Tekstissä on hahmoteltu joukkoistamista hyödyntävää toimintamallia ajankohtaisten ongelmien ratkaisussa. Toimintamalli on sovellettavissa myös kasvatuksessa ja opetuksessa maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti.

1. Jorma Enkenberg
professori emeritus
Savonlinna
Eri puolilla maailmaa nopeasti laajennut sosiaalisen median käyttö on kiihdyttänyt prosessia,
missä kansalaisen rooli on muuttumassa päätöksenteon objektista subjektiksi, osallistavan
kulttuurin aktiiviseksi toimijaksi. Muutosprosessia ovat edesauttaneet avoimet, yhteisöllistä
toimintaa tukevat teknologiset välineet ja toimintamallit, joiden avulla kansalaiset ovat
voineet osallistua heille merkityksellisten ongelmien esilletuomiseen, jakamiseen sekä
ratkaisemiseen.
Osallistava toimintakulttuuri (eng. participatory culture) on viime vuosina nopeasti yleistynyt
yrityselämässä (vrt. joukkoistaminen ja joukkorahoitus), kunnallisessa päätöksenteossa (vrt.
ihmisiä lähellä olevien ongelmien esilletuominen ja yhdessä tapahtuva ratkaiseminen) sekä
opetuksessa (vrt. osallistava oppiminen). Teknologisen kehityksen
tukemana toimintakulttuurimme on saamassa merkityksiä ja muotoja, joilla voi olla
kauaskantoisia vaikutuksia siihen, minkälaiseksi uusien tuotteiden ja palveluiden innovointi,
demokratiakäsityksemme sekä julkisten organisaatioiden päätöksenteko tulevat
muotoutumaan tulevaisuudessa.
Osallistavalla kulttuurille on tunnusominaista matala kynnys. Kuka tahansa voi osallistua
taiteelliseen esittämiseen, tieteellisen ongelman ratkaisuun esimerkiksi kokoamalla
tutkimusaineistoa tai tulla mukaan kansalaistoimintaan. Osallistava kulttuuri houkuttaa,
tukee, ohjaa sekä valmentaa uuden luontiin ja sen tuloksena olevan jakamiseen. Se mitä
kokeneimmat tietävät ja osaavat siirtyy yhteisöllisen toiminnan välittämänä aloittelevien ja
vasta mukaan tulleiden omaksi. Osallistavan kulttuurin edustajat uskovat siihen, että
osallistuminen ja mukanaolo on merkityksellistä ja että se myös vastaa ihmisten todellisia
tarpeita. Osallistavan kulttuurin jäsenet tuntevat yhteenkuuluvuutta sekä keskinäisriippuvuutta
toisistaan.
Osallistavaa kulttuuria edustavien yhteisöjen tavoitteena on rakentaa toimintamuotoja ja niitä
tukevia sosioteknisiä ympäristöjä, missä jokaisen asianosaisen ääni voidaan saattaa kuuluviin
ja ottaa huomioon. Osallistavalle toimintakulttuurille on ominaista yhdessä tapahtuva ideointi
ja innovointi sekä uuden toimintatavan sekä ratkaisumallin rakentaminen esillä olevaan
ongelmaan sosioteknisen ympäristön tukemana.
Osallistavat kulttuurit näyttävät yleensä rakentuvan merkittävien, maapalloamme tai
paikallisyhteisöämme koskettavien monimutkaisten, yhteiskunnallisten ongelmien ympärille.
Ongelmat ovat tavallisesti suuruudeltaan sitä luokkaa, että yksittäiset ihmiset, työryhmät tai
organisaatiot eivät voi tai kykene niitä yksin ratkaisemaan. Hyvänä esimerkkinä
tämänkaltaisesta ongelmasta on Wikipedian rakentuminen. Ongelmia voidaan myös
ryhmitellä.

2. Ongelmat voivat olla luonteeltaan systeemisiä. Tällöin niiden ratkaisu edellyttää usean eri
tiedonalueen asiantuntemusta. Ratkaisun kehittäminen haastaa rajojen ylittämiseen ja
yhteistyöhön eri kulttuuritaustan ja erilaista osaamista edustavien yhteisöjen ja toimijoiden
kesken. Esimerkkejä tämänkaltaisista ongelmista ovat päätöksenteko kansainvälisessä
politiikassa sekä ilmaston muutos ilmiönä, jonka vaikutuksia elämäämme ja maapallon
tulevaisuuteen tulisi kyetä luotettavasti ja uskottavasti arvioimaan sekä kommunikoimaan.
Ongelmat voivat olla myös huonosti määriteltyjä. Siinä tapauksessa tarvitaan korkean tason
osaamista edustavien tahojen pitkäkestoista sitoutumista niiden ratkaisuun. Ratkaisuprosessin
aikana saattaa itse ongelma muuttaa muotoaan esimerkiksi teknologisen keksinnön
vaikutuksesta. Huonosti määriteltyjen ongelmien ratkaisua ei voida useinkaan
delegoida. Valaisevana esimerkkinä huonosti määritellyistä ongelmista voidaan pitää Linux-
käyttöjärjestelmän kehitystyötä.
Edellisten lisäksi ongelma voi olla luonteeltaan ”ilkeä”. Tällöin varsinaisen ongelman ratkaisu
tuottaa yllättäen uuden ongelman, joka vuorostaan vaatii ratkaisua. Esimerkkinä
tämänkaltaisesta ilmiöstä ja siihen liittyvästä ongelmasta voisi hyvin toimia Talvivaaran
kaivos.
Monimutkaisen ongelman ratkaisuprosessin lähtökohtana on yleensä tiedostettu ja julkituotu
idea, ongelma tai haaste, joka koskettaa useampaa kuin yhtä ihmistä. Sosiaalisen median
avulla idea, ongelma tai kehittämishaaste voidaan nopeasti jakaa edelleen kaikille asiasta
kiinnostuneille avoimessa verkossa. Kuka tahansa yksittäinen henkilö tai mikä tahansa
yhteisö voi periaatteessa julkistaa uuden idean, havaitsemansa ongelman tai
kehittämishaasteen.
Toiminnan tavoitteen jäsentämiseksi ja muotoilemiseksi asiasta kiinnostuneiden ihmisten
muodostama yhteisö tai vertaisverkko voi sitten ryhtyä muokkaamaan ideaa, ongelmaa tai
haastetta työstettävään muotoon sekä dokumentoida sitä esimerkiksi tekstein, kuvin tai
videoleikkein. Tässä yhteydessä voi myös olla tarpeen arvioida ne tahot, joita asia koskee
tavalla tai toisella ja jotka tulisi saada mukaan prosessiin.
Tämän jälkeen muotoiltu ongelma, idea, ongelma ja kehittämishaaste voidaan julkaista
avoimessa verkossa ja laajennettu vertaisverkko (yhteisö) voi ryhtyä etsimään vastauksia
haasteeseen. Kaikille halukkaille tulisi antaa osallistumismahdollisuus. Osa mukaan
tarvittavista henkilöistä tai tahoista voidaan myös erikseen pyytää tulemaan mukaan. Tällaisia
tahoja edustavat tyypillisesti suunnittelijat, alan harrastajat, poliittiset päättäjät sekä päätöksiä
toimeenpanevat virkamiehet.
Esiin nousevat ehdotukset, ideoidut vaihtoehdot sekä ratkaisut on syytä julkaista avoimessa
verkossa, missä niitä on voitava myös kommentoida. Edelleen esimerkiksi verkossa
tapahtuvan äänestyksen avulla ehdotukset voidaan asettaa suosituimmuusjärjestykseen ja sen
perusteella valita vaihtoehto, joka pyritään toteuttamaan. Mikä tahansa yhteisö voi
ilmoittautua toteuttamaan ehdotuksen. Toteutuksessa voidaan hyödyntää joukkorahoitusta.
Osallistavan toimintakulttuuri tarvitsee tuekseen sosioteknisen ekosysteemiin. Se voi rakentua
esimerkiksi seuraavien asioiden ympärille:

3.  Ongelma/kehittämishaaste, joka koskettaa enempää kuin yhtä ihmistä (esim. koulun oppilaat
käy tai tietyn kadun varrella asuvat kuntalaiset).
Sosiaalinen yhteisö (vertaisverkko tai asukkaista muodostuva yhteisö), joka konstruoi ja
dokumentoi ongelman/haasteen.
 Laajennettu vertaisverkko (yhteisö) (avoin kaikille, mukana suunnittelijoita, poliitikkoja ja
alan harrastajia, osin kutsuttuna, osin pakotettuna viran puolesta).
Metatasolla disaineerattu modulaarinen teknologiaympäristö, jossa prosessi voi käynnistyä,
ja jossa prosessin etenemistä on mahdollista myös seurata.
 Moderaattori, erikseen nimetty henkilö, joka johtaa/vastaa prosessista (esim. opettaja tai
yhteisön valtuuttama henkilö).
Yleistyessään osallistavalle kulttuurille ominaisella toiminnalla tulee olemaan merkittäviä
yleisiä ja erityisiä seurauksia mukana oleville ihmisille sekä yhteisöille, joita he edustavat.
Osallistavien kulttuurien tavoitteena on sitouttaa yksilöt ja yhteisöt toimimaan uudella tavalla
heitä kiinnostavissa asioissa, uusien ideoiden tuottamisessa, luovuuden edistämisessä,
ongelmien ratkaisemisessa sekä harjoittaa yhteistyötä suunnittelijoiden, päätöksentekijöiden
ja toimeenpanijoiden kanssa ongelman ratkaisemiseksi. Tästä seuraa, että suunnittelusta ja
innovoinnista voi tulla rajoja ylittävää ja nykyistä demokraattisempaa. Valtaa, kontrollia ja
vastuuta siirtyy kansalaisille itselleen. Heistä tulee suunnittelijoita ja uuden rakentajia.
Osallistava kulttuuri lisää kansalaisten aktiivisuutta. Sen seurauksena alhaalta, kansalaisten
todellisista tarpeista nousevat demokraattiset prosessit yleistyvät. Osallistava toiminta
innostaa ja kannustaa tekemään havaintoja lähiympäristöstä, jakamaan niitä avoimesti,
ideoimaan sekä tuomaan julki ongelmia, joiden ratkaiseminen on toteuttavissa
kustannustehokkaasti.
Nykyisellään yritysten ja julkisyhteisöjen ulkopuolelle sijoittuva osaamispääoma tulee
huonosti hyödynnetyksi. Osallistava toimintakulttuuri saattaa tämän osaamispääoman
näkyväksi. Se rohkaisee kansalaisia innovatiiviseen ja uutta luovaan toimintaan sekä edistää
yhteisöllisen vaikuttamisen oppimista. Osallistava kulttuuri on itsessään uusi sosiaalinen
innovaatio, joka kasvattaa kansalaisten sosiaalista pääomaa sekä edistää koettua
yhteisöllisyyttä.
Julkisille organisaatioille osallistavan kulttuurin yleistyminen muodostaa haasteen kehittää ja
ottaa käyttöön sosioteknologisia ympäristöjä, jotka vastaavat nykyistä paremmin ihmisten
tarpeita osallistua heitä koskevien asioiden päätöksentekoon sekä ongelmien ratkaisuun.
Sosiotekniset ympäristöt voivat myös parantaa tarjottavien palvelujen saavutettavuutta ja olla
samaan aikaan kustannustehokkaita.
Osallistava toimintakulttuuri perustuu pitkälti luottamukseen. Niin yritysten kuin julkisten
organisaatioiden epäonnistuminen ongelmien ratkaisussa tai palvelujen kehittämisessä selittyy
suurelta osin sillä, että ne eivät osaa hyödyntää yhteisöjen ja yksilöiden hiljaista tietoa.
Osallistava toimintakulttuuri voi edistää hiljaisen tiedon ja yhteisössä olevan asiantuntijuuden
esilletuloa, jakamista sekä oppimista toisilta. Siitä voi näin muodostua yksi organisaation

4. menetystekijöistä eteen tulevien ongelmien ratkaisemisessa sekä epäonnistumisista
toipumisessa.
Lisätietoja:
Wikipedia
Henry Jenkins
Eduskunta