myöhemmin Nokian. Ruotsissa voimavarat keskitettiin tuottamaan
aidosti työllistäviä keskikokoisia yrityksiä, ei niinkään pien- ja mikroyrityksiä. Kun
entisten nokialaisten yritykset palkkaavat nyt toista tai kolmatta työntekijäänsä,
entisten ericssonilaisten perustamat yritykset toimivat globaalisti ja työllistävät sata
ihmistä.
”En ole ihan varma,
oppivatko suomalaiset
lapset ja nuoret
pienten yksiköiden
kommunikointi- ja
yhteistyötaitoja.”
– Jyri Engeström
Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?24 25
16. Viron siunas oli, ettei kukaan kaivannut vanhoja rakenteita. Luopumisen tuskaa ei
ollut, joten parhaat käytännöt ja päätökset voitiin omaksua luovasti ja vapaasti, ja
päätökset tehdä kokoontumalla samaan tilaan.
”Viro on pystynyt ajamaan näitä muutoksia läpi. Ei kyselty, sopiiko, vaan käytettiin
sitä valtaa, joka hallinnolle on annettu ja tehtiin päätöksiä. Virossa on viety läpi
sellaisia yhteistyökuvioita, mitä Suomessa ei ole pystytty luomaan.” – Jyrki Kasvi
On toki myönnettävä, että Viron palkkataso on pakottanut suorittavan työn tekijöi-
täkin kansainvälistymään ja lähtemään maan rajojen ulkopuolelle töihin. Houkut-
televa kohde on ollut Suomi ja lauttamatkan päässä olevat pääkaupunkiseudun
rakennustyömaat ja siivousurakat. Vastaavasti suomalaiset työttömät asuvat paljolti
syrjäisemmillä alueilla, missä työlle ei ole kysyntää.
Toistaiseksi hyvinvointiyhteiskunta on vielä onnistu-
nut pitämään suojaverkot ehjinä koko maassa. Kriisi
ei ole ollut vielä riittävän voimakas.
Suomikin puhuu kasvuseminaareissa yrit-
täjyydestä. Toistaiseksi yrittäjyyden arvo on
nähty työttömyysasteen hoidon kautta. Yrityksiä
on luotu starttirahojen turvin ja kysyntää niille on
luotu kotitalousvähennyksen avulla. On syntynyt
paikallista pienyrittäjyyttä, joka sinänsä on arvokasta
ja elinvoimaisuutta lisäävää, mutta vaihtotasetta se
ei yksinään merkittävästi paranna. Tarvitaan myös
vientimarkkinoille suuntaavaa yrittäjyyttä.
Onko meillä suomalaisilla perimässämme sittenkin joku yrittämistä vastustava
ominaisuus? Vai onko meidät kasvatettu hakeutumaan suurten yritysten palkkalis-
toille, jossa kovalla työllä on saatu itsellemme kohtuullisena pidetty osuus? Tämä
oli turvallinen valinta viime vuosisadan loppupuolelle saakka. Rikastuminen ei ollut
kenenkään ensisijainen tavoite, vaan selviytyminen seuraavan ankaran talven yli.
Tätä perintöäkö me nyt vaalimme?
”Maan talousnäkymien suurin ongelma on se, että suomalaiset varmistelevat liikaa.
Ja sitä pidetään hyveenä, kun pystyy tekemään bisnestä ilman riskiä. Mutta siihen
väitteeseen sisältyy suuri valhe. Voitollista liiketoimintaa markkinatalouden ehdoilla
ei voi saavuttaa ilman riskinottoa. Jos joku sanoo jotain muuta, niin ei ymmärrä,
mistä puhuu. Tai sitten puhuu tietoisesti potaskaa.” – Mika Anttonen
Kasvuyritykset luovat uutta varallisuutta?
Viime aikoina kasvuyritykset ovat luoneet orastavaa valoa. Slush ja muut vastaavat
startup-tapahtumat ovat saaneet paljon julkisuutta ja muokanneet yrittäjyyteen
kohdistuvia asenteita myönteisempään suuntaan.
”Nyt Suomessa on tapahtunut merkittävä asennemuutos sen osalta, että kasvuyrit-
täjyys voi olla vaihtoehto. Samaan aikaan kasvuyritysten laatu paranee jatkuvasti.
Ehkäpä suurin syy on se, että meillä alkaa vähitellen olla sarjayrittämisen, sarjasijoit-
tamisen ja omistamisen kulttuuria.” – Inka Mero
Alkuvuoden 2015 osalta Suomen pääomasijoitus ry raportoi merkittävää kasvua
Suomeen kohdistuvissa ulkomaisissa sijoituksissa. Myös suomalaiset pääomasijoit-
tajat ovat aktivoituneet. Näitä uusia pääomia
kerääviä kasvuyrityksiä on kuitenkin vain
joitakin kymmeniä ja niidenkin enemmistö on
aivan toimintansa alkuvaiheessa. Hyvä alku,
mutta ei varmastikaan riittävä.
Suomalaiset ovat onnistuneet muutamassa
erityisesti pelialan startup-hankkeessa, joista
näyttävin on tällä hetkellä Supercellin kasvatus
ja myynti Japaniin. Startupien lupauksesta
kertoo jotain se, että jo tämä yksittäinen
kauppa sekä luonnollisesti yrityksen toiminta
sinänsä toivat Suomeen merkittävästi uutta
varallisuutta.
Nopeasti menestyneiden yritysten esimerkki on vahva ja inspiroiva. Lähihistorian
onnistumista vedetään helposti myös pitkän aikavälin linjoja, mikä näkyy esimerkiksi
ammattikorkeakoulujen innostuksena yrittäjyyskoulutukseen. Positiivisen asenteen
lisäksi tarvitaan oikea tulokulma: yrittäjyysvalmiudet ovat hyviä taitoja sinänsä, mutta
liikeidean käsite ei ole kadonnut mihinkään talouden perussanastosta.
”Yhdeksän kymmenestä liikeideasta on tolkutonta roskaa. Ei ole mietitty yhtään,
miten se toteutetaan. Ei ole mietitty lainkaan, miten idea vietäisiin markkinoille, eikä
ole mietitty ansaintalogiikkaa.” – Anne Berner
Jos startup-yritys rakennetaan pelkästään nopean exitin varaan ilman näkemystä
seuraavista askelista, ollaan hyvin lähellä paljon parjattua ja kansallisena traumana
käsiteltyä kasinotalouden ja 1990-luvun suuren IT-kuplan aikaista toimintaa.
”Ja sitä pidetään
hyveenä, kun pystyy
tekemään bisnestä
ilman riskiä. Mutta
siihen väitteeseen
sisältyy suuri valhe.”
– Mika Anttonen
”Suomen kasvuyritysten
laatu paranee jatkuvasti.
Meillä alkaa olla
sarjayrittämisen,
sarjasijoittamisen ja
omistamisen kulttuuria.”
– Inka Mero
Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?26 27
17. Yrittäjyydessä ja startupeissa on kansantalouden kannalta huima potentiaali, jos
toiminnan perusajatus on kasvattaa johdonmukaisesti kasvava ydin, joka saavuttaa
joskus globaalisti toimivan suuryrityksen tason. Tältä pohjalta ponnistava yritys
kykenee laajentumaan myös yritysostoin – valtaamaan muiden maiden vielä kehit-
tymättömistä kasvuyrityksistä parhaat. Tämä tarkoittaisi, että suomalaiset startupit
kehittyisivät samaan asemaan, missä ruotsalaiset keskisuuret yritykset toimivat jo
tänään.
Arvoverkostojen mahdollisuudet?
Kuinka opimme kasvattamaan startupeista keskisuuria elinvoimaisia yrityksiä? Kuin-
ka yhteiskuntamme tekee sen mahdolliseksi? Vuosituhannen vaihteessa uskottiin,
että tietoyhteiskunnan arvontuotanto tapahtuu yritysverkostoissa. Vielä silloin Nokia
menestyi ja uskoimme, että suuret yritykset ovat jatkossakin taloutemme selkä-
ranka. Tunnistimme yrityslainsäädännössämme
rakenteita, jotka olivat verkostomaiselle toiminnalle
esteitä, mutta niiden korjaamista ei vielä silloin
nähty kriittisenä.
”Kaikki tämä merkittävästi murtaa tai muuttaa
perinteistä teollisuutta ja isojen yritysten maailmaa.
Uudet bisnekset eivät entiseen malliin synny isoihin
yhtiöihin. Se johtuu siitä, että uusien tuotteiden kehittämisen ja yritysten perustami-
sen kustannukset ovat tulleet alas. Polarisaatio kasvaa: on huippuosaajatiimejä, jotka
tekevät hyvin teknologiaintensiivisiä juttuja, ja sitten on teknologian mahdollistavia
palveluyrityksiä.” – Inka Mero
Olemme sukupolvien ajan kasvaneet kiinni ajatukseen, että Suomi on pääomaköyhä
maa. Tässä mielessä asetelma on muuttunut eduksemme. Digiaikana liiketoimintaa
voidaan luoda ilman merkittävää pääomaa: globaaleissa arvoverkostoissa arvo alkaa
kasautua verkostojen solmukohtiin. Eräs digitalisaation lupauksista on, että verkos-
tosolmun roolin voi rakentaa pelkällä osaamisella ja ketteryydellä.
”Jos startupeja ajatellaan uuteen teknologiaan voimakkaasti ankkuroituvina
yrityksinä, niin tällaisten yritysten toimintaedellytykset ovat Suomessa hyvät. Nämä
ovat uutta ja erityistä kastia, jotka elävät pitkälti virtuaalisessa mailmassa. Näiden
yritysten kukoistus tulee siitä suuresta hienoudesta, jota voisi kutsua vaikka
superskaalautuvuudeksi.” – Leena Mörttinen
Vai meneekö meillä sittenkin ihan hyvin?
Toki täällä on myös uskallettu menestyä viime aikoina. Tietoyhteiskuntatyömme oli
vuosituhannen vaihteessa maailman huipputasoa, koulujärjestelmämme niittää yhä
mainetta ja Suomesta ponnistaa monia globaalisti menestyneitä yrityksiä, kuten
Kone, Vaisala ja Wärtsilä. Menestymme kansakuntana myös yllättävän monissa
kilpailukyky- ja onnellisuusvertailuissa. Myös poliittinen vakautemme ja hallintomme
marginaalinen korruptioaste herättävät kateutta maailmalla.
”Ensinnäkin meidän pitää tajuta, että suomalainen hyvinvointi perustuu siihen että
suomalaiset tekevät tuottavaa työtä: palveluita, teollisuutta, mitä tahansa. Samaan
aikaan meidän pitää ymmärtää sekin, että kulutusvalinnoilla on merkitystä. Ostopää-
tös on aina valinta, ihminen ei voi poimia rusinoita pullasta.”
– Lauri Ant-Wuorinen
Onko kansanluonteemme ominaisuus, että synkistelemme normaaliaikoinakin?
Onko valtionvelan kriisirajoilla keikkuminen vain tilapäinen häiriö, joka oikenee
itsekseen kovalla työllä ja uskolla omiin mahdollisuuksiin? Ongelmia ja uhkakuvia on
aina ollut, mutta aina niistä on myös päästy yli. Miksei sitten nyt?
”Sitten on tietysti aina se, kuinka paljon syntyy uusia töitä ja työnkuvia. Talous-
historiassa on 200–300 vuotta puhuttu teknotyöttömyydestä, ja aina on oltu vähän
pidemmässä juoksussa väärässä. Tästä näkökulmasta digitalisaatio tietysti on
ilman muuta suuri mahdollisuus. On tietysti selvää, että jokainen muutos tuo uusia
liiketoimintamahdollisuuksia, miksei uusia ammattejakin. Ja joku niitä aina tekee, ja
joku niistä aina hyötyy.” – Petri Rouvinen
”Uudet bisnekset eivät
entiseen malliin synny
isoihin yhtiöihin.”
– Inka Mero
linkedin.com/company/sonera
facebook.com/SoneraYrityksille
Sonera_B2B #SoneraB2D
OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:
Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen? Tilannekuva 2015 – Murros vai jämähtäminen?28 29
18. Tietoyhteiskunnasta
digitalisaatioon
Tietoyhteiskunta oli alun perin talouselämän liike, jolla oli poliittinen tuki.
ICT:n mahdollisuuksien hyödyntämiseen haettiin vauhtia yrityselämässä,
hallinnossa ja yksityishenkilöiden hyvinvoinnissa. Tietoyhteiskunta oli
vahvasti EU:n agendalla; viimeistään 1980-luvulla romahtanut eurooppa-
lainen innovatiivisuus oli palautettava, jottei USA:n ylivalta tietotekniikan
hyödyntämisessä kurjistaisi Eurooppaa globaalissa kilpailussa. Vuositu-
hannen alussa yritykset alkoivat eriytyä tietoyhteiskunnan rakennuspro-
jektista ja lopulta finanssikriisi latisti tietoyhteiskuntakeskustelun sisäl-
löksi vain hallinnon tietotekniikkahankkeet. Tarvittiin uusi yhteinen termi,
joka kuvaa jälleen uudelleen kaikkien toimijoiden yhteistä mahdollisuutta.
Uutta aikaa peilaavaksi käsitteeksi valikoitui digitalisaatio.
HENKILÖKOHTAISEN
TUOTTAVUUDEN NOSTO
PROSESSIEN TUOTTAVUUDEN
NOSTO AUTOMATISOINNILLA
UUSIEN PROSESSIEN JA
LIIKETOIMINTAMALLIEN
LUOMINEN ICT:N AVULLA
Luku
3
2010
1970
1990
30 31
19. ”Tietokone on tavallaan hiekka-aivo, jonka toimivimmat ja tärkeimmät osat on tehty
rantahiekasta ja silikonista jalostamalla.”
– Pentti Malaska, Uuskasvua ymmärtämässä, 2010.
Pentti Malaskan kuvaama hiekka-aivo täytti helposti kokonaisen huoneen. Nyt
vastaava laskentateho saadaan mahdutettua mikroskooppisen pieneen tilaan, joka
toimii esineiden internetin soluna, yksittäisenä sensorina upotettuna vaikka metsä-
traktorin puomiin.
Viime vuosisadan lopulla Länsi-Euroopassa herättiin teollisuuden rakenne-
muutokseen ja taloudellisen ylivallan keskittymiseen Yhdysvaltoihin. Syntyi ajatus
palveluyhteiskunnasta ja sen jatkumona kehitty-
västä tietoyhteiskunnasta. EU:ssa tietoyhteiskun-
ta ymmärrettiin aatteena, jonka turvin Euroopan
piti vastata Yhdysvaltojen ICT:n hyödyntämiseen
pohjautuvaan taloudelliseen ylivoimaan ja toisaal-
ta säilyttää edes osa työpaikoista tuotannon ja
suorittavan työn siirtyessä Itä-Euroopan ja Aasian
kehittyviin talouksiin.
Digitalisaation kieli on USA:lle ja Euroopalle
yhteinen. Nyt ensimmäistä kertaa tieto- ja
viestintätekniikan murros ajoittuu yhteiskunnan
rakenteiden murroskohtaan sekä Euroopassa että
Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi tieto- ja viestintä-
tekniikka ei ole enää asiaan erikseen vihkiytynei-
den keskinäistä puuhastelua. Ilmiö puhuttaa sekä
poliitikkoja, akatemiaa että yritysten ylintä johtoa.
”Digitalisaation lupaus ei ole tietenkään miten-
kään uniikki meille. Itse asiassa ilmiö on pieniä
paikallisia nyansseja lukuun ottamatta lähes
täsmälleen globaalisti symmetrinen.”
– Petri Rouvinen
Digitalisaatiolla viitataan tietotekniikan hyödyn-
tämiseen sellaisella syvyydellä, että tieto- ja
viestintätekniikka sulautuu yhä useampaan
arkiseen asiaan sekä yksilöiden että yritysten
arjessa. Kehityskulku on varsinaista digitalisaa-
tion käsitettä huomattavasti vanhempi. Nyt koettu
muutos on tapahtunut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Kun digitalisaatiokehi-
tystä verrataan suurin historiallisiin kehityskulkuihin, meillä on lupa uskoa, että emme
vielä täysin ymmärrä, mihin kaikkeen nuo ”hiekka-aivot” taipuvat. Kuten muillakin
osa-alueilla, kehitys on purskeista. Ajan virrassa ajelehtivien aikalaisten on vaikea
hahmottaa, miten paljon maailma on muuttunut. Vasta myöhemmin aikakausia
voidaan hahmottaa suurempina kokonaisuuksina.
”Digitalisaatio nopeuttaa erilaisten prosessien syntymistä ja kuolemista. Positiivises-
ti katsottuna periaatteessa vaikka kuinka pieni toimija pystyy murtamaan hyvinkin
traditionaalisen alan hyvin pienellä innovaatiolla, kun oivallus on oikein hyvä.”
– Saku Mäkinen
Tietotekniikalla on kaksi roolia: automatisointi ja muutoksien mahdollistaminen.
Huomiomme keskittyi tietoteknisen ajan alkuvuodet lähes yksinomaan automatisaa-
tioon. Kun suurimmat hyödyt oli saavutettu, käänsimme katseen henkilökohtaiseen
tuottavuuteen.
Alla oleva kuva havainnollistaa digitalisaation lupauksia eri aikakausilla. Aika-
kausia ei pidä kuitenkaan tulkita kategorisesti. Meillä on yhä automatisoitavaa, eikä
henkilökohtainen tuottavuus ole saavuttanut kypsyyttä. Nyt tietotekniikan hyödyntä-
misessä päähuomio on laajemmin toimintamallien uudistamisessa.
Digitalisaatiokehityksen
keskeiset ajurit:
• Tietokäsityksen kehitys: tiedolla voi olla
useita käyttötarkotuksia ja sen arvo
kasvaa jaettaessa
• Avoimen datan periaatteet
• Tietotekniikan kehittyminen
• Laskentatehon ja tallennustilan
halpeneminen ja hajauttaminen,
pilvipalvelut sekä anturitekniikan
kehittyminen, mobiilien tietoverkkojen
välityskyvyn taso
• Länsimaisen talousjärjestelmän kriisi
• Väestön ikääntymisen tuoma kestävyysvaje
• Taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön
kestävän kehityksen haasteet
• Diginatiivien tulo työelämään ja
digiadaptoituneiden nousu yhteiskunnan
vaikuttajatehtäviin
1970
1990
2010
PROSESSIEN
TUOTTAVUUDEN NOSTO
AUTOMATISOINNILLA
HENKILÖKOHTAISEN
TUOTTAVUUDEN
NOSTO
UUSIEN PROSESSIEN JA
LIIKETOIMINTAMALLIEN
LUOMINEN ICT:N AVULLA
Tehostettiin ja uudelleen
suunniteltiin prosesseja.
Logistiikka-, tuotanto-
ja talousjohto
Tehostettiin ihmisten
kykyä toimia prosesseissa,
mobiliteetti, ICT:n
arkipäiväistyminen.
Tietotyön esimiehet
ja tekijät
Kaikki mahdolliset
toiminnot ja sisällöt
muuttuvat digitaaliseen
muotoon teknologian
avulla.
Yritysten strateginen ja
liiketoimintajohto, omistajat
Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon32 33
20. Verkottuminen ja sosiaalisen median nopeus määrittävät nyt muutosta. Odotusarvo
on, että kaikki tieto ja koko maailma ovat koko ajan saavutettavissa. Valta ja johtami-
nen eivät perustu enää salattuun tietoon. Sama tieto on kaikilla. Poikkeustilanteissa
olemme huomanneet, kuinka Twitter-viestien avulla saadaan yksityiskohtaisempi
kuva tapahtumista kuin aiempien valtaviestimien, television ja radion kautta.
Nyt ymmärretään jo melko hyvin, kuinka digitaalisuus muuttaa pelikenttää niin
elinkeinoelämässä, yhteiskunnan tasolla kuin yksilöiden arjessa. Se, kuinka tuot-
tavuus pidetään tässä kehityksessä riittävällä
tasolla, ja kuinka tuota siirtymää kannattaisi
johtaa, tulee varmasti tuottamaan haasteita.
Kestävä kasvu
Kestävän kasvun tematiikka kuuluu kiinteästi
tietoyhteiskunnan alkuperäisiin tavoitteisiin.
Digitalisaatiokehitystä pohdittaessa ihmiskun-
nan kohtalonkysymykseksi saattaa muodostua
se, millä tavoin tämä perintö voidaan siirtää
digitalisaation johtamiseen.
Rooman klubin myötävaikutuksella muo-
dostettu kestävän kehityksen määritelmä on
puolustanut paikkaansa hyvin myös digiaikana.
Luonnonvarojen ja ympäristön turvaaminen,
sosiaalisen kehityksen ja talouden kestävä
kehitys tiivistyvät nyt kestävän kasvun, eli
uuskasvun, sateenvarjon alle.
Kestävä kasvu kumpuaa yhteiskunnan rakenteita rohkeasti ravistelevista
päätöksistä. Päätetään luopua vanhasta ja tehdä tilaa uudelle kasvulle. Osoitetaan
rohkeutta lamaantumisen ja innostusta tyytyväisyyden sijaan. Ruokitaan vastuulli-
suutta ahneuden korvikkeeksi. Yksioikoinen omien etujen puolustaminen on myrkkyä
kestävälle kasvulle – samoin näennäisestä vallasta kiinni pitäminen.
Kestävä kasvu on digitalisaation murrosilmiöiden kääntämistä uhkista tuottavuu-
den välikappaleiksi.
”Pidemmällä tähtäimellä luonnonvarojen kysyntä ylittää tarjonnan, mistä seuraa
etteivät tämänkaltaiset yritykset voi jatkaa samalla logiikalla. On pakko keksiä uusia
liiketoimintamalleja. Se ei ole helppo pelikenttä: ei ole historiallisesti kovin monia
yrityksiä, jotka ovat radikaalisti uusineet liiketoimintamallinsa.” – Roope Mokka
Digitaalisuus ja Suomen tietoyhteiskunta
”Suomen ongelma on, että me olemme huonoja olemaan hyviä. Kun esimerkiksi
tietoyhteiskuntavertailut 90-luvulla toitottivat, että me olemme hyviä, syntyi laiskuut-
ta, ettei enää tarvitse tehdä mitään.” – Jyrki Kasvi
Vuosituhannen vaihteessa tietoyhteiskunnan rakentajat arvelivat, että tietoyhteis-
kunta oli rakennettavissa 10–20 vuodessa. Toteutuessaan tämä visio olisi tarkoitta-
nut että palvelut tuotetaan, myydään ja kulutetaan verkossa.
Suomessa Paavo Lipposen hallituksen aikaan tietoyhteiskuntakehitys nähtiin
talouselämän, akatemian ja hallinnon yhteisponnisteluna. Kansallisen tietoyhteis-
kuntastrategian toimenpideohjelman toteutuksen vetovastuu oli SITRAlla. Anneli
Jäätteenmäen ja varsinkin Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana tietoyh-
teiskuntaohjelman painopiste suuntautui hallinnon tietotekniikkaan ja digitaalisiin
julkisiin palveluihin.
Suomen tietoyhteiskuntakäsitystä on kritisoitu liiallisesta ICT-valmistuksen
painottamisesta. Tämä johti tietoyhteiskunta-
mittarien romahtamiseen Nokian matkapuhe-
linten markkinaosuuden myötä. Olimme toki
edelläkävijä myös kansalaisten tietoyhteiskun-
nassa. Täällä matkapuhelinliittymien määrä
ylitti väestön määrän ensimmäisten joukossa,
ja tehtiin paljon hyvää työtä esimerkiksi
senioreiden ja lasten tietotekniikkavalmiuksien
parissa. Suuressa kuvassa me kuitenkin
jäimme paikoillemme. Muissa tietoyhteiskun-
nan edelläkävijämaissa, kuten Virossa, tehtiin
pysyvämpiä ratkaisuja palveluyhteiskunnan
vahvistamiseksi, ja muovailtiin jouhevat demo-
kratiajärjestelmät tietoyhteiskunnan perustaksi.
”Tämä on se realismin taso, jolla meidän pitäisi keskustella. Miten rakennetaan tätä
automatisoitua yhteiskuntaa, joka kehittyy koko ajan ja kovaa vauhtia? Haluammeko
me hillitä kehityksen vauhtia? Haluammeko me ottaa selkeämmän arvonäkökulman
siihen maailmaan, mikä meillä on ollut ennen automatisaatiota? Miten säilytetään
teknologian nousua edeltäneet perinteet, jotka kuitenkin ovat olleet yhteiskunnan ja
ihmisen kehityksessä ratkaisevan tärkeitä?” – Aarne Halme
”Pidemmällä tähtäimellä
luonnonvarojen kysyntä
ylittää tarjonnan,
mistä seuraa etteivät
tämänkaltaiset
yritykset voi jatkaa
samalla logiikalla. On
pakko keksiä uusia
liiketoimintamalleja.”
– Roope Mokka
”Miten säilytetään
teknologian nousua
edeltäneet perinteet,
jotka kuitenkin ovat olleet
yhteiskunnan ja ihmisen
kehityksessä ratkaisevan
tärkeitä?”
– Aarne Halme
Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon34 35
21. Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yrityksiä
”Kun mennään liiketaloudelliselle puolelle, eli siihen miten reaaliprosessit saadaan
hallintaan, kehittämistarvetta alkaa löytyä. On tosin todettava, että reaaliprosesseja
liiketoiminnan ekosysteemeissä tunnetaan hyvin vähän globaalillakin tasolla.”
– Saku Mäkinen
Ilman digitalisaatiota ei Suomen Vieremällä valmistettaisi ”maailman parhaita met-
säkoneita”. Ponsse perustaa toimintansa pitkälle digitalisaation mahdollisuuksiin.
Konepajayritys voi menestyä kaukana maailman vallan keskittymistä ja asiakkais-
taan, mutta silti toimia joustavasti ja palvella asiakkaita yksilöllisesti.
Digitalisaatio mahdollistaa yrityksille jatkuvat kokeilut ja ennen kaikkea yhteyden
asiakkaisiin koko tuotteen tai palvelun käytön ajan. Myynnin ja ostamisen logiikka
muuttuu. Jos aiemmin myytiin ostotapahtuman
jälkeen jotain pientä jälkimarkkinoinnin keinoin,
nyt myydään jotain pientä ja kasvatetaan asi-
akkuuden arvoa ja asiakkaan käyttökokemusta
koko elinkaaren yli. Muutos asiakkuusprosessiin
on dramaattinen.
Digitalisaatio muuttaa jokaisen yrityksen pe-
likenttää. Osalla se tarkoittaa uusia työvälineitä,
osalla se tarkoittaa koko toiminnan perusteiden
muuttumista. Osa ryhtyy muutokseen tietoisesti,
osa ajautuu luontaisen evoluution kautta, ja osa
tulee mukaan ympäristön pakottamana kriisien
kautta.
Muutamat yritystoiminnan totutut nyrkkisäännötkin alkavat rapautua. Useimmat
niistä on luotu teollistumisen aikana, ja voivat hyvinkin olla jo aikansa eläneitä. Niistä
on vain uskallettava luopua ajoissa ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin.
”Aikaisemmin arveltiin, että teknologiat vastasivat kuluttajan tarpeeseen. Nyt on
käymässä niin, että teknologiatarpeita ei oikeastaan ole enää olemassa.”
– Roope Mokka
”Yleisestihän sanotaan niin, että näissä asioissa eletään vielä varhaista aamua.
Vaikka digitaalisia asioita on tehty monta vuotta, vasta prosentti on tehty ja 99
prosenttia on tekemättä. Kyllä junaan vielä ehtii mukaan, mutta viivytellä ei kauheasti
enää voi. Vuoden päästä vauhti on todennäköisesti aika kovaa. Tämä koskee kaikkia
toimialoja ja kaikkia yrityksiä, pieniä ja suuria, kotimaisia ja globaaleja.”
– Anni Ronkainen
Toisaalta voidaan todeta, että kaikki digitalisaation vaikutukset ovat asioita, jotka
ovat aina kuuluneet yritysten kehittämiseen: uudistuvat toimintamallit ja prosessien
automatisointi, uudet tuotealueet ja tuoteominaisuudet ja asiakaskohtaamisten
uudet mahdollisuudet. Se, mitä digitalisaatio todella mahdollistaa, on aidosti globaali
toiminta hyvinkin pienillä pääomainvestoinneilla osana tehokkaita arvoverkostoja.
”Pitäisi olla rohkeutta kyseenalaistaa koko prosessi, pysähtyä hetkeksi ja miettiä,
mitä ollaan oikeasti tekemässä – ja tehdä se sitten tekniikan avulla. Vastaavia
mahdollisuuksiahan meillä on koko Suomen yritykset sekä julkinen sektori täynnä,
kun niihin vain uskallettaisiin tarttua.” – Jyrki Kasvi
Digitalisaatioon on yrityksissä suhtauduttava kokonaisvaltaisesti. Digitalisaatio ei
ole vain joidenkin lomakkeiden muuntamista sähköisiksi. Digitalisaatio ei myöskään
tarkoita yksinomaan itsepalveluratkaisuja, joilla tuottamaton työ siirretään asiak-
kaiden tehtäväksi. Se ei ole liioin sitä, että keksitään joku uusi liiketoiminta-alue tai
liiketoimintamalli, jota kokeillaan irrallaan kaikesta muusta tekemisestä.
”Uutta liiketoimintaa ei voi tehdä niin, että nyt palkataan jokin digitiimi, ja tämä
tiimi alkaa sitten luoda uutta liiketoimintaa. Ja te vanhat parrat voitte tehdä entistä
vanhaa, kun sieltäkin tulee rahaa ihan hyvin. Siinä kohtaa digipuoli helposti margina-
lisoituu.” – Johanna Suhonen
Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yhteiskuntaa
Yhteiskunnan näkökulmasta digitalisaatio muuttaa kansallisen kilpailukyvyn edel-
lytyksiä. Sijainti, kertynyt pääomamassa ja raaka-ainevarannot eivät olekaan enää
kilpailukyvyn määrittäviä tekijöitä.
Hallinnon kannalta digitalisaatio tarkoittaa mahdollisuuksia luoda aidosti positii-
vinen ja kansalaisensa mukaan ottava palveluyhteiskunta. Samalla voidaan purkaa
teollisen yhteiskunnan aikaan tarpeelliseksi koettuja rakenteita, jotka ovat nyt jo
muuttuneet rasitteiksi.
”Vähän vaikuttaa siltä, että digitalisaatiokeskustelussa annetaan välineille liian iso
painoarvo. Eihän siitäkään ole puhuttu, että meillä on sähköyhteiskunta, vaikka
sähköistäminen on mullistanut tätä maailmaa dramaattisesti. Suomessa se, että
saatiin sähkö joka paikkaan, oli iso kansallinen projekti. Sähköistämistä ei tehty
pelkästään taloudellisilla mittapuilla katsottuna. Ajatus oli, että on sivistysvaltion
kriteeri, että joka torpassa on sähkö käytettävissä. Ehkä meidän pitäisi ajatella
suomalaisen tietoyhteiskunnan ja esimerkiksi laajakaistaverkon rakentamista vähän
samalla tavalla.” – Jyrki Kasvi
”Kyllä junaan vielä ehtii
mukaan, mutta viivytellä
ei kauheasti enää voi.
Vuoden päästä vauhti
on todennäköisesti
aika kovaa.”
– Anni Ronkainen
Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon36 37
22. Muutokset voivat olla todella rajuja jos yhteiskunta määritellään kansalaisia yhdistä-
väksi toimijaksi, jota johtaa demokraattisesti valitut henkilöt. Poliittinen päätöksen-
teko nopeutuu ja muuttuu entistäkin julkisemmaksi. Varmasti päätöksenteosta tulee
myös tasa-arvoisempaa, kun tieto eriarvoisesta kohtelusta välittyy millisekunneissa
ja tapauksia voidaan verrata toisiinsa.
Sähköinen äänestäminen voi muuttaa paljonkin puolueiden perinteistä pai-
noarvoa. Yksittäisten edustajien on vaikeampi selittää päätöksiään puoluekurin
kautta, kun koko päätösketjua voidaan seurata reaaliajassa. Onko tulevaisuudessa
tilausta nykyisten puolueiden kaltaisille edunvalvontaryhmille? Kun äänestäminen
on helppoa, voidaanko edustajien luottamus mitata tiheämmin kuin kerran neljässä
vuodessa?
Toisaalta nykyinenkin poliittinen malli on digitalisaatiota vauhdittava – tai ehkä
politiikassa on opittu hyödyntämään digitalisaatiota jopa yrityksiä nopeammin. Kun
päättäjät vaihtuvat neljän vuoden välein, tuloksien on näyttävä nopeasti.
”Ei mikään istuva hallitus halua, että
heidän kehitysasiansa näkyvät vasta
seuraavan hallituksen aikana. Käytän-
nössä hankkeet pitäisi siis saada vietyä
nopeasti läpi.”
– Markku Heikura
Digitalisaation murros työelämässä
tuottaa yhteiskunnalle myös uusia syrjäy-
tymisuhan alla olevia ryhmiä. Tyypillisesti
murrostilanteissa tuloerot kasvavat. Ne,
jotka pääsevät muutokseen mukaan,
vaurastuvat, ja ne, jotka myöhästyvät,
köyhtyvät. Yhteiskuntarauhan ylläpi-
täminen ja demokratian säilyttäminen
vaatii uusia toimintamalleja julkiselta
hallinnolta.
”Jos lisäarvon jakaminen toteutetaan kuten edellisessä murroksessa, silloin tuloerot
kasvavat. Syntyy suuri syrjäytyneiden ihmisten joukko, jonka kokemukselle, ammat-
titaidolle ja työlle ei ole kysyntää. Osa syntyneestä lisäarvosta pitäisi verotuksella
ohjata näiden ihmisten uudelleenkouluttamiseen ja muihin toimiin, joilla sitten
pehmennetään sitä murrosta.” – Jyrki Kasvi
Yhteiskunnan on myös varauduttava puolustautumaan sekä poliittisen kybervakoilun
että globaalin kyberrikollisuuden uhilta. Näiden uhkien suhteen tietoisuus on
herännyt, mutta lähitulevaisuudessa tarvittavat voimavarat liikkuvat vielä puhtaasti
arvausten tasolla.
”Turvallisuusajattelumme poikkeaa hieman muista valtioista. Meillä turvallisuusajat-
telu on pitkälti yhteistyöajattelua, jossa koko yhteiskunta varautuu kaikilla sektoreilla.
Se perustuu eri sektoreiden yhteistyöhön lähtien yksilöistä, yhteisöistä ja järjestö-
maailmasta aina yrityksiin ja viranomaistoimiin. Varautuminen ei siis tapahdu siiloissa
kuten muualla.” – Arto Räty
Miten digitalisaation ymmärretään muuttavan yksilön maailmaa?
”Uteliaisuus herää tekemällä, ja uuden ilmiön kesyttäminen alkaa tekemisestä.
Kun ekaluokkalaisille näyttää, että he voivat 3D-printata luokkaansa maskotin, se
ruokkii mielikuvitusta aivan omalla tavallaan.
Minulla on ollut näiden pajaluokkien kanssa
herkullinen tilaisuus puhua mielikuvituksen
tärkeydestä: maailma ei ole valmis ja uutta ei
keksitä ilman mielikuvitusta.”
– Marjukka Peltonen
Yksilön näkökulmasta digitalisaatio lupaa
yleisen käsityksen mukaan paljon positiivisia
vaikutuksia, mutta myös kriittisempiä
kannanottoja on esitetty.
Yksilön kannalta keskeinen muutos
on hänen luomansa tiedon muuttuminen
hänelle itselleen arvokkaaksi varannoksi. Lisäksi hänen hänen mahdollisuutensa
viestiä ja vaikuttaa omaan ja ympäristönsä hyvinvointiin ovat ennennäkemättömät.
Toisaalta hänellä on lupa odottaa saavansa yhteiskunnalta ja yrityksiltä jatkuvasti
parempia palvelukokemuksia.
Varmasti digitalisaatio rikastuttaa yksilön elämää. Osaaminen monipuolistuu ja
ymmärrys maailmasta syvenee. Mahdollisuudet huolehtia omasta hyvinvoinnista
paranevat tiedon ja palvelujen monipuolistumisen kautta. Lepoa ja palautumista
palveleva viihdetarjonta monipuolistuu ja saatavuus paranee.
”Edessämme on ääretön digitaalinen meri, jossa on loputtomasti erilaisia vaihto-
ehtoja. Mutta paloletkusta ei voi juoda, siihen tarvitaan hana. Tarvitaan taho, joka
järjestää tiedon virrasta meille kuluttajille järkeviä suupaloja, nautinnollisia hetkiä ja
”Jos lisäarvon
jakaminen toteutetaan
kuten edellisessä
murroksessa, silloin tuloerot
kasvavat. Syntyy suuri
syrjäytyneiden ihmisten
joukko, jonka kokemukselle,
ammattitaidolle ja työlle
ei ole kysyntää.”
– Jyrki Kasvi
”Edessämme on ääretön
digitaalinen meri, jossa
on loputtomasti erilaisia
vaihtoehtoja. Mutta
paloletkusta ei voi juoda,
siihen tarvitaan hana.”
– Lauri Kivinen
Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon38 39
23. informaatiota. Luokittelee ja saattaa sisältöä ulottuvillemme ja tekee sen helposti
vastaanotettavaksi. Tämä on mediayhtiöiden rooli nyt ja tulevaisuudessa.”
– Lauri Kivinen
Mielipiteitä jakavaa keskustelua on käyty kehityssuunnasta, jossa tietoteknisiä
laitteita asennetaan ihmisten sisälle. Marginaalista digikieltäytyjien joukkoa lukuun
ottamatta kaikki hyväksyvät esimerkiksi sydämentahdistimet. Pankkikortin ja passin
korvaava ihonalainen siru herättää jo enemmän kysymyksiä vaikkapa yksityisyyden
suojasta.
Huolestuneita puheenvuoroja on esitetty myös digi-ilmiöiden vaikutuksesta
fysiologiaamme, esimerkiksi näyttöjen vaikutuksista aivojen toimintaan.
”Digitalisaation kerrannaisvaikutuksista on
alettu keskustella enemmän viime aikoina.
On kuitenkin kovin helppoa sivuuttaa tämä
ja keskustella digitalisaatiosta puhtaasti tek-
nisenä ilmiönä. Silloin unohdetaan ajatella
sitä mitä digitalisaatio tarkoittaa ihmiselle
fyysisenä olentona.” – Jyri Engeström
Digitalisaation sosiaaliset vaikutukset ovat
myös sekä positiivisia että huolta
herättäviä.
”Tekniikka tyhmentää meitä, se laittaa
meidät istumaan kuvaruudun viereen.
Se myös heikentää meitä. Miksi lapset
liikkuisivat enää, kun he voivat pelata pelejä? Miksi pitäisi lähteä ulos, kun kaikki on
tässä, maailma tulee luo. Digi ei pelasta meitä, mutta se auttaa meitä unohtamaan
todellisuuden, koska me voimme aina paeta sitä.” – Timo Airaksinen
Yksilötasolla digitalisaatio herätti jo vuosituhannen vaihteessa keskustelua digitaali-
sista kuiluista. Kun suuret massat siirtyvät uuteen, kuinka huolehdimme niistä joiden
omaksumiskyky, fyysiset rajoitteet tai varallisuuden puute estävät digikehityksessä
mukana pysymisen?
”Siinä vaiheessa, kun teknologia uutta, meillä on vielä mahdollisuus valita. Silloin
se ei määrää meitä, ja voimme käyttää tai jättää käyttämättä sitä haluamallamme
tavalla. Mutta sen jälkeen kun teknologia kypsyy ja valtaa alaa, kun se teknologian
invaasio lopulta tulee, me emme voi sille oikein mitään, se vie mukanaan.”
– Timo Airaksinen
Digitaalisten palveluiden kasvaessa on uhkakuvana esitetty, että sosiaalinen
vieraantuminen lisääntyy, jos valtaosa sosiaalisista kontakteista tapahtuu vaikkapa
matkapuhelimen kautta. Paradoksaalisesti sosiaalinen media voi eristää ihmisen
aidoista sosiaalisista kohtaamisista. Meistä tulee huomaamattamme viestintäväline-
riippuvaisia.
”Ihmisillä on jo niin voimakas fysiologinen kosketus mobiililaitteeseen, että siitä ei
aidosti pystytä irrottautumaan. Samalla henkinen suorituskyky laskee ja kyky
ratkaista yksinkertaisia ongelmaratkaisutehtäviä vähenee. Nämä ovat minusta
kiinnostavia merkkejä sellaisesta ilmiöstä kuin extended self. Sen myötä tullaan
myöntäneeksi, että mobiililaite on fyysinen osa ihmistä ja itseä.”
– Jyri Engeström
Negatiivisia vaikutuksia ei pidä kuitenkaan ylikorostaa. Positiiviset mahdollisuudet
ovat ylivertaiset. Enemmistö todennäköisesti omaksuu digitalisaatiopaletista parhaat
puolet ja rikastuttaa siten niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointiaan.
”Siinä vaiheessa, kun
teknologia uutta, meillä
on vielä mahdollisuus
valita. Silloin se ei määrää
meitä, ja voimme käyttää
tai jättää käyttämättä sitä
haluamallamme tavalla.”
– Timo Airaksinen
linkedin.com/company/sonera
facebook.com/SoneraYrityksille
Sonera_B2B #SoneraB2D
OSALLISTU KESKUSTELUUN SOSIAALISESSA MEDIASSA:
Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon Tietoyhteiskunnasta digitalisaatioon40 41
24. Digitalisaation
monet kasvot
Mitä kaikkea voidaan digitalisoida? Mitä kaikkea täytyy digitalisoida?
Missä kulkee digitalisaation raja? Kysymys liittyy tiedon luonteeseen.
Aikaisemmin tieto on mielletty aineettomaksi. Tekstiä ja tekstipohjaisia
aineistoja, ääniä ja musiikkia, valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa on digitalisoitu
jo pitkään. Digitalisaatio ja ICT eivät ole synonyymejä – digitalisaatio
on myös käyttäytymismalleja, uusia tapoja ja tottumuksia, uusia
liiketoimintamalleja ja uutta tuottavuuden tasoa. Digitalisaatio avaa
meille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, mutta innostuksen lomassa
on oltava tietoinen myös mahdollisuuksien kääntöpuolesta. Viime
kädessä kyse on tehokkuudesta ja tuottavuudesta, tietointensiivisistä
liiketoimintamalleista – kilpailukyvystä.
Luku
4
BIG DATA JA ANALYTIKKA
OHJELMISTOKEHITYS
PILVIPALVELUT
MOBILITEETTI
MY DATA JA OPEN DATA
ROBOTIIKKA
TIETOVERKOT
DIGITAALINEN
VIESTINTÄ
KYBERTURVALLISUUS
PAIKKARIIPPUMATON
TYÖ
INTERNET OF THINGS
SOSIAALINEN MEDIA
DIGITAALINEN
ASIAKASKOHTAAMINEN
JOUKKOISTAMINEN
42 43
25. Digitalisaatio tämän ajan kuvaajana perustuu useamman ICT-alueen teknologisen
kehitysvaiheen yhtäaikaiseen kypsymiseen sekä toiminnallisesti että taloudellisesti
mielekkäälle tasolle.
Digitalisaation ajurit:
• Käytettävissä oleva laskentateho on kasvanut, sen hallittavuus parantunut
ja hinta laskenut
• Liikkuvuuden uusi taso nopeiden mobiiliverkkojen ja langattomien
lähiverkkojen myötä
• Ennennäkemättömän helposti hallittava skaalautuvuus
pilvipalveluiden myötä
• Viestinnän työkalujen integroituminen ja saavutettavuus
• Anturi- ja radiotekniikan fyysisen koon pieneneminen ja hintatason
halpeneminen
• Globaalien tietoverkkojen nopeus, vakaus ja saavutettavuus
• Ohjelmistojen kehittämisen tuottavuus
Yhdessä nämä ovat mahdollistaneet tiedon ja mittausdatan tuottamisen, varastoin-
nin, käsittelyn ja jakamisen aivan uudella kustannustehokkuuden tasolla.
”Tällä hetkellä kehitys liittyy hyvin paljon siihen, että sillä itse asiassa rakennetaan
uutta infrastruktuuria. Mutta se ei itsessään vielä selitä digitalisaation todellista
luonnetta, vaan meidän täytyy kysyä, mitkä ovat ne yhteiskunnalliset tarpeet, joihin
digitalisoituminen vastaa?” – Markku Wilenius
Teknisenä ilmiönä digitalisaatio pohjautuu mobiliteettiin, digitaaliseen viestintään,
ohjelmoinnin evoluutioloikkaan, tietoverkkoihin, pilvipalveluihin, data-analytiikkaan
sekä esineiden ja asioiden internetiin (Internet of Things; IoT-ratkaisuihin). Monet lä-
hitulevaisuuden ratkaisut ovat yhdistelmiä näistä kyvykkyyksistä. Nämä yhdistelmät
saavat mediassa omia kuvaavia nimiä, kuten robotiikka ja avoin data. Teknologiselle
perustalle syntyy myös rakenteita uudistavia sosioekonomisia virtauksia kuten
kuluttajistuminen ja joukkoistaminen. Mutta digitalisaatio on kaksiteräinen miekka:
syntyy myös paljon uhkakuvia, kuten kyberuhkia ja yhteiskuntia jakavia digitaalisia
kuiluja.
Tässä luvussa digitalisaation perusteita ja seurausilmiöitä tarkastellaan hieman
tarkemmin teknologiaperustan kautta. Tämän kirjan liitteenä on Leo Bergmanin
Aalto-yliopistossa työstämä kirjallisuuskatsaus digitaalisesta liiketoiminnasta. Hän
löysi neljä perusteemaa: uusi teknologia, työtapojen muutos, liiketoimintamallien
muutos sekä yhteiskunnalliset muutokset. Katsaus muodosti rungon tämän luvun
kokoamiselle.
Fyysisen ja digitaalisen maailman rajojen hämärtyminen muuttaa käsitystämme
tiedosta ja siitä mitä tiedolla voi tehdä. Seuraava taso on fyysisten objektien digi-
talisointi. 3D-tulostaminen mahdollistaa fyysisestä maailmasta digitoitujen mallien
muokkaamisen, muuttamisen ja monistamisen. Samalla kytkettyjen laitteiden
lisääntyminen ja niiden käyttöliittymien kehittyminen kasvattavat jatkuvasti digitaali-
suuden vaikutusaluetta ja sitä kirjoa ihmisten tarpeita ja haluja, joita uusilla tuotteilla
ja palveluilla voidaan tyydyttää.
Tiedon ominaisuuksiin kuuluu rajaton siirrettävyys, kopioitavuus ja skaalautuvuus.
Tieto on myös haavoittuvaa. Sitä on merkittävä, turvattava, salattava ja varmuuskopi-
oitava tyystin eri tasolla kuin fyysistä omaisuutta. Tietoa siirrettäessä ja kopioitaessa
on varmistuttava, että tiedon alku- ja loppupiste täsmäävät, ja että tieto säilyy
matkalla muuttumattomana ja koskemattomana. Digitalisaatiossa korostuu myös
tiedon käyttöoikeuksien hallinta, digital rights management. Tiedolla on omistaja ja
varmentaja.
Maantieteestä tulee tietoliikenteen maantiedettä. Paikkakuntien välisillä etäisyyk-
sillä on vähemmän merkitystä, kun ratkaisevammaksi tulee se, millainen latenssi
eli tietoverkkoviive fyysisten sijaintien välillä on. Maailmankartta muodostuu tieto-
liikenneyhteyksistä. Tässä asetelmassa merkittäväksi muodostuu verkkojen laatu.
Etäisyyksiä mitataan millisekunneissa. Maailman pääkaupungit sijoittuvat uuteen
karttaprojektioon verkkojen kapasiteetin mukaan. Uuden globalisaation jakolinjat
kulkevat digitaalisten kyvykkyyksien mukaan. Esimerkiksi Afrikka on edelleen pimeä
manner, kun katsotaan maanosan valmiutta kytkeytyä maailmanlaajuiseen tietoverk-
koon.
Digitaalisessa maailmassa työ on riippuvainen laadukkaista yhteyksistä. Verk-
koon kytkeytyneet, digitaalisesti kehittyneet alueet houkuttelevat työpaikkoja ja
tuotantoa.
Miksi digitalisaatio muuttaa maailmaa juuri nyt?
Keskeisimpiä vaikuttimia murroksessa on tietoliikenteen sekä tiedon käsittelyn ja
varastoinnin merkittävä halpeneminen. Tieto tallennetaan ja siirretään bitteinä.
Tallennetun gigatavun tai siirretyn bitin hinta on vuosikymmenien ajan pudonnut
kymmeniä prosentteja vuodessa.
Kun tiedon käsittely ei ole enää merkittävä tekijä, yksikkökustannusten rakenne
muuttuu radikaalisti. Nousee esiin uusia toimintamalleja, jotka eivät aiemmalla
kulurakenteella olleet kannattavia ja syntyy yhä enemmän hyödykkeitä, jotka ovat
täysin aineettomia.
Esimerkiksi Walt Disneyn piirtäjien käsityönä tekemät piirrosanimaatiot olivat
Digitalisaation monet kasvot Digitalisaation monet kasvot44 45
26. työvoimakustannuksiltaan eri luokkaa kuin nykyiset Pixarin studioilla tehdyt tieto-
koneanimaatiot. Murros näkyy myös elokuvien jakelussa. Uudet elokuvatuotannot
jaetaan bitteinä välittömästi kaikkialle.
Digitaalinen maailma on nopeiden muutosten maailma. Kun prosesseista tulee
tietointensiivisiä, niiden perusteet voidaan nopeasti muuttaa ja yhdistää uusilla
tavoilla. Uber-taksipalvelu on käytetyin esimerkki uudesta toimintamallista, joka
digitaalisilla ratkaisuilla yhdistää uudella tavalla kaksi laajalle levinnyttä fyysistä
infrastruktuuria, henkilöautot ja älypuhelimet. Uber on kiinnostava esimerkki myös
siksi, että se haastaa vahvasti säänneltyä ja sopimuksiin perustuvaa taksiliikenteen
toimialaa.
”Digitalisaatiosta on puhuttu jollain tasolla jo ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt
ollaan tultu siihen pisteeseen, että jokaisen asiakkaan on mietittävä kuinka sen
haasteisiin vastataan.” – Tuomas Routto
12 miljardia laitetta verkossa
1,7 laitetta jokaista
maapallon ihmistä kohden
4,3 laitetta jokaista
maapallon ihmistä kohden
33 miljardia laitetta verkossa
Strukturoimaton data
Pilvipalveluiden osuus
Strukturoitu data
LÄHDE: IDC, The Digital Universe 2010
LÄHDE: Cisco Global Cloud Index 2013-2018 -raportti
LÄHDE: Strategy Analytics (lokakuu 2014)
30 000 eksatavua (EB)
25 000
20 000
15 000
10 000
5 000
YRITYSTEN DATAN KASVU MAAILMANLAAJUISESTI
DATAKESKUKSIEN LIIKENTEEN KASVU
INTERNET OF THINGS – VERKKOON LIITETYT LAITTEET
2015
2020
2018 | 8,6 tsettatavua2013 | 3,1 tsettatavua
2014
2020
Digitalisaation monet kasvot Digitalisaation monet kasvot46 47
27. 4.1. Digitaalisuuden teknologiaperusta
Digitalisaation taustalla vaikuttaa kuusi suurempaa teknologiakokonaisuutta, joissa
on viime vuosina tapahtunut merkittäviä teknisiä ja toiminnallista loikkia käytettävyy-
dessä. Nämä tekniset kokonaisuudet ovat:
• Big Data ja data-analytiikka
• Mobiliteetti
• Pilvipalvelut ja tietoverkot
• Digitaalinen viestintä
• Internet of Things, IoT
• Ohjelmistokehitys
4.1.1. Big Data ja data-analytiikka
Sensoreiden ja verkottuneiden laitteiden yleistyessä yhä useammista lähteistä
keräytyvä tieto varastoituu Big Dataksi. Käsitteenä Big Data on syntynyt kuvaamaan
valtavia ja eksponentiaalisesti kasvavia tietomääriä. Big Data avaa ennennäkemät-
tömän ikkunan inhimillistä todellisuutta muokkaavien ilmiöiden ymmärtämiseen,
koska aiempaa päättelyä on saattanut rajoittaa kulttuuriperimästämme kumpuavat
rajoitukset, jotka eivät enää ole merkityksellisiä.
Suuret tietovarastot sinällään eivät ole uusi ilmiö. Ero aikaisempaan syntyy
laskentakapasiteetin ja ohjelmointitaitojen merkittävästä kehittymisestä. Näiden
edistysaskeleiden ansiosta pystytään toteuttamaan keinoälysovelluksia, jotka
louhivat eri muodoissa tallennetuista tietomassoista esiin asioita, joita ei aiemmin
ole voitu varmentaa tai edes kysyä.
Kun tiedon kerääminen ja varastointi mahdollistuu laajassa mittakaavassa ja
vähäisin kustannuksin, ympäröivistä tapahtumista voidaan luoda aikaisempaa
merkittävästi pidempiä aikasarjoja, konteksteja ja syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi
Amazonin verkkokaupassa asiakkaan ostopäätöstä edeltävä liikkuminen sivustolla
tallentuu ja osaltaan muodostaa suurta kuvaa siitä, millaisia harkintaprosesseja
tuotteiden ostoon verkkokaupasta liittyy. Tapahtumaketju analysoidaan ja liitetään
osaksi pitkiä aikasarjoja. Tuloksena on maailman tehokkainta ja kohdennetuinta
markkinointia ilman niitä rajoitteita, joita ihmisen päättely olisi tuottanut.
John Deere hyödyntää data-analytiikkaa uudella tavalla. Aiemmin John Deere
on käyttänyt analytiikkaa koneiden kunnon ja huoltotarpeen seurantaan. Uutena
sovellusalueena analytiikkaa käytetään myös metsäkoneiden käyttökoulutuksessa.
Jokainen työvaihe analysoidaan ja peilataan aikaisempaan dataan. Näin yksittäisten
kuljettajien vahvuudet ja kehitysalueet tunnistetaan entistä tehokkaammin.
Suurista tietomääristä tiivistyvät uudet johtopäätökset ja havainnot haastavat
vanhat liiketoimintamallit. Markkinoille tuotavien hyödykkeiden ja tuotteiden arvon
painopiste siirtyy uusiin tapoihin hahmottaa toimintaa.
Suunto Oy hyödyntää Big Dataa ja data-analytiikkaa liikuntapalvelussaan, jossa
asiakkaan suostumuksella kuntoilulaitteiden keräämiä henkilökohtaisia tietoja
käytetään palvelun kehittämiseen. Suunto saa näin käyttöönsä suunnattoman
määrän havaintoja ja pitkän aikavälin sarjoja siitä, kuinka eri lajien harjoittelu vaikut-
taa suoritustasojen muutoksiin. Data-analyysi avaa valtavasti myös muita käyttö-
mahdollisuuksia. Analytiikalla voidaan hahmottaa niitä tapahtumaketjuja, jotka ovat
johtaneet uuden tuotteen, laitteen tai urheiluvälineen ostoon. Näin voidaan peilata
esimerkiksi kolme maratonia juosseen juoksukenkävalintoja muihin lajin harrastajien
hankintoihin.
Analytiikka on siis korvaamaton työkalu myynnin ja markkinoinnin kohdenta-
misessa. Itse asiassa sovellusalueet ovat laajempia: Big Datan ja analytiikan hyö-
dyntäminen tuo varmuutta kaikenlaisten toimintaennusteiden tekemiseen. Suurten
tietomäärien käyttö heijastuu sekä loppuasiakkaille toimitettavissa tuotteissa että
organisaatioiden sisäisiin kehityshankkeisiin.
Matkapuhelinten kehittäjät hyödyntävät Big Dataa määritellessään puhelinten
akkujen optimaalista kokoa. Erilaisten sovellusten käyttötavat ja niiden edellyttämä
energiantarve välittyvät suoraan matkapuhelinyhtiöille. Analytiikalla saavutettava
varmuus käyttöprofiileista ja seuraavista kehitysaskelista on esimerkiksi asiakasky-
selyihin verrattuna ratkaiseva.
Vodafone kartoittaa analytiikalla operaattoria vaihtavien asiakkaiden päätökseen
vaikuttavia tekijöitä. Lähtöpäätöstä valmistelevat asiakkaat käyvät esimerkiksi
keskimääräistä useammin katsomassa liittymäsopimuksensa päättymispäivämää-
rää. Ennakoinnin myötä asiakaskokemusta voidaan pyrkiä parantamaan ennen kuin
asiakkuus päättyy.
Kun analytiikka ja algoritmit kehittyvät ja tulevat osaksi inhimillistä toimintaa,
koneälystä kasvaa ihmistä tehokkaampi.
Gartnerin asiantuntijat käyttävät esityksissään esimerkkinä syöpädiagnostiikkaa,
jossa päästään koneälyllä kymmeniä prosenttiyksiköitä tarkempiin tuloksiin: kun
ihmislääkärin onnistumisprosentti on noin 50, IBM:n supertietokoneen Watsonin
demonstraatiossa syöpädiagnooseista oikeaan osui 90 prosenttia.
Digitalisaation monet kasvot | Digitaalisuuden teknologiaperusta Digitalisaation monet kasvot | Digitaalisuuden teknologiaperusta48 49