1. FAKTA
VEROJEN KIRJA
27.1.2014

2. Kustantaja: Taloustieto Oy
Painopaikka: Unigrafia Oy, Helsinki 2014
ISBN 978-951-628-597-2
ISBN 978-951-628-598-9 (PDF)

3. Esipuhe
Verot ovat maailman ikävin teema, josta syntyvät kaikkein värikkäimmät keskustelut. Tuloverot tunnemme ja kuntaveron korotukset kuumentavat sanomalehden yleisönosaston. Mutta välilliset verot, sosiaaliturvamaksut ja valmisteverot tunnemme huonommin. Ja mitä on ajateltava palosuojamaksusta, pilkintämaksusta tai lästimaksusta?
EVA julkaisi vuonna 2011 ensimmäisen painoksen faktakirjasesta Hyvinvointivaltio numeroina. Halusimme koota
yksiin kansiin olennaisen perustiedon yhteiskunnan kulueristä. Pienestä teoksesta tuli suuresti suosittu, ja oli
luonnollista kysyä seuraavaksi: Entäs ne tulot?
Verojen kirja kokoaa yhteen hyvinvointivaltion saatavat. Sen tehtävä on asettaa eri verotyypit mittasuhteisiinsa. Se
kertoo, onko Suomi himoverottajan paratiisi vai onko verotus aidosti keventynyt. Minkä veron suhteellinen osuus
on kasvanut ja onko joukossa maksuja, joiden turpoamista emme ole havainneet?
Verojen kirjan on koonnut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Kaseva. Häntä ovat auttaneet merkittävästi Tilastokeskuksen yliaktuaari Niina Suutarinen (nykyään Veronmaksajain Keskusliitossa), valtiovarainministeriön
finanssisihteerit Jukka Mattila ja Veli Auvinen, verohallinnon ylitarkastaja Ilkka Karjalainen sekä Veronmaksajain
Keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola.
Esitän kaikille parhaat kiitokseni. Verojen kirja on merkittävä työ, joka tekee seuraavasta veroväittelystäsi selvästi
paremman ja asiantuntevamman.
Helsingissä 15. tammikuuta 2014
Matti Apunen
Johtaja
EVA

4. Sisältö
Julkisyhteisöjen kokonaistulot
4
Julkisyhteisöjen tulojen lähteet 1975–2011
Julkisyhteisöjen verotulojen ja veronluonteisten maksujen kehitys 1975–2011
15 merkittävintä verotulojen lähdettä 2011
Julkisyhteisöjen markkinatulojen kehitys 1975–2011
Julkisyhteisöjen muiden tulojen kehitys 1975–2011
5
6
7
8
9
Verot ja veroluonteiset maksut
10
Välittömien verojen kehitys 1975–2011
Kotitalouksien välittömät verot valtiolle 1993–2011
Kotitalouksien välittömät verot kunnille 1993–2011
Kotitalouksien kiinteistöveron sekä perintö- ja lahjaveron kehitys 1993–2011
Kotitalouksien muiden omaisuusverojen kehitys 1993–2011
Yritysten ja yhteisöjen välittömien verojen kehitys 1993–2011
Sosiaalivakuutusmaksujen kehitys 1975–2011
Välillisten verojen kehitys 1975–2011
Energian ja ajoneuvojen valmisteverojen kehitys 1975–2011
Haittaverojen kehitys 1975–2011
Muiden tulojen kehitys 1975–2011
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21

5. Keskeiset verokannat
22
Kotitalouksien tulovero- ja sosiaalivakuutusmaksukannat 1976–2011
Kotitalouksien kulutus-, pääomatulo- ja kiinteistöverokannat 1976–2011
Työnantajan verokannat 1976–2011
23
24
25
Keskeiset veroasteet
Pieni-, keski- ja suurituloisen palkansaajan tuloveroasteet 1980–2011
Tulonsaajien maksamat verot tuloluokittain 2011
Kotitalouksien veroaste 1975–2011
Kotitalouksien sosiaalivakuutusmaksuaste 1975–2011
Kotitalouksien kulutusveroaste 1975–2011
Esimerkkejä kulutusveroista tietyissä tuotteissa 2012
Yritysten ja yhteisöjen tuloveroaste 1975–2011
Yritysten ja yhteisöjen sosiaalivakuutusmaksuaste 1975–2011
27
28
29
30
31
32
33
34
Kansainvälistä vertailua
35
Julkisyhteisöjen tulojen jakauma eräissä EU-maissa 2011
Kansantalouden veroaste eräissä EU-maissa 1980–2011
Palkansaajan verokiila eräissä EU-maissa 2000 ja 2012
Palkansaajan korkein rajaveroaste eräissä EU-maissa 2000 ja 2012
Yleinen arvonlisäverokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2013
Yritysten ja yhteisöjen tuloverokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2013
Pörssiosinkojen verokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2012
36
37
38
39
40
41
42
Liite: Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2011
43

6. Julkisyhteisöjen tulot
Veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen eli valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen (mm.
työeläkelaitokset) toimintaa. Verot jaetaan välittömiin ja välillisiin veroihin niiden
maksurasituksen mukaan.
Välitön vero peritään suoraan henkilöltä tai yritykseltä. Välittömiä veroja ovat esimerkiksi valtion tulovero, kunnallisvero ja perintövero (ks. s. 11).
Välillinen vero siirtyy henkilöltä tai yritykseltä kuluttajan maksettavaksi osana tavaroiden ja palvelujen hintaa. Välillisiä veroja ovat arvonlisävero ja valmisteverot (s. 18).
Veronluonteisiin pakollisiin maksuihin luetaan myös sosiaalivakuutusmaksut (s. 17),
kuten työeläkevakuutus-, sairausvakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksut. Niillä rahoitetaan sosiaaliturvasta ja esimerkiksi eläkkeistä huolehtivien sosiaaliturvarahastojen,
kuten Kansaneläkelaitoksen, työeläkeyhtiöiden, työttömyyskassojen ja sairauskassojen
toimintaa.
Kolmas julkisyhteisöjen tulonlähde ovat markkinatulot (s. 8), joihin luetaan myyntitulot, omaisuustulot ja palvelumaksut. Niitä valtio ja kunnat hankkivat harjoittamalla
liiketoimintaa ja tuottamalla palveluja.

7. Julkisyhteisöjen tulojen lähteet 1975–2011
(prosenttia BKT:sta)
70
60
50
40
30
Muut tulot
Sosiaalivakuutusmaksut
Välilliset verot
Välittömät verot
Omaisuustulot
Myyntitulot
43,5
0,6
44,0
0,2
10,5
0
12,7
12,1
53,7
0,8
13,1
15,0
20
10
55,4
0,7
10,7
12,1
53,6
0,3
13,5
13,0
14,4
17,3
21,1
15,9
16,1
14,2
1,9
2,4
2,4
3,4
3,9
4,3
3,4
4,6
3,4
6,3
1975
1980
1990
2000
2011
5
Valtiot, kunnat ja muut julkisyhteisöt rahoittavat valtaosin toimintansa veroilla ja sosiaalivakuutusmaksuilla. Lisäksi ne saavat myyntituloja
liiketoiminnastaan ja omaisuustuloja sijoituksistaan.
Julkisyhteisöjen tuloja kasvatettiin
voimakkaasti vuosina 1980–1990,
kun julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa laajennettiin. Vuonna 2011
niiden tulojen osuus bruttokansantuotteesta oli 54 prosenttia.
Verojen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut. Sosiaalivakuutusmaksujen, kuten työeläkemaksujen, osuus taas on kasvanut. Vielä
nopeammin ovat kasvaneet myyntija omaisuustulot.
Lähde: Tilastokeskus.
Julkisyhteisöjen kokonaistulot

8. Julkisyhteisöjen verontulojen ja veroluonteisten maksujen kehitys
1975–2011 (indeksi, 1975=100)
Välillisten verojen eli arvonlisä- ja
valmisteverojen tuotto on reaalisesti kohonnut BKT:ta nopeammin.
Sosiaalivakuutusmaksujen kasvu
johtuu mm. työeläkevakuutusmaksujen korotuksista.
Välittömien verojen, kuten tuloverojen, osuus on pysynyt vakaana.
Niiden tuotto yleensä laskee taantumissa (kuten 1992–1994 ja 2008–),
kun työllisyys ja yritysten kannattavuus heikkenevät.
300
Sosiaalivakuutusmaksut
Välittömät verot
250
200
BKT
Välilliset verot
150
Lähde: Tilastokeskus.
Verot ja sova-maksut v. 2011
Mrd. eur %
Välittömät verot
Välilliset verot
Sova-maksut
31,0 38
26,9 33
24,2 29
Yhteensä
82,1 100
Julkisyhteisöjen kokonaistulot
100
50
1975
1980
1985
1990
6
1995
2000
2005
2011

9. 15 merkittävintä verotulojen lähdettä 2011*
(mrd. euroa)
5,2
0,5 Varainsiirtovero
Yhteisövero
1,3
0,2
Arpajaisvero
Alkoholiverot
17,0
Arvonlisävero
0,7 Tupakkavero
5,3
Valtion
ansiotulovero
2,0
Perintö- ja
0,4 lahjavero
Pääomatulovero
0,6 Kiinteistövero
1,8
Ajoneuvoverot
3,9
16,3
Energiaverot
Korkotulojen
lähdevero
0,9
Vakuutusmaksuvero
Kunnallisvero
Valtiolle maksettava vero
0,2
Kunnalle maksettava vero
Arvonlisävero oli yksittäisistä veroista merkittävin julkisyhteisöjen verotulojen lähde vuonna 2011. Arvonlisäveron kertymä oli kaikkiaan 17,0
miljardia euroa.
Kunnat kantoivat miltei yhtä paljon
kunnallisveroja, joiden kokonaistuotto oli 16,3 miljardia euroa. Sen
sijaan valtion ansiotulovero ja yhteisövero tuottivat kumpikin alle kuusi
miljardia euroa.
15 kertymältään merkittävimmän
veron joukkoon mahtuvat juuri ja
juuri arpajaisvero ja korkotulojen
lähdevero, joiden kummankin kertymä oli noin 0,2 miljardia euroa.
Lähde: Tilastokeskus.
Välillinen vero
* pl. sosiaalivakuutusmaksut ja rahapelien tuotot
7
Julkisyhteisöjen kokonaistulot

10. Julkisyhteisöjen markkinatulojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Julkisyhteisöjen liiketoimintatulot
ovat reaalisesti seitsenkertaistuneet
vuodesta 1975. Näihin myyntituloihin luetaan mm. valtion ja kuntien
liikelaitosten tulot.
Myös julkisyhteisöjen omaisuustulot, kuten työeläkesijoitusten
tuotot, valtionyhtiöiden osingot ja
liikelaitosten tulouttamat ylijäämät,
ovat kasvaneet. Julkisyhteisöjen
palveluistaan perimiin maksuihin
kuuluvat mm. sairaala- ja päivähoitomaksut.
700
Myyntitulot
600
500
Omaisuustulot
400
Maksutulot
300
Lähde: Tilastokeskus.
Julkisyhteisöjen tuloja v. 2011
(mrd. euroa)
200
Myyntitulot 9,7
Omaisuustulot 7,1
Maksutulot 2,1
100
Julkisyhteisöjen kokonaistulot
BKT
1975
1980
1985
1990
8
1995
2000
2005
2011

11. Julkisyhteisöjen muiden tulojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
2000
Julkisyhteisöjen tuloja kartuttavat
myös erilaiset tulonsiirrot ja pääomansiirrot. EU-jäsenyys vuonna
1995 ja tukipolitiikan muuttuminen
vauhdittivat näiden tulolajien
kasvua.
1600
Sekalaiset tulonsiirrot
1200
Pääomansiirrot
800
Tyypillisiä julkisyhteisöjen saamia
tulonsiirtoja ovat EU:n rakenne- ja
sosiaalirahastojen tuet sekä sakkotulot. Pääomasiirrot sisältävät mm.
perintö- ja lahjaveron tuoton sekä
EU:n maksamat investointituet.
Lähde: Tilastokeskus.
400
BKT
Muut tulot v. 2011 (mrd. euroa)
0
1975
1980
1985
1990
1995
9
2000
2005
2011
Pääomansiirrot 0,6
Sekalaiset tulonsiirrot
0,6
Julkisyhteisöjen kokonaistulot

12. Verot ja veronluonteiset maksut
Veronsaajia ovat valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt, kuten sosiaaliturvaa hoitavat
sosiaaliturvarahastot.
Noin puolet (40 miljardia euroa vuonna 2011) julkisen sektorin keräämistä veroista ja
veronluonteisista maksuista menee valtiolle. Valtio perii kotitalouksilta ja yrityksiltä
muun muassa tuloveroja, mutta arvonlisäveron ja muiden välillisten verojen tuotto
on valtion tärkein tulonlähde.
Kunnat perivät asukkailtaan suoraan kunnallis- ja kiinteistöveroina noin viidenneksen
kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista (17 mrd. eur). Lisäksi valtio siirtää noin
neljäsosan omista verotuloistaan (11 mrd. eur) kunnille valtionosuuksina sekä kuntien
yhteisöveron jako-osuutena.
Noin 30 prosenttia veroista ja veronluonteisista maksuista (24 mrd. eur) menee sosiaaliturvarahastoille. Sosiaaliturvarahastot, kuten Kansaneläkelaitos, työeläkeyhtiöt ja
työttömyyskassat, vastaavat laeissa määritellystä sosiaaliturvasta.

13. Välittömien verojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
700
Välittömien verojen tuotto on kasvanut BKT:n tahdissa. Kotitalouksien
maksamien välittömien verojen
osuus BKT:sta on laskenut, mutta
yritysten ja yhteisöjen noussut.
600
Yritykset ja
yhteisöt
500
400
Välittömät
verot
yhteensä
300
BKT
Kotitaloudet maksavat välittömiä
veroja ansiotuloista, pääomatuloista
sekä kiinteistöistä ja omaisuuden
siirroista. Yritysten veropohja muodostuu voitoista ja kiinteistöomaisuudesta.
Lähde: Tilastokeskus.
200
Kotitaloudet
100
Välittömät verot v. 2011
Mrd. eur %
Yritykset ja yhteisöt
5,8 19
Kotitaloudet
25,3 81
0
1975
1980
1985
1990
1995
11
2000
2005
2011
Yhteensä
31,1 100
Verot ja veronluonteiset maksut

14. Kotitalouksien välittömät verot valtiolle 1993–2011
(indeksi, 1993=100)
Valtion kotitalouksilta perimää
ansiotuloveroa on kevennetty. Pääomatuloverojen tuotto on kasvanut
vauhdilla, kun yritysten kotitalouksille maksamat osinkotulot ovat
kasvaneet. Pääomatuloveroa on
vuodesta 1993 peritty osinko- ja
vuokratuloista sekä myyntivoitoista.
Valtion perimiin omaisuusveroihin
kuuluvat korkotulojen lähdevero,
varainsiirtovero ja perintö- ja lahjavero (ks. s. 14–15).
Lähde: Tilastokeskus.
Kotitalouksien verot valtiolle
v. 2011 (mrd. euroa)
Ansiotulovero 5,3
Pääomatulovero 2,0
Omaisuusverot 1,1
Yhteensä 8,4
Verot ja veronluonteiset maksut
700
Pääomatulovero
600
500
400
300
Ansiotulovero
200
100
BKT
Omaisuusverot
0
1993
1995
1997
1999
2001
12
2003
2005
2007
2009
2011

15. Kotitalouksien välittömät verot kunnille 1993–2011
(indeksi, 1993=100)
250
Kotitalouksien kunnille maksamien
kunnallisverojen tuotto on kasvanut
reaalisesti likimain BKT:n tahdissa.
Kiinteistövero taas on tuottanut
varsin hyvin, kun asuinrakennusten
verotusarvoja ja kiinteistöveroprosentteja on korotettu.
Kiinteistövero
200
Kiinteistöverotusta on kiristetty
myös viime vuosina, kun finanssikriisi on syventänyt kuntatalouden
kroonista alijäämää. Kiinteistöveroa
on peritty vuodesta 1993.
BKT
150
Lähde: Tilastokeskus.
Kunnallisvero
Kotitalouksien verot kunnille
v. 2011 (mrd. euroa)
Kunnallisverot 16,3
Kiinteistöverot 0,6
100
1993
1995
1997
1999
2001
13
2003
2005
2007
2009
2011
Yhteensä 16,9
Verot ja veronluonteiset maksut

16. Kotitalouksien kiinteistöveron sekä perintö- ja lahjaveron kehitys
1993–2011 (indeksi, 1993=100)
Kotitalouksien omaisuusveroista
nopeimmin ovat kasvaneet perintöja lahjaveron tuotto sekä kiinteistöveron tuotto.
Perintö- ja lahjaveron tuotto ponkaisi kasvuun myös vuonna 2008,
kun listaamattomien yhtiöiden
sukupolvenvaihdosten verotus
uhkasi kiristyä.
Kaikkiaan kotitaloudet maksoivat
valtiolle ja kunnille omaisuusveroja
noin 1,7 miljardia euroa vuonna
2011 (ks. myös seuraava kuvio).
350
Perintö- ja
lahjavero
300
250
200
Kiinteistövero
150
BKT
Lähteet: Tilastokeskus, Verohallinto.
Kotitalouksien omaisuusveroja
v. 2011 (mrd. euroa)
Kiinteistövero 0,6
Perintö- ja lahjavero
0,4
Verot ja veronluonteiset maksut
100
50
1993
1995
1997
1999
2001
14
2003
2005
2007
2009
2011

17. Kotitalouksien muiden omaisuusverojen kehitys 1993–2011
(indeksi, 1993=100)
200
BKT
150
Varainsiirtoveron tuotto seuraa
arvopaperi- ja kiinteistökauppojen
lukumäärien ja hintojen muutoksia. Korkotulojen lähdeverojen
vaihtelua selittävät korkotason
muutokset.
Varainsiirto-/
leimavero
100
Kotitaloudet maksavat varainsiirtoveroa kiinteistö- ja arvopaperikaupoista sekä lähdeveroa korkotuloista. Näiden omaisuusverojen tuotto
on kasvanut reaalisesti BKT:ta
hitaammin.
Lähteet: Tilastokeskus.
50
Korkotulojen
lähdevero
Kotitalouksien omaisuusveroja
v. 2011 (mrd. euroa)
0
1993
1995
1997
1999
2001
15
2003
2005
2007
2009
2011
Varainsiirtovero 0,5
Korkotulojen lähdevero
0,2
Verot ja veronluonteiset maksut

18. Yritysten ja yhteisöjen välittömien verojen kehitys 1993–2011
(indeksi, 1993=100)
Yritysten ja yhteisöjen maksamien
yhteisöverojen kasvu on ollut huomattavasti BKT:ta nopeampaa. Kasvu alkoi 1990-luvun lamavuosien
jälkeen, kun yritysverokanta pudotettiin lähes puoleen ja yritysten
tulokset alkoivat kohentua. Veroprosentin alentaminen kannusti
yrityksiä näyttämään voittoa ja
jakamaan sitä omistajilleen, kuten
kotitalouksille.
Lähteet: Tilastokeskus, Verohallinto.
3 500
3 000
2 500
Yhteisövero
2 000
1 500
1 000
Yritysten ja yhteisöjen välittömät
verot v. 2011 (mrd. euroa)
Yritysten ja yhteisöjen tulovero 5,2
Kiinteistövero 0,6
Yhteensä 5,8
Verot ja veronluonteiset maksut
500
BKT
Kiinteistövero
0
1993
1995
1997
1999
2001
16
2003
2005
2007
2009
2011

19. Sosiaalivakuutusmaksujen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
500
Kotitaloudet
400
Sosiaalivakuutusmaksut yhteensä
300
Työnantajat
BKT
200
Sosiaalivakuutusmaksut, kuten
työeläke- ja sairausvakuutusmaksut,
ovat reaalisesti nousseet BKT:ta
ripeämmin. Maksujen korotuksilla
on rahoitettu kasvavia eläke- ja
sosiaalimenoja.
Kotitalouksien sosiaalivakuutusmaksut ovat yli nelinkertaistuneet
vuodesta 1975. Maksurasitusta on
siirretty työnantajilta kotitalouksille,
kun on pyritty parantamaan yritysten kilpailukykyä ja työllistämistä.
Lähde: Tilastokeskus.
100
Sosiaalivakuutusmaksut v. 2011
Kotitaloudet
Työnantajat
0
1975
1980
1985
1990
1995
17
2000
2005
2011
Yhteensä
Mrd. eur %
7,1 29
17,1 71
24,2 100
Verot ja veronluonteiset maksut

20. Välillisten verojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Arvonlisäveron tuotto on kasvanut
BKT:ta nopeammin. Valmisteverojen
kasvu on ollut hitaampaa.
Välillisten verojen kehitys seuraa
suhdannetta, etenkin yksityisen kulutuksen muutoksia. Vaikka yritykset
tilittävät välilliset verot, kuluttajat
maksavat ne korkeimpina hintoina.
EU-jäsenyys vuonna 1995 muutti
verorakennetta. Alkutuotannon
valmisteveroja karsittiin ja palvelut
tulivat arvonlisäveron piiriin.
Lähde: Tilastokeskus.
400
Arvonlisä-/liikevaihtovero
Välilliset verot
yhteensä
300
BKT
200
Valmisteverot
100
Välilliset verot v. 2011 (mrd. eur)
Arvonlisävero 17,0
Valmisteverot 9,9
Yhteensä 26,9
Verot ja veronluonteiset maksut
0
1975
1980
1985
1990
18
1995
2000
2005
2011

21. Energian ja ajoneuvojen valmisteverojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
500
Energiaverot
400
Energian ja ajoneuvojen valmisteveroja on viime vuosina kiristetty.
Veronkorotuksia on perusteltu
pyrkimyksellä vähentää ilmastolle
haitallista kulutusta ja tuotantoa.
Lämmön, sähkön ja polttoaineiden
valmisteverotuksen kiristyksillä on
lisäksi paikattu valtion kassavajeita
taantumissa (1992–1994, 2008–).
300
Ajoneuvoverot
BKT
200
Ajoneuvoverot kattavat sekä
hankintavaiheen autoveron että
vuotuisen ajoneuvoveron.
Lähde: Tilastokeskus.
Energian ja ajoneuvojen verot
v. 2011 (mrd. euroa)
100
1975
1980
1985
1990
1995
19
2000
2005
2011
Energiaverot 3,9
Ajoneuvoverot 1,8
Verot ja veronluonteiset maksut

22. Haittaverojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Terveydelle haitallisten hyödykkeiden valmisteverotus on reaalisesti
kasvanut BKT:n kasvua hitaammin.
Valmisteverojen kokonaistuotosta
tupakan, alkoholin ja makeisten
verotulojen osuus on tippunut noin
40 prosentista 17 prosenttiin.
250
Haittaverojen tuottoa vähentää
mm. ostosmatkailu matalamman
hintatason EU-alueella ja naapurimaissa.
150
Lähde: Tilastokeskus.
BKT
200
Makeisvero
Tupakkavero
100
Haittaverot v. 2011 (mrd. euroa)
50
Alkoholivero 1,3
Tupakkavero 0,7
Makeisvero 0,1
Alkoholivero
0
Yhteensä 2,1
Verot ja veronluonteiset maksut
1975
1980
1985
1990
20
1995
2000
2005
2011

23. Muiden tulojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
500
Veikkauksen ja RAY:n tuotot
400
Vakuutusmaksuvero
300
BKT
200
Julkisyhteisöt saavat tuloja myös
Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen tuotoista. Pelimonopolien voittovarojen tuloutukset
ovat perinteisesti kasvaneet vauhdikkaammin kuin BKT, mutta viime
vuosina kehitys on hiipunut.
Kotitalouksien vakuutuksista perittävien verojen reaalinen tuotto on
kasvanut selvästi BKT:ta nopeampaa.
Muihin maksuihin kuuluu mm. jätevero (ks. myös liite s. 43–44).
Muut maksut
100
Lähde: Tilastokeskus.
Muita tuloja v. 2011 (mrd. euroa)
0
1975
1980
1985
1990
1995
21
2000
2005
2011
Pelituotot 0,9
Vakuutusmaksuvero 0,6
Muut valmisteverot ja maksut 0,4
Verot ja veronluonteiset maksut

24. Keskeiset verokannat
Vero peritään määritellyn verokannan perusteella tietystä veropohjasta. Nimellinen
verokanta on yleensä laissa säädetty prosentuaalinen maksuosuus (veroprosentti) tai
esimerkiksi tilavuuspohjainen yksikkömaksu (senttiä/polttoainelitra).
Veropohja määrittelee sen, mistä tiettyä veroa maksetaan. Laajasti ottaen veropohjalla
tarkoitetaan kaikkia niitä asioita, joita verotetaan. Matalillakin verokannoilla voidaan
päästä suuriin verokertymiin, jos veropohja on kattava ja yhtenäinen.
Kotitalouksien ja yritysten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa veropolitiikalla, mikä
tarkoittaa verokantojen, veropohjien tai molempien muuttamista haluttujen vaikutusten aikaansaamiseksi. Esimerkiksi verovähennyksillä voidaan keventää jonkin kohteen
verotusta pienentämällä veropohjaa.
Arvonlisäverotuksessa (ks. esim. s. 24) on käytössä alennettuja verokantoja, joilla
tietyistä tuotteista peritään suhteellisesti vähemmän veroa kuin toisista. Tavaroiden
ja palvelujen yleinen arvonlisäverokanta oli 24 prosenttia vuonna 2013. Alennettu
arvonlisäverokanta on elintarvikkeilla (14 %) ja esimerkiksi lääkkeillä ja kulttuuripalveluilla (10 %).

25. Kotitalouksien tulovero- ja sosiaalivakuutusmaksukannat 1976–2011
(keskimääräinen prosentti)
25
Kunnallisvero
20
15
10
Valtion
tulovero
5
Palkansaajan sosiaalivakuutusmaksu
0
1975
1980
1985
1990
1995
23
2000
2005
2010
Kotitalouksien nimelliset verokannat ovat viime vuosina olleet
nousussa. Ainostaan valtion keskimääräinen tuloveroprosentti (pl.
vähennykset) on pysynyt laskussa.
Valtion tuloverotuksen kevennykset
on tehty yleensä tulopoliittisten
ratkaisujen yhteydessä. Niillä on
pyritty hillitsemään palkkojen
nousua ja parantamaan yritysten
kilpailukykyä.
Keskimääräinen asukasluvulla painotettu kunnallisveroprosentti on
noussut vakaasti.
Sosiaalivakuutusmaksujen perusteet ovat pysyneet melko vakaina
sitten 1990-luvun laman.
Lähteet: Tilastokeskus, Veronmaksajain
Keskusliitto.
Keskeiset verokannat

26. Kotitalouksien kulutus-, pääomatulo- ja kiinteistöverokannat
1976–2011 (nimellinen prosentti)
Kotitalouksien kulutuksen ja pääomatulojen sekä kiinteistöomaisuuden verokannat ovat pysyneet varsin tasaisessa nousussa. Veroprosenttien korotuksilla on tavoiteltu
valtiolle lisätuloja mm. valtion tuloveron kevennysten vastapainoksi.
Vuosina 1994–2009 yleinen arvonlisäverokanta oli 22 prosenttia.
Vuonna 2010 se nostettiin 23 prosenttiin. Alennettu arvonlisävero oli
elintarvikkeilla 13 prosenttia sekä
esimerkiksi lääkkeillä ja kirjoilla 9
prosenttia vuonna 2010. (Vuonna
2013 yleinen arvonlisävero oli 24 %
ja alennetut kannat 14 % ja 10 %.)
Kiinteistöveroa kotitaloudet maksavat vakituisista asunnoista ja lomaasunnoista.
Lähde: Tilastokeskus.
Keskeiset verokannat
35
0,45
Pääomatulovero
30
25
0,40
0,35
Arvonlisävero/lvv
20
0,30
Asunnon
kiinteistövero
(oik. ast.)
15
0,25
10
0,20
5
0,15
0
0,10
1975
1980
1985
1990
1995
24
2000
2005
2010

27. Työnantajan verokannat 1976–2011
(keskimääräinen prosentti)
50
Yritysten ja yhteisöjen nimellinen
yhteisövero on vaihdellut 19 ja 43
prosentin välillä. Yhteisöverotuksen
suurimmat kevennykset ajoittuivat
1980-luvulle.
Yhteisövero
40
30
Vuosina 2005–2011 yhteisöverokanta oli 26 prosenttia. Vuosina
2012–2013 se laski 24,5 prosenttiin.
Vuonna 2014 se alenee edelleen
20 prosenttiin.
Työnantajan
sosiaalivakuutusmaksu
Yritysten välilliset työvoimakustannukset eli työnantajan sosiaalivakuutusmaksut nousivat 1990-luvun
puoliväliin asti. Viime vuosina niitä
on työllisyyssyistä alennettu.
20
10
Lähteet: Valtiovarainministeriö, Tilastokeskus.
0
1975
1980
1985
1990
1995
25
2000
2005
2010
Keskeiset verokannat

28. Keskeiset veroasteet
Veroaste kertoo, mikä osuus veron kohteesta, esimerkiksi ansiotulosta, todellisuudessa
maksettiin verona. Veroaste kuvaa todellista verorasitusta nimellisiä veroprosentteja
tarkemmin.
Veroaste lasketaan suhteuttamalla verokertymä kyseisen veron veropohjaan.
Veroasteesta puhutaan myös efektiivisenä verona.
Kun veroaste nousee veropohjan kasvaessa, kyse on progressiivisesta verotuksesta.
Tämä näkyy esimerkiksi valtion ansiotuloverotuksessa, kun palkkasumman kasvaminen
johtaa korkeampaan veroasteeseen.
Yksittäisten verolajien veroasteet kuvaavat verorasitusta tarkemmin kuin veroprosentit.
Esimerkiksi yritysten yhteisöveroprosentti oli 26 prosenttia vuonna 2011, mutta yhteisöveroaste oli 17 prosenttia (ks. s. 33).
Koko kansantalouden kokonaisveroaste lasketaan suhteuttamalla kaikkien pakollisten
veronluonteisten maksujen vuosikertymä bruttokansantuotteeseen. Kokonaisveroaste
kuvaa julkisen sektorin kokoa myös kansainvälisessä vertailussa (ks. s. 37).

29. Pieni-, keski- ja suurituloisen palkansaajan tuloveroasteet 1980–2011
(prosenttia ansiotuloista)
60
Suurituloinen
Keskituloinen
50
Palkansaajien tuloverorasitus on
pienentynyt 1990-luvun puolivälistä. Vuonna 2011 suurituloisen palkansaajan tuloveroaste oli 47 prosenttia, keskituloisen 30 prosenttia
ja pienituloisen 21 prosenttia.
Suurituloisen palkansaajan veroaste
aleni vuosina 1980–2000 muita
enemmän. Viime vuosikymmenellä
tuntuvimmin on laskenut pienituloisen veroaste.
40
30
20
Pienituloinen
10
0
1980
1985
1990
1995
27
2000
2005
2010
Laskelma huomioi verot ja sosiaaliturvamaksut suhteessa verotettaviin tuloihin sekä automaattiset
vähennykset. Pienituloisen tuloksi
on arvioitu 60 prosenttia palkansaajan keskitulosta ja suurituloisen
tuloksi neljä kertaa keskitulo.
Lähde: Veronmaksajain Keskusliitto.
Keskeiset veroasteet

30. Tulonsaajien maksamat verot tuloluokittain 2011
(prosenttia)
Kotitaloudet maksoivat tulo-, omaisuus- ja pääomatuloveroja yhteensä
23,4 miljardia euroa vuonna 2011.
Valtion tuloverotus on progressiivista eli mitä suuremmat ansiotulot,
sitä korkeampi veroprosentti.
Yli 100 000 euron vuositulot sai 1,3
prosenttia kotitalouksista (noin 62
000 henkilöä). He maksoivat koko
veropotista 16 prosenttia (3,7 miljardia euroa).
Kotitalouksista 16,5 prosenttia (759
000 henkilöä) oli keskituloisia eli
hankki 35 000–55 000 euron vuositulot. Heidän osuutensa kaikista
tuloveroista oli 31 prosenttia (7,1
miljardia euroa).
Lähde: Verohallinto.
35
Tulonsaajat
Maksetut tulo-, omaisuus- ja
pääomatuloverot
30
25
20
15
10
5
0
<5
510
1015
1520
2025
2535
3555
1000 euroa
Keskeiset veroasteet
28
5575
75- 100- 150- >300
100 150 300

31. Kotitalouksien veroaste 1975–2011
(prosenttia ansiotuloista)
30
Kotitalouksien veroaste (kaikki välittömät verot)
25
20
Veroaste kunnille
15
10
Veroaste valtiolle
5
Kotitalouksien tulo-, pääomatuloja omaisuusverojen osuus niiden
ansiotuloista on vaihdellut 23 ja 30
prosentin välillä. Veroaste laskee
taantumissa, kuten finanssikriisissä
(2008–), kun työllisyys heikkenee ja
pääomatulot vähenevät.
Kunnallisveroaste on ollut tasaisessa nousussa. Kunnat kiristivät
tuloverotustaan 1990-luvun lamavuosina, minkä lisäksi vuonna 1993
otettiin käyttöön kiinteistövero.
Valtion veroaste on ollut laskussa.
Omaisuus- ja pääomatuloverojen
osuus kotitalouksien maksamista
valtion välittömistä veroista oli
vuonna 2011 noin 37 prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus.
0
1975
1980
1985
1990
1995
29
2000
2005
2010
Keskeiset veroasteet

32. Kotitalouksien sosiaalivakuutusmaksuaste 1975–2011
(prosenttia ansiotuloista)
Kotitalouksien sosiaalivakuutusmaksuaste eli työeläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksujen
osuus ansiotuloista on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1975. Palkkatuloista perittävät työeläkemaksut
ovat nousseet, kun eläkekustannukset ovat kasvaneet.
1990-luvun laman aikaan sosiaalivakuutusmaksuja korotettiin tuntuvasti, kun sosiaalimenot kasvoivat
nopeasti. Lamavuosien jälkeen kotitalouksien muiden sosiaalivakuutusmaksujen, kuten työttömyys- ja
sairausvakuutusmaksujen, perusteita on kevennetty.
8
Kotitalouksien
sosiaalivakuutusmaksuaste
6
Työeläkemaksu
4
2
Muut sosiaalivakuutusmaksut
Lähde: Tilastokeskus.
0
1975
Keskeiset veroasteet
1980
1985
1990
30
1995
2000
2005
2010

33. Kotitalouksien kulutusveroaste 1975–2011
(prosenttia yksityisistä kulutusmenoista)
35
30
Kotitalouksien kulutusveroaste
25
20
Arvonlisävero
15
10
Valmistevero
5
Kotitalouksien hankkimista hyödykkeistä perittyjen kulutusverojen
osuus kulutusmenoista on pysynyt
korkeana. Huipussaan kulutusveroaste oli yli 30 prosenttia 1980-luvun
lopulla velkavetoisen kulutusjuhlan
aikaan.
Viime vuosikymmeninä kulutusveroissa on tapahtunut selkeä
rakennemuutos, kun valmisteverojen tuoton osuus on vähentynyt ja
arvonlisäveron noussut.
EU-jäsenyys vuonna 1995 laski tullituloja ja valmisteverojen osuutta.
Samalla arvonlisäverotus kiristyi,
kun veropohja laajeni kattamaan
rakentamisen ja yksityiset palvelut.
Lähde: Tilastokeskus.
0
1975
1980
1985
1990
1995
31
2000
2005
2010
Keskeiset veroasteet

34. Esimerkkejä kulutusveroista tietyissä tuotteissa 2012
(prosenttia hinnoista)
Arvonlisä- ja valmisteverot siirtyvät
kuluttajan maksettaviksi tuotteiden
loppuhinnoissa. Valmisteverotus
vaikuttaa etenkin alkoholin ja
energian hintoihin.
Kovin prosentuaalinen valmistevero
kohdistuu esimerkkituotteissa
väkevään alkoholiin. Koskenkorvapullon verollisesta hinnasta 63 prosenttia on valmisteveroja.
Polttoaineiden hinnoista noin puolet on veroja. Bensiinin valmistevero
on 7 prosenttiyksikköä korkeampi
kuin dieselin.
Yleisen arvonlisäveron (23 % vuonna 2012) osuus esimerkkituotteiden
verollisesta hinnasta on noin 19
prosenttia.
(8,50 €)
(1,48 €/l)
(1,63 €/l)
(0,91 €)
(13,18 €)
19
19
19
19
19
28
100
31
80
60
38
50
1
63
40
20
Valmisteverot
Pantti
Nettohinta
52
49
16
42
14
1
17
0
Viini 13 %
0,75 l
Diesel
Bensiini
95E
Lähde: Veronmaksajain Keskusliitto.
Keskeiset veroasteet
Arvonlisävero
32
Olut 4,6 % Väkevä
0,33 l
viina 38 %
0,5 l

35. Yritysten ja yhteisöjen tuloveroaste 1975–2011
(prosenttia voitoista)
35
Yritysten tuloveroaste eli yritysten
maksamat yhteisöverot suhteessa
niiden voittoihin* oli vuonna 2011
keskimäärin 17 prosenttia.
30
Veroaste on vaihdellut voimakkaasti. Huipussaan, yli 30 prosentissa,
se kävi vuonna 1991 kulutusjuhlien
jälkimainingeissa. Sen jälkeisinä
lamavuosina se romahti lähes
nollan pintaan.
25
20
15
1990-luvun lopulla yritysveron tuotto kääntyi pitkäkestoiseen nousuun.
Kehitykseen vaikuttivat yritysverotuksen tuntuva keventäminen ja
yritysten voittojen kasvu.
10
5
* Kansantalouden tilinpidossa toimintaylijäämä.
Lähde: Tilastokeskus.
0
1975
1980
1985
1990
1995
33
2000
2005
2010
Keskeiset veroasteet

36. Yritysten ja yhteisöjen sosiaalivakuutusmaksuaste 1975–2011
(prosenttia palkoista)
Yritysten sosiaalivakuutusmaksujen
osuus niiden maksamista palkoista
on laskenut tasaisesti viime vuosina. Sosiaalivakuutusmaksuaste oli
keskimäärin 21,5 prosenttia vuonna
2011.
30
Työnantajien työeläkemaksurasitusta on hiljalleen lisätty, mutta
sen vastapainoksi muita sosiaalivakuutusmaksuja kevennetty hieman
enemmän. Esimerkiksi vuonna 2009
poistettiin kansaneläkemaksu suurimmalta osalta työnantajista.
20
Välillisten työvoimakustannusten
alentamisella on pyritty laskemaan
työn teettämisen kustannuksia ja
parantamaan yritysten kilpailukykyä.
Lähde: Tilastokeskus.
Keskeiset veroasteet
Yritysten ja yhteisöjen
sosiaalivakuutusmaksuaste
25
Työeläkemaksu
15
10
5
Muut sosiaalivakuutusmaksut
0
1975
1980
1985
1990
34
1995
2000
2005
2010

37. Kansainvälistä vertailua
Yleisin kansainvälisissä verotusvertailuissa käytetty mittari on kansantalouden kokonaisveroaste, joka kuvaa koko kansantalouden verorasitusta. Se havainnollistaa myös julkisen sektorin kokoa kansantaloudessa (ks. s. 37).
Toinen yleisesti käytetty kansainvälinen mittari on verokiila (s. 38). Verokiila kuvaa työhön kohdistuvien verojen ja veronluonteisten maksujen kokonaismäärän. Työnantajalle
verokiila kertoo työnteon kokonaishinnan.
Kun verokiila on korkea, työntekijän puhtaana käteen saama nettopalkka voi jäädä pieneksi, vaikka hyödykkeen hinta asiakkaalle on korkea. Siksi korkeaa verokiilaa pidetään
haitallisena työllisyydelle ja kannustimena verojen kiertoon. Vaihdannassa verokiila on
lisäksi usein kaksinkertainen, kun asiakas rahoittaa ostoksensa omasta työstään käteen
jäävällä nettotulolla. Mitä suurempi verokiila on, sitä enemmän se leikkaa asiakkaan
ostovoimaa.
Työhön kohdistuvaa verotusta kuvaa myös rajaveroaste eli marginaaliveroaste (s. 39).
Se mittaa lisäansioiden verorasitusta. Korkea rajaveroaste vähentää halukkuutta tehdä
lisätyötä tai esimerkiksi hankkia lisäkoulutusta.

38. Julkisyhteisöjen tulojen jakauma eräissä EU-maissa 2011
(prosenttia kokonaistuloista)
Verot ja sosiaalivakuutusmaksut
ovat merkittävimmät julkisyhteisöjen tulojen lähteet. Vuonna 2011
niiden osuus julkisyhteisöjen kokonaistuloista oli Suomessa noin 80
prosenttia ja Britanniassa 92
prosenttia.
100
Valtion ja kuntien liiketoiminnastaan saamien myyntitulojen ja asiakasmaksujen osuus kokonaistuloista on Suomessa EU-maiden suurin.
Vuonna 2011 näiden tulojen osuus
oli meillä noin 12 prosenttia, kun
EU-maiden keskiarvo oli 6 prosenttia.
60
Julkisyhteisöt saavat meillä muita
EU-maita enemmän myös omaisuustuloja, kuten valtionyhtiöiden
osinkoja.
Lähde: Eurostat.
Kansainvälistä vertailua
1,2
2,8
0,1
2,0
92,2
89,2
0,9
1,5
80
40
20
0
85,0
90,6
80,4
87,1
Muut tulot
Verot ja sosiaalivakuutusmaksut
Omaisuustulot
Myyntitulot
5,9
7,9
Alankomaat
7,1
2,5
4,0
0,8
6,9
2,4
6,4
11,6
4,4
6,9
Itävalta
Iso-Britannia
Saksa
Suomi
Ruotsi
36

39. Kansantalouden veroaste eräissä EU-maissa 1970–2011
(prosenttia BKT:sta)
55
Kokonaisveroaste eli verojen ja
veronluontoisten maksujen osuus
BKT:sta on meillä korkeampi kuin
useimmissa kilpailijamaissamme.
Vuonna 2011 veroasteemme oli
43,4 prosenttia.
50
45
Ruotsi
Suomi
Itävalta
2000-luvulla veroaste on laskenut
kaikissa vertailumaissa, kun
kansainvälinen verokilpailu on
kiristynyt.
Lähde: OECD.
40
Alankomaat
Saksa
Iso-Britannia
35
30
1970
1980
1990
37
2000
2011
Veroaste v. 2011 (%)
Ruotsi 44,5
Suomi 43,4
Itävalta 42,0
Alankomaat 38,7
Saksa 37,1
Iso-Britannia 35,5
Kansainvälistä vertailua

40. Palkansaajan verokiila eräissä EU-maissa 2000 ja 2012
(prosenttia työvoimakustannuksista)
Palkansaajan verokiila eli tuloverojen ja sosiaalivakuutusmaksujen
suhde työvoimakustannuksiin on
Suomessa jotakuinkin eurooppalaisten kilpailijamaidemme tasolla.
Pieni- ja keskituloisten verokiila
on meillä kapeampi kuin suurituloisten. Vuonna 2012 keskituloisen
verokiila oli Suomessa keskimäärin
42,5 prosenttia.
60
2000
2012
50
40
30
Lähde: OECD.
Keskituloisen verokiila
v. 2012 (%)
Saksa 49,8
Itävalta 48,9
Ruotsi 42,8
Suomi 42,5
Alankomaat 38,6
Iso-Britannia 32,3
Kansainvälistä vertailua
20
10
0
Itävalta
Alankomaat Iso-Britannia
38
Saksa
Suomi
Ruotsi

41. Palkansaajan korkein rajaveroaste eräissä EU-maissa 2000 ja 2012
(prosenttia lisätulosta)
70
2000
Rajaveroaste oli vuonna 2012 Suomessa vertailumaiden korkeimpia.
Meillä palkansaaja maksoi 100
euron palkankorotuksesta veroja
ja sosiaalivakuutusmaksuja automaattisten vähennysten jälkeen
korkeimmillaan 55,5 euroa, kun
vuositulot ylittivät 72 000 euroa.
Saksassa korkein rajaveroaste oli
47 prosenttia, ja sitä sovellettiin yli
258 000 euron tuloihin.
2012
60
50
40
30
Lähde: OECD.
Rajaveroaste v. 2012 (%)
20
10
0
Itävalta
Alankomaat Iso-Britannia
39
Saksa
Suomi
Ruotsi
Ruotsi 56,6
Suomi 55,5
Iso-Britannia 52,0
Alankomaat 49,3
Saksa 47,5
Itävalta 43,7
Kansainvälistä vertailua

42. Yleinen arvonlisäverokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2013
(prosenttia)
Kulutuksen verotus on meillä
kireämpää kuin eurooppalaisissa
kilpailijamaissamme. Kansainvälinen talouskriisi (2008–) on viime
vuosina muuttanut arvonlisäverokantoja, kun valtiot ovat yrittäneet
paikata julkisen talouden alijäämää
veronkorotuksilla tai elvyttää
taloutta veronalennuksilla.
25
2000
2013
20
15
Lähde: OECD.
10
Yleinen arvonlisäverokanta
v. 2013 (%)
Ruotsi 25
Suomi 24
Alankomaat 21
Iso-Britannia 20
Itävalta 20
Saksa 19
Kansainvälistä vertailua
5
0
Itävalta
Alankomaat Iso-Britannia
40
Saksa
Suomi
Ruotsi

43. Yritysten ja yhteisöjen tuloverokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2013
(prosenttia)
60
2000
Suomalaisyritysten tulojen verotus
on vuosien kuluessa laskettu samalle tasolle kuin eurooppalaisissa
kilpailijamaissamme.
2013
50
Vuonna 2013 yritysten voittoja verotettiin meillä 24,5 prosentin verokannalla, mikä oli keskimäärin sama
kuin kilpailijamaidemme keskiarvo.
Vuonna 2014 yhteisöverokanta alenee Suomessa 20 prosenttiin.
40
30
Lähde: OECD.
Yritysten tuloverokanta
v. 2013 (%)
20
10
0
Itävalta
Alankomaat Iso-Britannia
41
Saksa
Suomi
Ruotsi
Saksa 30,2
Itävalta 25,0
Alankomaat 25,0
Suomi 24,5
Iso-Britannia 23,0
Ruotsi 22,0
Kansainvälistä vertailua

44. Pörssiosinkojen verokanta eräissä EU-maissa 2000 ja 2013
(prosenttia)
Pörssiyhtiöiden osinkojen verotus
on Suomessa ollut eurooppalaisia
kilpailijamaitamme lievempää.
Vuonna 2000 yhtiöveron hyvitysjärjestelmä teki osingot käytännössä
verottomiksi. Vuonna 2012 veroprosentti oli osinkojen määrästä
riippuen 21–22,4. Vuonna 2014
osinkoverokanta kiristyy 25,5–27,2
prosenttiin.
60
2000
2012
50
40
30
Lähde: OECD.
Pörssiosinkojen verokanta
v. 2012 (%)
Iso-Britannia 36,1
Ruotsi 30,0
Saksa 26,4
Alankomaat 25,0
Itävalta 25,0
Suomi 22,4
Kansainvälistä vertailua
20
10
0
Itävalta
Alankomaat Iso-Britannia
42
Saksa
Suomi
Ruotsi

45. Liite: Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2011
(mrd. euroa)
Myynti- ja maksutulot
11,973
– markkinatuotos
– tuotos omaan käyttöön
– maksutulot
9,709
0,214
2,050
Omaisuustulot 7,097
– korot
– osingot
– muut
3,126
2,798
1,173
Kotitalouksien tuloverot valtiolle
8,385
– ansiotulovero
– perintö- ja lahjavero
– varainsiirtovero
– korkotulojen lähdevero
– pääomatulovero (osingoista,
vuokratuloista ja myyntivoitoista)
5,251
0,395
0,544
0,198
Kotitalouksien tuloverot kunnille
16,899
1,997
– kunnallisvero
– kiinteistövero
16,301
0,598
Kotitalouksien sosiaalivakuutusmaksut
7,100
– työeläkemaksu
– sairausvakuutusmaksu
– työttömyysvakuutusmaksu
– muut
4,730
1,675
0,427
0,268
43
Yritysten ja yhteisöjen tulo- ja omaisuusvero
– valtio
– paikallishallinto
– kirkko
– kiinteistövero
Yritysten ja yhteisöjen sosiaalivakuutusmaksut
– työeläkemaksu
– sairausvakuutusmaksu
– työttömyysvakuutusmaksu
– muut (vapaaehtoiset)
5,754
3,375
1,647
0,131
0,601
17,119
13,706
1,592
1,556
0,265
Arvonlisävero 17,020
– verokanta 9 %
– verokanta 13 %
– verokanta 23 %
0,735
2,277
14,008
Valmisteverot yhteensä
9,869
Ajoneuvovero 1,827
– ajoneuvovero
0,758
– auto- ja moottoripyörävero
1,069
Alkoholijuomavero 1,291
– etyylialkoholi
0,443
– olut
0,534
– viini ja muut
0,313
Liite: Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2011

46. Liite: Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2011
(mrd. euroa)
Apteekkimaksut 0,144
Arpajaisvero 0,172
Energiaverot 3,875
– bensiini
1,334
– diesel
1,038
– sähkö
0,899
– muut
0,604
Eräiden juomapakkausten valmistevero
0,015
Hirvilupamaksut 0,006
Jätevero 0,064
Kalastuksenhoitomaksut 0,006
Koiravero 0,001
Lästimaksut 0,001
Makeisvero 0,134
– makeiset
0,047
– jäätelö
0,024
– virvoitusjuomat
0,063
Tupakkavero 0,704
– savukkeet
0,626
– muut tupakkatuotteet
0,078
Vakuutusmaksuvero 0,626
Varmuusvarastointimaksu 0,046
Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat
0,516
Ydinenergiatutkimusmaksu 0,007
Öljyjätemaksu 0,004
Öljysuojamaksu 0,024
Julkisyhteisöjen muut tulot
– tulonsiirrot
– pääomansiirot
Julkisyhteisöjen tulot yhteensä
Lähde: Tilastokeskus.
Palosuojamaksu 0,009
Pilkintämaksut 0,003
Raha-automaattiyhdistyksen voittovarat
0,367
Ratavero 0,018
Riistanhoitomaksut 0,009
Liite: Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2011
44
0,905
0,641
0,264
102,121

47. Aineisto
Julkisyhteisöjen kokonaistulot on saatu Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidosta.
Tietoja välittömistä veroista on täydennetty Verohallinnon maksuunpanotilaston luvuilla. Arvonlisäveron ja
valmisteverojen eräät alaerät on saatu valtiovarainministeriön vero-osastolta.
Kansainvälisen verovertailun aineisto on poimittu Eurostatin ja OECD:n tietokannoista.
Julkisyhteisöjen tulolajeja kuvaavat aikasarjat on deflatoitu kuluttajahintaindeksillä, joten kuviot kertovat
tulolajien määrällisen kehityksen. Myös BKT kuvataan määrän kehityksenä.
Osa aikasarjoista alkaa vuodesta 1993, koska tietoja aiemmilta vuosilta ei ole saatavilla.
Lähteet
Eurostat (2013): Economy and finance: Government finances.
OECD (2012): OECD Tax database.
Tilastokeskus (2013): Kansantalouden tilinpito, PX-Web-tietokanta.
Veronmaksajain Keskusliitto (2012): Kansainvälinen palkkaverovertailu.
Veronmaksajain Keskusliitto (2012): Kiristysten aika – Kulutusverot meillä ja muualla.

48. Onko Suomi himoverottajan paratiisi vai onko verotus aidosti keventynyt?
Miten paljon valtio kerää veroja ja miten paljon kunnat?
Entä mikä on verojen osuus viinipullon hinnasta?
ISBN 978-951-628-597-2
9 789516 285972
EVA Fakta Verojen kirja kertoo, miten nimelliset veroprosentit ja todelliset
veroasteet ovat kehittyneet vuodesta 1975.
Aikasarjat on koonnut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Kaseva.